Esikoista odottaessani minulle tehtiin kiireellinen sektio perätilan vuoksi. Tosin en vieläkään tiedä miksi sektio tehtiin kiireellisenä eikä odotettu aamuun, jolloin se olisi ollut suunniteltu. Tuskin mun kipunurinani perusteeksi riitti..
Sektio itse oli nopea toimenpide, mutta minä en kyllä ehtinyt nähdä lapsesta kuin punaisen pepun, kun hänet jo vietiin pestäväksi ja lämpökaappiin (lapsella ei ollut mitään hätää, oli 9 pisteen lapsi alusta asti). Minut ommeltiin ja vietiin sen jälkeen heräämöön. Seuraavan kerran näin lapsen viiden tunnin päästä. Toivuin hyvin, ei tullut tulehduksia ja haava parani todella nopeasti, mutta olin kyllä paaaaaljon kipeämpi kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Ensimmäiseen kuukauteen ei saanut nostaa mitään vauvaa painavampaa ja kävely oli välillä kipuilua. Imetys meillä sujui hyvin, mutta olihan se ihan toista, kun sai kuopuksen alatiesynnytyksen jälkeen suoraan rinnalle ja ihokontaktiin. Tässä voi kyllä olla hoitotapaeroja sillä sektio tehtiin OYS:ssa ja alatiesynnytys hoidettiin TYKS:ssa.
Lisäksi ainakin minulta jäi sektiossa puuttumaan sellainen "euforia" mikä alatiesynnytyksen jälkeen tuli ja olin alusta lähtien esikoisen kanssa jatkuvasti väsynyt. Kuopuksen synnyttyä olin ensimmäiset kolme kuukautta todella pirteä ja väsymys tuli vasta sitten myöhemmin, kun yöt olivat jatkuvasti risaisia. Tähänhän saattoi tietysti vaikuttaa myös se, että kuopuksen kohdalla tiesi jo mitä vauva-ajasta "pelätä". Mutta summa summarum: omasta puolestani valitsen mielummin alatiesynnytyksen kuin sektion. Kolmannen lapsen laskettu aika lähestyy, joten nähtäväksi jää, mitä mieltä olen parin kuukauden kuluttua..