Sektion jälkeen alateitse synnyttäneitä??

[Milli]

Mulle tehtiin sektio kolmisen viikkoa sitte. Synnytystä käynnisteltiin eka kolme päivää yliaikaisuuden takia, käynnisty hitaasti. Sitte ku päästiin saliin ja kalvot puhkastiin ni synnytys lähti etenemään. 18 tunnin jälkeen ois voinu ruveta ponnistamaan, ponnistamisen tarvetta ei vaan tullu. Lääkäri totes supistukset tehottomiks ja vauvan olevan niin ylhäällä että ei ollu muuta vaihtoehtoa ku sektio. Itelle se oli iso pettymys, olisin halunnu "oikeesti" synnyttää. Samoin vauvan ensihetket jäi kokematta, ku vauvaa vaan vilautettiin. Osastolle ku pääsin ni olin vielä niin tokkurassa, etten ees muista sitä hetkeä ku sain pitää pientä ekan kerran sylissä :'(

Masentaa hiukan kaikki nää jutut, ja nyt ois kiva kuulla et joku on onnistuneesti synnyttäny sektion jälkeen alakautta. Et mullakin ois siihen vielä mahollisuus... Millä ikäerolla lapset synty?? Haluttas toinen lapsi pienellä ikäerolla, mut nyt toi synnytys painaa mua, enkä uskalla heti lähtee uudestaan, ettei taas käy noin :\| Miten sektioarpi kestää uuden raskauden ja synnytyssupistukset??

Ois tosiaan kiva kuulla tohkasevia kokemuksia, ehkä saisin asiaa hiukan pois mielestä painamasta :wave:

 

[sissi]

Meidän lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta ja kaikki meni hyvin. Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja toinen normaalisti alakautta. Minäkin pelkäsin tosi kovin tulla uudelleen raskaaksi, ja pelkäsin uutta sektiota, mutta kaikki meni tosi hyvin. Sektioarpi kesti hyvin jopakovat oksitosiini supistukset. Mieli muuttui nopeasti siitä kun aluksi vannoin että ei enää koskaan

 

[kahdenäiti]

Täällä myöskin ensimmäisen sektiolla saanut. Tyttö syntyi kiireisellä sektiolla 12/04 sydän äänten heikettyä.
Synnytin viikkositten porukan jatkoksi ihanan pojan alateitse. Synnytys oli aika pitkä, mutta vaivan arvoinen kokemus. Itse olin henkisesti valmistautunut toiseen sektioon, kun viime maanataina olin ya käynnillä äitipolilla. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi vielä paikkojen olevan tiukasti kiinni, supisteluista huolimatta. Sitten tiistaina aamulla 7.00 alkoivat supistukset jotka muuttuivat yöllä niin kivuliaiksi, että lähdimme sairaalaan. vieläkään ei ollut paikat aunenneet kuin sormelle. Keskiviikko aamulla puhkaistiin kalvot ja sain oksitosiinia jotka vauhdittivat pitkään kestänyttä synnytystä. Poika syntyi keskiviikkona 11.59. Kätilö oli sama, kuin tyttöä saadessani. Puhuimme ja kävimme läpi myös kahdenvuoden takaisia tapahtumia. Jotenkin se rauhoitti, ja vapautti. Olimme silloin parivuotta sitten niin shokissa, ja pelkäsimme menettävämme tyttömme. Kätilökin oli silloin paniikissa, ja töykeä. Se on vaivannut jälkeen päin. Nyt oli tilanne toinen, ja saimme asiat puhuttua läpi. Kokemus oli siis kaikinpuolin positiivinen.