sektion jälkeen alatiesynnytys?

Taas näitä samoja sektio vs. alatiesynnytys keskustelun avauksia...mutta kun luin aiempia keskusteluja aiheesta, ei oman tilanteen pähkäilyyn niistä hirveästi ollut apua. Kiinnostaisi nyt tietää, onko muilla vastaavanlainen tilanne kuin minulla. Esikoisesta meni lapsivedet 39+4, käynnisteltiin 2 pv, kohdunsuu aukeni täydet 10cm ja sain epiduraalinkin jossain vaiheessa. Kohdunsuu ehti olla täysin auki n. tunnin verran. Painon tunnetta oli peräaukon kohdalla mutta ei vielä ehtinyt ns. työnnättää tai ponnistuttaa.

Sitten lopulta kiireelliseen sektioon (rv 40 tuli juuri aamuyöllä täyteen) kun vauva ei kohdunsuun aukeamisen jälkeen laskeutunut riittävästi, tulehdusarvot lähtivät nousuun ja sydänäänissäkin jotain häikkää. Sektiossa todettiin, että vauvan pää oli juuttunut synnytyskanavaan, oli jo ollut niin tulollaan mutta ei kuitenkaan laskeutunut niin että olisi voitu imukuppia käyttää. Kätilö joutui työntämään voimakkaasti alateitse ja toinen kätilö samanaikaisesti "repi" vauvan sektiohaavan kautta ulos. Lääkärillä heräsi epäily lantion ahtaudesta.

Sektioon joutuminen oli shokki kun koin olevani jo niin lähellä synnytystä. Nyt suunniteltu sektioaika on sovittu 1½ vkon kuluttua rv 39+1. Esikoisen jälkeen surin kovasti sektioon joutumistani ja sitä etten ole oikeasti nainen kun en ole alateitse lopulta synnyttänyt, vaikka synnytys jäikin "vain" sitä ponnistusvaihetta vajaaksi. Aika paransi haavoja osittain, vaikka aina on mieltäni kaivertanut se, etten voi vertailla synnytyskokemuksiani muiden äitien kanssa. Koen kuitenkin synnyttäneeni, kun kävin läpi supistus ja aukeamisvaiheen kivut epiduraaleineen. Päällimmäinen tunne sektion jälkeen oli valtaisa helpotus, että kaikki on ohi.

Esikoiseni oli vauvana todella raskashoitoinen, itkuinen ja tyytymätön heti laitokselta lähtien. Esikoisen pää kuvattiin, sillä lääkästikin oli ihmeissään vauvan pään pitkulaisuudesta. Pää oli ollut kohdussa niin puristuksissa. Esikoinen heräili ensimmäisen vuoden aikana joka yö 10-15 kertaa yössä. Myöhemmin selvisi suolioireinen allergiakin, joka varmasti yksi tärkeimmistä itkuisuuden ja nukkumattomuuden selittävistä tekijöistä. Tänä päivänä maailman iloisin ja tervein neljävuotias

Lääkäri Kätilöopistolla sanoi synnytystapa-arviossa, ettei etukäteen voi luotettavasti tietää mahtuuko vauva alateitse vai ei. Sektiotoivetta minun ei kuitenkaan tarvinnut mitenkään sen enempää perustella, lääkärini oli hyvin ymmärtäväinen. Haluni synnyttää alateitse on kuitenkin kova ja päätös sektiosta ei ollut helppo.

Haluaisin kuulla onko jollain toisella ollut sama tilanne, että lapsi olisi juuttunut synnytyskanavaan tai ollut niin ylhäällä ettei imukuppia ole voitu käyttää ja sitten SILTI sellainen tilanne, että olisi synnyttänyt seuraavan lapsen normaalisti alateitse? Luonnollisestikin pelkään myös repeämisiä kun niitä ei esikoisesta ehtinyt tulla/tullut. Mietin siis vieläkin, että kokeilisinko alatiesynnytysta...Kannanottoja kiitos

 

niin jatkoa vielä että siis sektioon olen nyt menossa sen vuoksi, että emme halua mennä saman kaavan mukaan tälläkin kertaa eli että ensin yritän synnnyttää mutta joudunkin sektioon. Kun olisi se kristallipallo, joka kertoisi mitä tapahtuu jos kokeilen alatiesynnytystä niin helpottaisi päätöksen tekemistä kummasti...toipuminen oli hidasta ja luulen, että suunniteltullusta sektiosta toipuminen nopeampaa, maalaisjärkikin sanoo, että supistelevan kohdun leikkaaminen ja siitä toipuminen on hitaampaa kuin muutoin.

 

No en kyllä osaa varsinaiseen kysymykseesi vastata. Mulle on tehty sektio perätilan takia ja kakkosen synnytin alateitse. Painoeroa vauvoilla oli melkein kilo, esikoinen painoi 3400 g ja kuopus 4330g. Mietin vaan sitä, että monesti ensimmäinen lapsi on pienin (ei tietenkään aina) ja seuraavat isompia. Sun tilanteessa en todellakaan lähtisi riskeeraamaan... Jos tää sun vauva onkin isokokosempi niin eiköhän se ole entistä todennäkösempää, että jää kiinni. Kristallipallo olis kyllä kiva mutta ite en riskeeraisi. Ja lohdutukseksi: en tunne itteäni yhtään sen enempää äidiksi tai naiseksi tai paremmaksi sellaseksi vaikka toisen alakautta sainkin. Ei se synnytystapa äitiä tee vaan se lapsi =)

 

Ja lisään vielä, että repesin aika lailla tossa kuopuksen synnytyksessä kun eka kertaa alakautta jouduin tollasen järkäleen puskemaan

 

niin, sitä minäkin mietin että olenko hullu jos lähden riskeeraamaan...mutta kun esikoisen sektiopäätökseen vaikuttivat tulehdusarvojen nousu ja lapsivesien meno pari pv aiemmin sekä lapsen sydänäänten huonontuminen, ei pelkästään se että lapsi oli ylhäällä lantiossa. Lantioon jumittuminen tuli esiin vasta siinä sektiossa. Edelleenkään se ei kerro varmasti sitä, etteikö toinen voisi tullakin alateitse. Mietin, kun ensimmäisen synnytys on yleensäkin rankempi kuin toinen ja toinen sujuu jo helpommin ja muutenkin saattaa olla täysin erilainen synnytys kuin esikoinen. Kun en voi tietää kuinka kauan olisivat yrittäneet ja odotuttaneet että laskeutuuko vauva vai ei jos tulehdusarvot ym. olisivat olleet normaaleja. Kai tässä hormonitkin vaikuttaa, kun kokee olevansa jotenkin epäkelpo yksilö jos ei kykene alakautta synnyttämään.

 

Aika kumma kun ovat antaneet noin kauan aikaa kulua tosta lapsivesien menosta. Mulle sanottiin sairaalassa, että vuorokausi alkaa olla maksimi. Mulla siis käynnistettiin, meni vedet mutta muuta edistystä ei tapahtunut. Tulehdusarvot myös nousi ja sektioksi meni.

 

Voisitko pyytää, että lantiosi kuvattaisiin magneettikuvauksella, jossa ainakin selviäisi, mahtuuko vauva ylipäätään syntymään alakautta turvallisesti.

 

En osaa ihan kysymyksees vastata, mutta mulla kaks alatiesynnytystä ja viimeks jouduttiin tekemään sektio, kun mulle tuli hepatoosi ja istukkakaan ei olis kestäny synnytystä. Mulle sektio oli ihan järkky kokemus henkisesti ja fyysisesti. Mun mielestä siinä kivut on ihan samat kun synnytyksessä ja jälkeenpäin olin tosi kipee ja pyörryin suihkuun seuraavana päivänä jne.Aattelin, etten elviä tolpilleni koskaan j harmitti, kun vauvaa ei pystynyt heti nostamaan. Mutta joillakin alakautta synnytykset helpompia ja joikkelkin sektiot. Eipä sitä voi etukäteen tietää. Kristallipallo (meinasin kirjottaa kristallipalli :x ) olis hyvä.

 

Mulla itselläni kaksi alakautta yritystä jotka päätyneet sektioon. Lantionkuvat otettiin jo esikoisesta ja piti mahtua mutta toisen syntymän jälkeen lääkäri totesi ettei minusta voi vauva mahtua syntymään pehmytkudosvastuksen takia. Ehdottomasti olisin halunnut synnyttää alakautta kummatkin ja yritys oli kova joten ymmärrän hyvin surusi asiasta. Sinuna pyytäisin lantion kuvausta j konsultaatiota lääkärin kanssa.
Onnea tulevaan!