Sektiopelko?

Paljon on täälläkin ollut puhetta synnytyspelkoisista, jotka haluavat sektion. Mutta onko meitä, jotka "saavat" sektion, vaikka pelkäävät sitä yli kaiken. Mielelläni kuulisin, miten tämä "kammo" voitetaan..

 

Mulle ei ole suunniteltu sektiota, mut edellinen synnytys huomioon ottaen en pysty sulkemaan mielestä hätäsektion "mahdollisuutta" seuraavassa synnytyksessä. Mä koitan olla ajattelematta asiaa sinne asti, elää tätä hetkeä. Sektio tulee jos tulee eikä siitä pääse sillä hetkellä yli eikä ympäri, mutta en hirveästi viitsi tuhlata energiaani murehtimalla asiaa, vaikka hirvittääkin.

 

Jouduin ekan synnyttämään sektiolla. Ja en missään nimessä haluaisi sitä kokea uudestaan!! Toki pakkohan se on, jos alateitse synnytys ei jostakin syystä onnistu.
Suunniteltu sektioni oli kokemuksena ihan kamala. Pelkäsin kuolevani siihen paikkaan. Olin jo tosi lähellä tajuttomuutta, mutta saivat verenpaineeni hieman nousemaan lääkkeillä ja pysyin jotenkuten tajuissani. Jouduin olemaan heräämössä tuntitolkulla ennen kuin näin lapseni ensimmäisen kerran. Vauvaa minulle näytettiin kyllä leikkauksen jälkeen leikkaussalissa, mutta siitä ei ole mitään muistikuvaa. Vielä kun mies lähti vauvan kanssa pois ja jouduin jäämään yksin niiden vieraiden ihmisten seuraan, olin ihan kauhuissani. Sektion jälkeen olin parisen kuukautta tosi huonossa kunnossa. Sektiohaava aukesi jo sairaalassa, liikkuminen oli vaikeaa. Tosin paino laski nopeasti, koska ei siinä kunnossa ruokakaan maistunut. Eli olisiko tuo laihtumisasia nyt koko sektion paras juttu omalla kohdallani
Tulevan vauvan synnytystapa-arvio on pian. Pidän käsiäni kyynärpäitä myöten ristissä, jotta voisin tällä kertaa kokea alatiesynnytyksen. Voisipa sitten verrata sitä kokemusta sektioon.

 

ekan lapsen olen synnyttänyt normaalisti alateitse, mutta sektiokammo on hirmuinen, jos joskus saan vielä lapsen en missään tapauksessa halua sektiota, pelkkä ajatuskin hirvittää, että maha vedettäisiin kokonaan auki ja tikkejö tulis sit ainakin 6 kerrokseen, jos mulle joutuis tekeen sektion nii mä varmaan kuolisin jo kauhusta!

 

Itselläni sektiosta vain ja ainoastaan mahtava kokemus. Sektio tehtiin viime viikon keskiviikkona ja kotiin päästiin lauantaina. Kipeä en juurikaan ole ollut torstain jälkeen, edes särkylääkettä en tarvitse. Maitokin nousi jo toisena iltana ja imetys lähti hyvin käyntiin.

Vauvaa en kyllä saanut rinnalle kun parin tunnin päästä mutta saihan vauva ja isä viettää laatuaikaa.

Sektio tehtiin puudutuksessa ja isä sai olla mukana. Hlökunta aivan mahtavaa.

 

\

Itselläni sektiosta vain ja ainoastaan mahtava kokemus. Sektio tehtiin viime viikon keskiviikkona ja kotiin päästiin lauantaina. Kipeä en juurikaan ole ollut torstain jälkeen, edes särkylääkettä en tarvitse. Maitokin nousi jo toisena iltana ja imetys lähti hyvin käyntiin.

Vauvaa en kyllä saanut rinnalle kun parin tunnin päästä mutta saihan vauva ja isä viettää laatuaikaa.

Sektio tehtiin puudutuksessa ja isä sai olla mukana. Hlökunta aivan mahtavaa.

Ai niin ja haava on todella siisti, kun aikaa kuluu niin uskallanpa väittää että tulee varmaan olemaan aika huomaamaton. Tikit poistettiin 6 pv leikkauksen jälkeen eli tiistaina.

 

Älkää suotta pelätkö sektiota. Kaikki on hyvin suunniteltua ja apu lähellä. Jos verenpaineet laskee verenvuodontakia ollaan siihen varauduttu, olo on toki kamala mutta harvoin se alatiesynnytyskään on kivuton.

Itse menin viime marraskuussa leikkaukseen levollisin mielin. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin, kamalaa oli vain lapsen ulos autto ja ompelu.Mutta helpottaa kovasti kun tietää sen kestävän vain hetken. Lapsen sai rinnalle heti ompelun jäkeen ja olo parani kipupumpun avulla.

Tikkejä minulta ei poistettu vaan ne oli itsestään sulavaa laatua ja ompeleet ihonalla näkymättömissä. Enää en haavaa huomaakaan ja haaveilen jo uudesta raskaudesta. Ajattelin lopettaa pillerit jo kahdenkuukauden kuluttua :heart:

 

\

Älkää suotta pelätkö sektiota. Kaikki on hyvin suunniteltua ja apu lähellä. Jos verenpaineet laskee verenvuodontakia ollaan siihen varauduttu, olo on toki kamala mutta harvoin se alatiesynnytyskään on kivuton.

Itse menin viime marraskuussa leikkaukseen levollisin mielin. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin, kamalaa oli vain lapsen ulos autto ja ompelu.Mutta helpottaa kovasti kun tietää sen kestävän vain hetken. Lapsen sai rinnalle heti ompelun jäkeen ja olo parani kipupumpun avulla.

Tikkejä minulta ei poistettu vaan ne oli itsestään sulavaa laatua ja ompeleet ihonalla näkymättömissä. Enää en haavaa huomaakaan ja haaveilen jo uudesta raskaudesta. Ajattelin lopettaa pillerit jo kahdenkuukauden kuluttua :heart:

Miksi oli kamalaa tuo lapsen ulos autto ja ompelu? Mulla se ulos autto tuntui vain venytyksenä ja ompelu ei miltään.

 

Mulle tehty kiireellinen sektio ja siitä vain hyvät muistot. Kipeä en ollut ollenkaan. Ekat päivät tietty jaksoi särkylääkkeiden avulla, mutta sen jälkeen ei tarvittu niitäkään. Tikit poistettiin neljäntenä päivänä leikkauksesta, kotiutuspäivänä. Viikon päästä leikkauksesta olin jo lenkillä =) Tsemppiä muillekin, jotka haluavat/joutuvat leikkaukseen :wave:

 

Mulle tuo ulos auttaminen ja ompelu aiheutti kuvottavan olon ja hengitys tuntui vaikealta. Vaikka oli spinaali puudutus niin kyllä mulla oli kivuliaita tuntemuksia ja selän puutuminen tuntui kivuliaalta, tuntui kuin olisi tarvinnut vaihtaa asentoa. Tämä on vissiin tosi yksilöllistä sillä olen lukenut niitäkin kokemuksia että ei ole tuntunut kun "tönimistä".

Mutta olo tosiaan helpottui kun siirrettiin pois leikkaus salista ja sai kipupumpun. Aamulla leikattiin ja yöllä en enää tarvinnut kipupumppua.Illalla olin jo jalkeilla omasta aloitteesta. Katetrin annoin kuitenkin ottaa pois vasta aamulla ettei tarvinnut yöllä nousta vessaan.

Imetys muuten lähti hyvin käyntiin, pitää vain muistaa juoda paljon=)

 

niin tuo edellinen oli myös minun =)
nimimerkki oli väärä...

 

No, minä jouduin esikoisen kanssa kiireelliseen sektioon, koska kolmen päivän käynnistykset eivät saaneet aikaiseksi yhtään supparia. Olin ennen tuota todella sektiokammoinen ja olen edelleen - ei ollut mikään maailman miellyttävin kokemus. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt sen faktan, etten välttämättä voi päättää synnytystapaani. Alateitse kuitenkin haluaisin yrittää, jos se on mahdollista.