sektio

[muksunen]

onko täällä naisia joille on tehty sektio?
uteliaisuuttani kysyisin että, onko mahdollisuus nähdä itse sektiota, esim. peilin kautta tai muuta vastaavaa? ja miten nopeasti olette toipuneet ja onko kivut olleet kovia? kuinka nopeasti saa kantaa painavaa? esikoiseni on reilu vuoden ikäinen, ajattelin vain että, tulenko tarvitsemaan apua vai pärjäänkö yksinäni haavojen ja 2 lapsen kanssa.
itselleni tehdään sektio, olisi kiva tietää edes jonkun kokemuksia siitä.

 

[miuku--]

Mulla takana sectio, josta alkaa olla vuoden verran aikaa. Mut leikattiin kätilöopistolla ja sectio oli kiireellinen, ei siis ennalta suunniteltu, mutta leikkaushaava tehtiin kuitenkin vaakasuoraan ja mies pääsi mukaan leikkaukseen. Kiireelliseen sectioon päädyttiin, kun raskausmyrkytys oli edennyt vakavaksi ja synnytys ei lähtenyt käynnistelystä huolimatta normaalisti käyntiin. VAuvoja oli tulossa kerralla kaksi.
Mulla kaikki kävi varsin vauhdikkaasti, lääkäri kerkesi vaan huikata leikkaussalin toiselta puolelta, että sorry kun ei nyt ehditty etukäteen kertoa mitään mitä täällä tapahtuu.
Leikkaussalissa mies istui mun pään vieressä ja toisella puolella istui leikkaussalihoitaja ja anestesialääkäri, jotka tarkkailivat vointia ja kertoivat mitä tapahtuu. Olo oli turvallinen ja rauhallinen. Miehelläni ei. Johtunee varmaan lääkityksestä.
Sectiota en tosiaan itse nähnyt, koska heti rintakehän kohdalta eteen laitettiin sermi, joka oli niin korkea, ettei sen takaa tai yli tai minkään muunkaan kautta olisi voinut onnistua näkemään mitään. Mulla oli spinaalipuudutus ja tunsin kyllä, että jotain tapahtuu, mutta kipua ei tuntunut lainkaan tietenkään. Enemmänkin tunne oli sellaista paineenomaista.

Sermin takaa ei huudeltu mulle oikeastaan mitään, ainoastaan kerrottiin, että ulkona on, sukupuoli ja kellon aika. Vauvat tuotiin pikaisesti näytille mulle ja sitten ne kiikutettiin pois, mies pääsi vauvojen mukaan.

Leikkaus kesti noin 45 minuuttia ompeluineen kaikkineen ja leikkaussalista siirryin heräämöön, jossa spinaalin teho alkoi pikkuhiljaa heiketä. Ehkä kurjinta oli se kamala horkkamainen palelu, joka voimistui sitä mukaa kun puudute katosi. Palelu meni ohi kyllä nopeasti ja heräämössä hoitaja peitteli ahkerasti.

Päivisin selvisin kivusta panadolilla ja kahtena ensimmäisenä yönä otin petidiinipistoksen. Pakko myöntää, että kyllähän se sattui, mutta kipu hellitti jo tosi paljon kahden ensimmäisen vuorokauden aikana ja kolmantena päivänä kävelin jo suorassa.
Sairaalasta päästiin kun vauvat olivat viikon ikäiset ja muistan kävelleeni sairaalasta ulos ja istuneeni ihan normaalisti jo. Mitään sen ihmeempää kanniskelukieltoa en saanut, ainoastaan kaksosten rattaita ei saanut nostaa ensimmäiseen kuukauteen ja muutenkin kehottivat "kuuntelemaan" haavaa. Jos sattuu, niin se on merkki siitä, että rehkii liikaa. Vauvoja sai kantaa ihan normaalisti ja kauppakasseja myös.

Nyt kun vauvojen syntymästä on vuosi, ei haavaa meinaa enää edes erottaa. Sectioarpi on tosi matalalla ja siinä ei tunnu yhtään mitään. Mulla toipuminen oli nopeaa ja kaikki meni tosi hyvin. Kokemuksena sectio oli erittäin positiivinen.

 

[Illi]

Mina valitsin synnytystavaksi sektion ja aion synnyttaa myos jatkossa sektiolla.

Ennen tavan valitsemista minulle kerrottiin mielestani kaikki sektioon liittyvat miinuspuolet, haava, kivut, hidas toipuminen, sarkylaakkeiden kaytto, liikuntarajoitteisuus (painavien tavaroiden kantelu) jne.

Itse sektio oli nopeasti ohi, menimme sairaalaan sovittuna paivana, mieheni oli mukana synnytyksessa, han naki koko synnytyksen, mina en nahnyt "mitaan", minulle kerrotiin koko ajan mita tehdaan, valilla tunsin "valtavaa" painetta, valilla tuntui, etten saa henkea, mutta tastakin tunteesta minua etukateen varoitettiin. Koko ajan oli kuitenkin turvallinen ja tietysti jannittynyt olo. Vauva tuotiin heti kapaloimisen jalkeen vierelleni, molemmat itkimme, iska lahti sitten vauvan ja hoitajien kanssa vauvalaan, mina menin ompeleiden jalkeen heraamoon tarkkailtavaksi noin tunniksi. Sen jalkeen vauva tuotiin rinnalleni ja meita alettiin opettaa rintaruokinnalle. Vauva sangyssa vierellani meidat vietiin omaan perhehuoneeseemme. Seuraavana paivana poistettiin katetri ja sain luvan kavella. Tunto jalkoihin ja kehooni palasi muutama tunti leikkauksesta.

Kaksi paivaa sektiosta kotiuduimme, paivisin otin varalta yhden sarkylaakkeen, olisinkohan syonyt sarkelaakkeita nelja paivaa eli 4 kappaletta, sitten unohdin niiden ottamisen, en kai vaan ollut niin kipea. Tikit otettiin viikko synnytyksesta, haava parani huimaa vauhtia! Viela kaksi paivaa leikkauksesta tuntui, etta mahani on aivan pilalla, mutta nyt muutama kuukausi synnytyksesta haava tuntuu vaalenneen aivan silmissa.

Nain meilla.

 

[yksi kokemus]

Olen synnyttänyt kerran sektiolla ja kaksi kertaa alateitse ja mun sektiokokemus ei ole noin positiivinen kuin edellisillä.Mutta varmasti jokainen leikkaus(sitähän sektio on) ja leikkauksesta toipuminen on yksilöllistä.Toiset toipuu nopeasti ja kaikki menee hyvin ja toiset ei.Leikkaus on aina leikkaus...
Mä olin sektion jälkeen tosi kipee.En viitti pelotella, kerron vain oman kokemukseni,mutta mä jouduin kyllä syömään pitkään särkylääkkeitä ja en pystyny edes vauvaa hoitamaan,vaan mies hoiti sen. Mulle sanottiin,että vauvan painon verran saa nostella. Eli tulet kyllä tarvitsemaan apua esikoisesi hoitoon,sen painoista lasta et leikkauksen jälkeen saa nostella.
Alatiesynnytyksistä olen toipunut tosi nopeasti,joten mulla on niistä tosi positiivinen kokemus.Ja kipukynnykseni on ollut alatiesynnytyksissä korkea,olen sietänyt supistuksia pitkään ilman puudutuksia.
Toivon,että sinä toivut nopeasti sektiosta ja kaikki menee hyvin.Onnea siihen!

 

[Pijo]

Minulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Itse järjestelyistä sairaalassa jäi oikein positiivinen kuva ja operaatio tapahtui yllä kuvaillulla tavalla. Aivan noin ruusuinen kuin muutaman ekan kommentit ovat ei minun kokemukseni ollut. Menetin paljon verta ja pari ekaa päivää meni melkoisessa horkassa ennen kuin lisäveri alkoi piristää. Haavan kipu oli siedettävää. Mutta kyllä sitä kadehti huonetovereita, jotka olivat synnyttäneet alateitse. He kävelivät iloisesti sinne tänne, kun oma liikkuminen oli kuitenkin hankalaa. Kotiuduin viiden päivän jälkeen. Kotona haava ei ollut paha, mutta muistutteli olemassaolostaan, jos intouduin liikaa touhuamaan. Nostella saa tosiaan vain tuon vauvan painon verran ja parempi varmasti, jos siinäkin joku aina välillä auttaisi. Paraneminen on kai hyvin yksilöllistä. Pelätä ei kuitenkaan kannata, hyvin se menee ja kannattaa antaa omalle toipumiselle aikaa, eikä yrittää olla superäiti heti ensimmäisestä hetkestä.

 

[Annulikka]

Mulle tehtiin sektio. Ja mulla ei siitä ole kyllä pahaa sanottavaa. Ei ollut suunniteltu, mutta ei ihan hätäsektiokaan. Tosi nopeesti kaikki meni. Ja ei, sitä ei ole mahdollisuus itse nähdä. Mä en tiedä et saako "normaali" tapauksissa lapsen rinnalle, meillä hänet vietiin heti teholle. Toipuminen oli tosi nopeaa. Seuraavana päivänä olin jo jalkeilla, eka kerran kun nousi tuli aikasten heikko olo, mut kun ip tehtiin sektio yhden aikoihin ni seuraavana pivänämuistaakseni yhdentoista aikohin aamupäivällä kävin ite vessassa ja siitä sit pikkuhiljaa liikkeeseen. Kipupumppu oli luiskahtanut mulla pois, joten sain suppoa peppuun, piti kivut tosi hyvin pois. Olihan masu vähän arka, mutta en voi sanoa et ois kärsinyt mitenkää. Sit pikkuhiljaa siirryin panadoliin, et ehkä kaiken kaikkiaan noin 6 päivää söin kipulääkettä.

 

[Iitu1.]

Mulle tehtiin vajaa 2 v sitten kiireellinen sectio.Pari ekaa päivää haava oli tosi kipeä mutta tosi nopeaan toivuin eikä ollut kamala kokemus.Särkylääkkeitä söin viikon verran.
Ei kyllä tullut mieleen kysyä voiko leikkausta seurata jostain esim.telkasta joten sitä en osaa kommentoida saako jossain katsella.
En muista kauanko nostokielto kesti mutta pääsääntö on ettei vauvaa painavampaa saa nostaa muutamaan viikkoon.No vauvoja on eri kokoisia,meillä poika oli melkein 5 kg...enpä tullut kysyneeksi onko liian painava nosteltava=)

 

[Nessu.]

Mulle on tehty 2 suunniteltua sektiota. Mies oli mukana leikkauksissa mutta ei se ite leikkausta nää Sen harson takana (joka tulee tuohon rinnan korkeudelle) oleva alue on steriiliä ja sinne ei ukkoo huolittu. Joku sanoi että leikkauspöydän yläpuolella olevasta lampusta näkee leikkauksen (toimii peilin tavoin) mutta en vilkuillu kyllä sinne suuntaan..yääk!
Molemmilla kerroilla olisin saanut vauvat heräämöön mutta he oli viety vsolle.
Olin myös myöhemmin leikkauspäivänä jalkeilla, kävin ite vessassa jne. (mulla se katetri poistettiin pyynnöstä melkein heti). Eka päivänä hoitsut ois passannu mua (tuonu ruokaa jne) mutta siihen se palvelu sitten loppukin
Eka kerrasta olin sairaalassa 5pv, toisella 3pv. Särkylääkkeitä söin sairaalassaoloajan. Eka kerralla kukaan ei sanonut mistään nostelukiellosta joten mä elin ihan normi elämää...toka kerralla kiellettiin nostelemasta esikoista.
Arpi on vaakasuoraan bikinirajassa.

 

[Satu...]

Mulle tehtiin sektio viime toukokuussa suunnitellusti perätilan vuoksi. Minulle jäi ihan positiiviset muistot. Mies oli mukana leikkauksessa, mutta ei tosiaan nähnyt leikkausta. Vauva näytettiin minulle, mutta sitten isä lähti lapsen ja kätilön kanssa hoitamaan häntä. Lasta ei tuotu heräämöön, sillä hänet vietiin hetken kuluttua teholle pienten ongelmien vuoksi. Vauva oli teholla vuorokauden.

Minulla oli spinaalipuudutus, joten kipupumppua ei ollut. Söin buranaa ja panadolia muistaakseni pari viikkoa. Seuraavana päivänä leikkauksesta nousin ylös ja vauva tuotiin minulle hoidettavaksi. Vauva oli koko ajan luonani yötä päivää ja hoidin hänet täysin itse. Ohjeita tietysti pyysin. Maito lähti heikosti nousemaan, joten öisin annoin myös lisämaitoa.

Kotiuduin viiden päivän kuluttua ja lähdin heti pienelle kävelylle. Suosittelen heti liikkeelle lähtöä. Itse juoksin jo lopputarkastuksen jälkeen ja kolmen kuukauden päästä leikkauksesta aloitin aerobikin. Nykyään leikkauksesta ei tiedä muuta kuin arvesta. Vaikka koin sektion positiivisena, haluan kuitenkin synnyttää alateitse mahdollisen seuraavan lapseni. Haluan senkin kokemuksen itselleni.

 

[Lina*]

Minulle on tehty hätäsektio ja suunniteltu sektio. Hätäsektion vuoksi arpi on mahassa pystyssä. En tiedä, onko sektio sen vuoksi kivuliaampi kuin vaaka-arvessa, mutta minulla sektiosta toipuminen molemmilla kerroilla on vienyt enemmän aikaa kuin tässä ketjussa keskimäärin.

Eli piikitettäviä lääkkeitä sairaalassa olen tarvinnut 2-3 vuorokautta ja sen lisäksi kipulääkettä suun kautta pari viikkoa. Tällä toisella kerralla söin ristiin kotona Burana-600:sta ja Panadolia. Sen parin viikon jälkeen sitten paraneminen on ollut nopeaa ja esikoista uskalsin nostaa kuukauden päästä sektiosta. (Suositushan on olla nostamatta mitään painavaa kuuteen viikkoon.)

Tämä toinen sektio minulla oli kaksosraskaus, joten se voi myös lisätä kipuja verrattuna normaaliraskauteen, koska kohtu ja vatsanpeitteet ovat niin venyneet. Joka tapauksessa uudelleensynnyttäjällä jälkisupistukset ovat ensisynnyttäjää voimakkaampia ja ne olivatkin todella tuskaisia parina ensimmäisenä päivänä. Mutta sittenhän ne jo vähenivätkin ja kipu hellitti siltä osin.

Itse leikkauksessa olin kyllä niin kaasussa, että en olisi nähnyt mitään, vaikka olisi ollut mahdollisuuskin. Mies sen sijaan katseli sermin ohi tapahtumaa, vaikka tarkoitus on, että mieskään ei näe mitään (jotta ei pyörry?). Erilaisia epämiellyttäviä tuntemuksia siinä oli ja aina niistä mainitessani sain lisää pökerryttäviä lääkkeitä sen jälkeen, kun vauvat olivat ulkona. Viimeinen satsi olikin sitten sen verran vahva, että otin pienet torkut ompelun aikana.

Vauvat näytettiin minulle pikaisesti ennen osastolle vientiä ja mies lähti vauvojen mukaan. Sain vauvat heräämöön rinnalle, koska olin sitä erikseen pyytänyt. Se oli koko tapahtuman paras hetki, vaikka olinkin aika tokkurassa siinä vaiheessa. Eli kannattaa rohkeasti toivoa, jos on toivomuksia.

Kuten muutkin ovat sanoneet, liikkelle kannattaa lähteä sektion jälkeen heti kun katetri otetaan irti. Kipulääkettä kannattaa myös pyytää riittävästi ja riittävän ajoissa ennen kuin kipu ottaa vallan. Ja jos tuntuu pahalta, lohduttaa ehkä se, että parin viikon päästä helpottaa viimeistään.

Tsemppiä sektioon ja toipumiseen!

 

[Lina*]

Ai niin sen verran vielä, että molemmilla kerroilla olen vaatinut vauvoja rinnalle heti alusta saakka, vaikka itse en ole pystynyt vielä liikkumaan. Tämä siksi, että sektion jälkeen maidontuotanto tosiaan käynnistyy hitaammin kuin alatiesynnytyksen. Minulla maito on noussut erittäin hyvin sektioidenkin jälkeen ja olen kotiutunut 3-4 päivää leikkauksen jälkeen täysin rintamaidolla olevien vauvojen kanssa.

 

[muksunen]

kiitos vastauksista!
oli helpottavaa lukea kun olen pelännyt synnytystä ja sektiota esikoiseni erittäin vaikean synnytyksen vuoksi.
enköhän pärjään tästä eteenpäin kun olen nyt hieman viisaampikin.
kesän odotusta kaikille!

 

[mami5]

Minulla takana viisi suunniteltua sektiota joista ensimmäinen -90 ja viimeisin maaliskuussa -06, kaikista viidestä sectiosta jäänyt ihanat ja postitiiviset muistot.
Tuoreimmassa muistissa tietysti tuo viimeisin sectio, ensimmäisestä muistan olleeni tosi kipeä (tosin kipulääkkeet olivat silloin eri luokkaa kuin nykyään). Viimeisimmässä leikkauksessa sain kipulääkkeeksi morffiinia joka oli niin tehokasta, etten tarvinnut sen vaikutuksen loputtua vajaan vuorokauden kuluttua kuin kerran kipulääkettä yöksi.
Ketjussa on hyvin kuvailtu itse toimenpide joten ei siitä sen enempää Mutta tuota liikkeelle lähtöä pian section jälkeen suosittelen minäkin.
Kotiuduin kolme päivää sectiosta ja norm. kunnossa olin pari viikkoa section jälkeen, lykkien vaunuja lähikauppaan.
Nostelukielto vauvaa painavempaan on viitisen viikkoa tosin hankalaa oli itselleni, silloin kun piti vanhempien lasten peppuja pestä, mutta rauhallisin varovaisin nosteluliikkein se onnistui.
Lepää ensimmäiset päivät kotiuduttuasi aina silloin, kun itsestäsi tuntuu ja apukaan ei varmaan ole pahitteeksi varsinkin jos esikoisesi on aivan pieni.