Taas näitä samoja sektio vs. alatiesynnytys keskustelun avauksia...mutta kun luin aiempia keskusteluja aiheesta, ei oman tilanteen pähkäilyyn niistä hirveästi ollut apua. Kiinnostaisi nyt tietää, onko muilla vastaavanlainen tilanne kuin minulla. Esikoisesta meni lapsivedet 39+4, käynnisteltiin 2 pv, kohdunsuu aukeni täydet 10cm ja sain epiduraalinkin jossain vaiheessa. Kohdunsuu ehti olla täysin auki n. tunnin verran. Painon tunnetta oli peräaukon kohdalla mutta ei vielä ehtinyt ns. työnnättää tai ponnistuttaa.
Sitten lopulta kiireelliseen sektioon (rv 40 tuli juuri aamuyöllä täyteen) kun vauva ei kohdunsuun aukeamisen jälkeen laskeutunut riittävästi, tulehdusarvot lähtivät nousuun ja sydänäänissäkin jotain häikkää. Sektiossa todettiin, että vauvan pää oli juuttunut synnytyskanavaan, oli jo ollut niin tulollaan mutta ei kuitenkaan laskeutunut niin että olisi voitu imukuppia käyttää. Kätilö joutui työntämään voimakkaasti alateitse ja toinen kätilö samanaikaisesti "repi" vauvan sektiohaavan kautta ulos. Lääkärillä heräsi epäily lantion ahtaudesta.
Sektioon joutuminen oli shokki kun koin olevani jo niin lähellä synnytystä. Nyt suunniteltu sektioaika on sovittu 1½ vkon kuluttua rv 39+1. Esikoisen jälkeen surin kovasti sektioon joutumistani ja sitä etten ole oikeasti nainen kun en ole alateitse lopulta synnyttänyt, vaikka synnytys jäikin "vain" sitä ponnistusvaihetta vajaaksi. Aika paransi haavoja osittain, vaikka aina on mieltäni kaivertanut se, etten voi vertailla synnytyskokemuksiani muiden äitien kanssa. Koen kuitenkin synnyttäneeni, kun kävin läpi supistus ja aukeamisvaiheen kivut epiduraaleineen. Päällimmäinen tunne sektion jälkeen oli valtaisa helpotus, että kaikki on ohi.
Esikoiseni oli vauvana todella raskashoitoinen, itkuinen ja tyytymätön heti laitokselta lähtien. Esikoisen pää kuvattiin, sillä lääkästikin oli ihmeissään vauvan pään pitkulaisuudesta. Pää oli ollut kohdussa niin puristuksissa. Esikoinen heräili ensimmäisen vuoden aikana joka yö 10-15 kertaa yössä. Myöhemmin selvisi suolioireinen allergiakin, joka varmasti yksi tärkeimmistä itkuisuuden ja nukkumattomuuden selittävistä tekijöistä. Tänä päivänä maailman iloisin ja tervein neljävuotias
Lääkäri Kätilöopistolla sanoi synnytystapa-arviossa, ettei etukäteen voi luotettavasti tietää mahtuuko vauva alateitse vai ei. Sektiotoivetta minun ei kuitenkaan tarvinnut mitenkään sen enempää perustella, lääkärini oli hyvin ymmärtäväinen. Haluni synnyttää alateitse on kuitenkin kova ja päätös sektiosta ei ollut helppo.
Haluaisin kuulla onko jollain toisella ollut sama tilanne, että lapsi olisi juuttunut synnytyskanavaan tai ollut niin ylhäällä ettei imukuppia ole voitu käyttää ja sitten SILTI sellainen tilanne, että olisi synnyttänyt seuraavan lapsen normaalisti alateitse? Luonnollisestikin pelkään myös repeämisiä kun niitä ei esikoisesta ehtinyt tulla/tullut. Mietin siis vieläkin, että kokeilisinko alatiesynnytysta...Kannanottoja kiitos
Sitten lopulta kiireelliseen sektioon (rv 40 tuli juuri aamuyöllä täyteen) kun vauva ei kohdunsuun aukeamisen jälkeen laskeutunut riittävästi, tulehdusarvot lähtivät nousuun ja sydänäänissäkin jotain häikkää. Sektiossa todettiin, että vauvan pää oli juuttunut synnytyskanavaan, oli jo ollut niin tulollaan mutta ei kuitenkaan laskeutunut niin että olisi voitu imukuppia käyttää. Kätilö joutui työntämään voimakkaasti alateitse ja toinen kätilö samanaikaisesti "repi" vauvan sektiohaavan kautta ulos. Lääkärillä heräsi epäily lantion ahtaudesta.
Sektioon joutuminen oli shokki kun koin olevani jo niin lähellä synnytystä. Nyt suunniteltu sektioaika on sovittu 1½ vkon kuluttua rv 39+1. Esikoisen jälkeen surin kovasti sektioon joutumistani ja sitä etten ole oikeasti nainen kun en ole alateitse lopulta synnyttänyt, vaikka synnytys jäikin "vain" sitä ponnistusvaihetta vajaaksi. Aika paransi haavoja osittain, vaikka aina on mieltäni kaivertanut se, etten voi vertailla synnytyskokemuksiani muiden äitien kanssa. Koen kuitenkin synnyttäneeni, kun kävin läpi supistus ja aukeamisvaiheen kivut epiduraaleineen. Päällimmäinen tunne sektion jälkeen oli valtaisa helpotus, että kaikki on ohi.
Esikoiseni oli vauvana todella raskashoitoinen, itkuinen ja tyytymätön heti laitokselta lähtien. Esikoisen pää kuvattiin, sillä lääkästikin oli ihmeissään vauvan pään pitkulaisuudesta. Pää oli ollut kohdussa niin puristuksissa. Esikoinen heräili ensimmäisen vuoden aikana joka yö 10-15 kertaa yössä. Myöhemmin selvisi suolioireinen allergiakin, joka varmasti yksi tärkeimmistä itkuisuuden ja nukkumattomuuden selittävistä tekijöistä. Tänä päivänä maailman iloisin ja tervein neljävuotias
Lääkäri Kätilöopistolla sanoi synnytystapa-arviossa, ettei etukäteen voi luotettavasti tietää mahtuuko vauva alateitse vai ei. Sektiotoivetta minun ei kuitenkaan tarvinnut mitenkään sen enempää perustella, lääkärini oli hyvin ymmärtäväinen. Haluni synnyttää alateitse on kuitenkin kova ja päätös sektiosta ei ollut helppo.
Haluaisin kuulla onko jollain toisella ollut sama tilanne, että lapsi olisi juuttunut synnytyskanavaan tai ollut niin ylhäällä ettei imukuppia ole voitu käyttää ja sitten SILTI sellainen tilanne, että olisi synnyttänyt seuraavan lapsen normaalisti alateitse? Luonnollisestikin pelkään myös repeämisiä kun niitä ei esikoisesta ehtinyt tulla/tullut. Mietin siis vieläkin, että kokeilisinko alatiesynnytysta...Kannanottoja kiitos