SEKTIO

Kertokaa nyt joku sektion kokenut jotain positiivisiakin kokemuksia sektiosta ja siitä toipumisesta, please! Näitä kauhutarinoita kun lukee, alkaa tuntua, etten taida kyetä sektionkaan läpikäymiseen ja tunnen lähinnä kauhua.

Todella pahasti pelkotilaisena olen aina pitänyt sektiota ainoana vaihtoehtona itselleni. Kertokaa joku, nimenomaan pelkojen takia sektion läpi käynyt, miten ja missä vaiheessa saitte "sektioluvan", kuka ja missä asiasta päätti? En kestä nähdä synnytysvideoita ja tuntuu painajaiselta joutua jonnekin pelkopolille ympäripuhuttavaksi. Olen ensisynnyttäjä ja juuri pelon takia lykännyt lapsen yrittämistä vuosikaudet (nyt 34 v.) Mitä teen? Auttakaa joku. :\|

 

Hei,

Ootko sää lukenut synnytyksestä muutakin kuin niitä toisten ihmisten kokemuksia? Itseäni pelotti todella, mutta ajattelin että onhan siitä varmasti monet muutkin pelkääväiset selvinneet.

Ja kun aloin miettimään mikä pelottaa niin eniten se oma tietämättömyys. Eli en loppujen lopuksi tiennyt itse synnytyksen kulusta ja sen "tekniikasta" muuta kuin että supistuksia tulee ja sitten ponnistetaan...

Aloin sitten lukemaan itse synnytyksestä. Mikä aiheuttaa synnytyksen käynnistymisen, mikä sitä mahdollisesti hidastaa, mitä kautta lapsi tulee, mitkä lihakset sen tuloom osallistuu, miten helpottaa tai edesauttaa synnytystä, miten kipulääkkeet vaikuttavat synnytykseen, miksi repeämiä tulee, miten niitä voisi ainakin yrittää estää, miksi kalvot pitää joskus puhkaista, mikä lisää synnytyskipuja, missä asennossa synnytys sujuisi mahdollisimman vaivattomasti (tietyssä asennossa synnytyskanava on laajimmillaan, painovoimaa hyödynnetään...yms) miten välttyä tikkaamisen kivuilta ja monia muita asioita.

Sen jälkeen kun olin ottanut asioista selvää niin pelko alkoi hellittämään. Ajattelin että jos tämä raskaus on alkanut ilman että minä siihen voin vaikuttaa ja myös ednnytkin ilman että olen mitään erityistä tehnyt, niin kyllä varmasti synnytyskin etenee ilman että minun tulee toimia jotenkin erityisesti. Ja toisaalta luotan siihen että minulla alitajuntaisesti luonnistuu synnytys. Minut on naisena "ohjelmoitu" synnyttämään...

En tiedä auttaako tämä sinua yhtään. Mutta mietipä että alatiesynnytys on paljon luonnollisempi kuin sektio. Sektiokaan ei välttämättä ole täysin kivutoin eikä varsinkaan siitä toipuminen.

Tsemppiä sulle! Toivon todellakin että voisit synnyttää alakautta. Mutta mieti mitä eniten pelkäät synnytyksessä ja koita voittaa ne pelot keinolla tai toisella...

:wave:

 

Ymmärsin aloituksesta,että haluaisit kuulla positiivista palautetta sektiosta.Minulla on positiivinen kuva sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä.Ensimmäinen lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla synnytyspelon takia.Kokemus ei ollut ollenkaan pelottava eikä traumaattinen.Kaikki osasivat salissa asiansa todella hyvin eikä mitään mutkia matkaan tullut.Ennen leikkauspäätöstä jouduin tosin juoksemaan pariin otteeseen pelkokeskustelussa,mutta tein jo heti alussa selväksi,että käyn siellä vain pakosta eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa päätöstäni.Ja lääkäri ymmärsi sen varsin hyvin.
Myös toisen lapsen synnytys sujui ongelmitta vaikka olikin täysin toisenlainen kokemus.
Mutta sinä itse päätät asian ja päätös on sinulle juuri se oikea.Älä anna toisten ihmisten vaikuttaa päätökseesi =)

 

Hei!
minulle tehtiin ennalta sovittu sektio, koska vauva oli perätilassa.
Kaikki meni oikein hienosti, kipuja ei tuntunut muulloin kuin nipistys epiduraalia/spinaalipuudutetta laitettaessa, henkilökinta oli aivan upeaa (NKL),leikkaus oli nopea, vauva syntyi terveenä ja kaiken lisäksi oma paraneminen tapahtui vauhdikkaasti: kipuja leikkauksen jälkeen ei ollut kovinkaan paljoa (normaalit särkylääkkeet auttoivat), haava ei tulehtunut, pystyin kävelemään jo seuraavana päivänä, ja tikit poistettiin jo 7vrk;n jälkeen. Ainoastaan sängystä ylös nouseminen tuotti hieman tuskaa, mutta vauvan nostaminen syliin onnistui hienosti!
Tiedän, että sektio ei ole mikään pikku leikkaus, mutta ei sitä kannata pelätä yhtään sen enempää kuin tavallistakaan synnytystä, molemmissa voi mennä joku asia pieleen jos on mennäkseen. Itse yhden sektion kokeneena suosittelen sitä lämpimästi jos siihen on tarvetta. Minullakin oli pelkotiloja normaalia alatiesynnytystä kohtaan, joten sektio minulle vauvan perätilan vuoksi oli tavallaan helpotus! Toisaalta, olisihan se hienoa kokea myös alatiesynnytys, sehän kuitenkin vauvan luonnollisin tapa putkahtaa maailmaan. Mutta, puolensa kullakin! Ei kannata pelätä, kaikki sujuu varmasti hienosti, ONNEA ps. se on sitten ihan kaupunkilegendaa jos joku väittää ettei imetys onnistu sektion jälkeen!

 

Mulla on positiivinen kuva sektiosta. Jouduin hätäsektioon, mutta se oli suuri helpotus. Haavakipu ei ollut kamala. Kunhan muistaa nousta mahd nopeasti jalkeille. Imetys lähtee käyntiin kunhan vaan malttaa imettää. Mulla on toinen suunniteltu sektio edessä huhtikuussa ja mielelläni menen sektioon. En haluaisi edes yrittää alakautta, se on kamalaa rääkkiä.

 

Mulla toisen tytön syntymän jälkeen sektio oli parantunu oikein hyvin. Enkä ollu ees pahemmin kipee. Kipulääkettä en pahemmin tarvinnu. Tietenki tabletteja "popsin" vaikken ollukkaa kipee. Samana iltana olin vielä pystyssä eikä tehny pahaa, ei huimannu, ei oksettanu, eikä myöskään heikottanu. Siitä se parantuminen lähti hiljalleen...

 

Mulla ei ole sektiosta kuin positiivista kerrottavaa. Kaikki meni tosi hienosti, vaikka olinkin valmistautunut pitkään ihna perinteiseen synnytystapaan. Rv 41 huomattiin yllätyksenä, että neuvolassa oltiin tutkittu vauvan asento virheellisesti. Eli vauva ei ollutkaan rt:ssa vaan pyllyedellä maailmaan tulossa. Päivän varoitusajalla leikattiin. Oli hieman hoppu valmistautua moiseen: mutta kaikki meni hyvin.
Ainut mihin en laikkauksessa ollut osannut varautua oli se, että leikkauksen aikana mun koko alakroppa hytky ja heilui valtaisasti. Eli leikkaus ei ollutkaan rauhakseltaa kudoskerrostan availua leikkurin avituksella. Vaan joutuivat siellä tekemään hiemn ronskimmin töitä. Syy hytkymiseen selvisi myöhemmin, kuin kävin synnytystä kätilön kanssa osastolla läpi.
Toipuminen on ollut erittäin nopeaa. Heti ekana päivänä sain nousta pystyyn sen verran, että vessassa kävin. Seuraavan päivänä jo enemmän. Kahteen ekaan päivään en saanut vauvaa nostaa itse. Johtuen haavasta ja vahvasta lääkityksestä. Kipua en ole joutunut tuntemaan. Kahden ensimmäisen päivän aikana hoitajat tumppas mut tosi täyteen lääkkeitä, joten kipua ei ehtinyt tulla. Nyt leikkauksesta on puolitoista viikkoa ja kipulääkkeitä ei tarvitse. Autoon meno ja nousu sekä sängyssä kääntyily on ikävintä, mutta ei kovin kivuliasta.
Vieläkään en saa nostaa mitään vauvaa painavampaa ja liikuminen tapahtuu rauhakseltaa.
Keskiviikkona kävin perhevalmennuksen jälkitapaamisessa. Ja huomasin, että alatie synnyttäjät ovat ottaneet paljon pisemmän ajan toipumiseen, jos ovat revenneet synnytyksessä. Eli tunnen päässeeni todella helpolla.
Mutta jatkossa jao vaan lapsia lisää ilmaantuu, niin haluan alatiesynnytystä kokeilla. Nyt siihen ei ollut mahdollisuutta. Tai siis pienoinen, mutta olisi päätynyt kuitekin leikkaukseen. Vauva oli sen verran iso (4,335 kg. Eli ei olisi alateitse saatu ulos perätilan vuoksi)

 

\

Hei,

Ootko sää lukenut synnytyksestä muutakin kuin niitä toisten ihmisten kokemuksia? Itseäni pelotti todella, mutta ajattelin että onhan siitä varmasti monet muutkin pelkääväiset selvinneet.

Ja kun aloin miettimään mikä pelottaa niin eniten se oma tietämättömyys. Eli en loppujen lopuksi tiennyt itse synnytyksen kulusta ja sen "tekniikasta" muuta kuin että supistuksia tulee ja sitten ponnistetaan...

Aloin sitten lukemaan itse synnytyksestä. Mikä aiheuttaa synnytyksen käynnistymisen, mikä sitä mahdollisesti hidastaa, mitä kautta lapsi tulee, mitkä lihakset sen tuloom osallistuu, miten helpottaa tai edesauttaa synnytystä, miten kipulääkkeet vaikuttavat synnytykseen, miksi repeämiä tulee, miten niitä voisi ainakin yrittää estää, miksi kalvot pitää joskus puhkaista, mikä lisää synnytyskipuja, missä asennossa synnytys sujuisi mahdollisimman vaivattomasti (tietyssä asennossa synnytyskanava on laajimmillaan, painovoimaa hyödynnetään...yms) miten välttyä tikkaamisen kivuilta ja monia muita asioita.

Sen jälkeen kun olin ottanut asioista selvää niin pelko alkoi hellittämään. Ajattelin että jos tämä raskaus on alkanut ilman että minä siihen voin vaikuttaa ja myös ednnytkin ilman että olen mitään erityistä tehnyt, niin kyllä varmasti synnytyskin etenee ilman että minun tulee toimia jotenkin erityisesti. Ja toisaalta luotan siihen että minulla alitajuntaisesti luonnistuu synnytys. Minut on naisena "ohjelmoitu" synnyttämään...

En tiedä auttaako tämä sinua yhtään. Mutta mietipä että alatiesynnytys on paljon luonnollisempi kuin sektio. Sektiokaan ei välttämättä ole täysin kivutoin eikä varsinkaan siitä toipuminen.

Tsemppiä sulle! Toivon todellakin että voisit synnyttää alakautta. Mutta mieti mitä eniten pelkäät synnytyksessä ja koita voittaa ne pelot keinolla tai toisella...

:wave:

kerrankin joku puhuu järkea! ymmärrän kyllä kaikkien pelot synnytykseen liittyen mutta vois kai niitä yrittää lievittää ettei tarvitse suinpäin päättää että haluaa sektion. leikkaus on kumminkin aina leikkaus, jossa on omat vaaransa. mulla oli toisen lapsen kanssa edessä leikkaus kun ensimmäinen ei meinannu tulla ulos (ala-aukeaman auhtauma) mut pelkäsin itseaiassa leikkausta enemmän ku yhtä hirveää synnytystä ku edellinen oli ollu. siinä sit kävi niin että leikkaukseen ei ehtinyt, ja ilmotin etten siihen suostu ellei jompi kumpi oo hengenvaarassa, ja synnytys meni alateitse niin helposti ku mennä voi. rehellisesti sanottuna tuntu silti että kovaa paskaa pusais, enkä saanu ainuttakaan tikkiä. siis en revenny eikä tehty välilihan leikkaustakaan. hassuu oli ku pysty jo synnytyssailssa istumaan normaalisti. ja oon suhtautunu samalla tavalla et naiset on synnyttäny tuhansia vuosia, ja vielä ilman kipulääkkeitä! mitä pelättävää siinä enää on, sairaalahenkilökunta osaa asiansa eikä synnytys epiduraalin kanssa edes tunnu miltään. ei kannata pelätä sellaista mitä ei oo kokeillu. paljo järkevämpää ois jos jo synnyttänyt nainen pelkäisi sitä jos synnytyksessä ois sattunu jotain tai ois joutunu synnyttämään ilman kipulääkkeitä.

 

\

Ymmärsin aloituksesta,että haluaisit kuulla positiivista palautetta sektiosta.Minulla on positiivinen kuva sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä.Ensimmäinen lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla synnytyspelon takia.Kokemus ei ollut ollenkaan pelottava eikä traumaattinen.Kaikki osasivat salissa asiansa todella hyvin eikä mitään mutkia matkaan tullut.Ennen leikkauspäätöstä jouduin tosin juoksemaan pariin otteeseen pelkokeskustelussa,mutta tein jo heti alussa selväksi,että käyn siellä vain pakosta eikä minulla ole aikomustakaan muuttaa päätöstäni.Ja lääkäri ymmärsi sen varsin hyvin.
Myös toisen lapsen synnytys sujui ongelmitta vaikka olikin täysin toisenlainen kokemus.
Mutta sinä itse päätät asian ja päätös on sinulle juuri se oikea.Älä anna toisten ihmisten vaikuttaa päätökseesi =)

Hei Siiristina!
Tämä nyt poikkeaa aloituskeskustelusta, mutta olet ilmeisesti samassa tilanteessa kuin minä, eli eka lapsi leikattiin synnytyspelon vuoksi. Nyt on lask. aika lähellä ja aion yrittää alatiesynnytystä. Ei mulla sektiosta ja siitä toipumisesta mitään kammoa jäänyt, mutta jotenkin päätin vain kohdata pelkoni tällä kertaa. Voitko kertoa, millainen oli alatiesynnytyksesi, jos oli myös mielestäsi positiivinen kokemus?

 

Minä siis jo heti alusta alkaen otin sen linjan,että toinen lapsi syntyy alateitse jos vain mahdollista.No,itse synnytys kyllä venähti kolmen vuorokauden pituiseksi ja leikkausta ehdoteltiin vakavasti.Mutta ajattelin,että kyllä sen sieltä on jossain vaiheessa pakko tulla vaikka piina venyikin vähän odotettua pidemmäksi...Kolmantena päivänä lääkäri totesi,että liian suuren lihasvastuksen takia minä itse junnaan synnytyksen etenemistä.Sain petidiini-pistoksen peppuun ja ensimmäistä kertaa kolmeen päivään sain nukuttua pari tuntia.Siitä ei sitten aikaa kulunut kuin parisen tuntia,niin sain epiduraalin ja lapsi syntyi maailmaan tunnin kuluttua,juuri ennen kuin epiduraalin vaikutus alkoi loppumaan.Mieletön loppukiri siis oli otettava Ponnistusvaihe kesti 20min. ja kiitos kätilön hyvien ohjeiden,ei tullut edes tikin tikkiä!3,5 kiloinen tyttö tupsahti,vaikka sairaalan ylilääkäri pelotteli jo edellisenä päivänä,että lähellä viittä kiloa mennään(yli lasketun ajan meni 10 päivää).Onneksi en suostunut uskomaan sellaista jättiä masussani olevan,muuten olisin varmaan leikkausta alkanut vaatimaan.
Mutta ainoa ongelma koko synnytyksen aikana oli,että istukka oli kasvanut sektio-haavan arpikudokseen kiinni ja se jouduttiin poistamaan nukutuksessa heti synnytyksen jälkeen.Lähti ihan vetäisemällä tosin,ei tarvinnut leikata.
Oletko sinä yrittämässä alateitse vai mitkä on suunnitelmat?Suosittelen mikäli vain yhtään sinusta siltä tuntuu että olisi mahdollista =)

 

Ups,anteeksi!Nyt vasta huomasin että nyt synnytät alateitse.Iso kasa rohkeutta sinulle mukaan =)