sektio vastaan alatiesynnytys

Totta, että jokaisen synnytyskokemus on oma subjektiivinen kokemus. Jollekin synnyttäminen on kauheaa ja toiselle sektio on pahin painajainen. Siinä ei auta vedota naapurin kokemuksiin tai siihen, mikä on luonnonmukaista. Joskus luonnonmukainenkin on ylivoimaista.

Minulle tehtiin pelkosektio ja se oli helppo tapa saattaa lapsi maailmaan. Pystyin selvittämään etukäteen kaiken mahdollisen, mitä voin toipumista nopeuttaakseni tehdä. Nousin reippaana ylös leikkauspäivän iltana, koska olin etukäteen päättänyt niin. Toivuin hyvin ja olen todella tyytyväinen synnytystapaan. Lapseni oli erinomaisessa kunnossa alusta alkaen. Tiedän, että alatiesynnytys olisi ollut minulle henkisesti painajainen ja sen seurauksena todennäköisesti myös fyysinen painajainen.

En yhtään ihmettele, että jos lähtee synnyttämään hyvin valmentautuneena alateitse ja joutuu sektioon, kokemus on kammottava. Jos yhtäkkiä olisikin heikossa kunnossa kykenemättömänä nostamaan lasta ja iso leikkaushaava vatsassa, olisi varmasti kova pala. Kun siihen kaikkeen on varautunut ja tavallaan sitä itse toivonutkin, on luonnollisesti ihan eri tunnelmat.

Minusta on tarpeetonta sotia tästä aiheesta tai yrittää taivutella ketään omalle kannalleen. Minä ihailen alatiesynnyttäjien urheutta (vaikka välillä pidän heitä vähän hulluinakin ). On hienoa, jos ihminen kuuntelee kehoaan ja tarpeitaan eikä anna muiden päättää itselleen tärkeistä asioista. Tärkeintä on kuitenkin olla lapselleen hyvä äiti, syntyi hän sitten vatsanpeitteiden tai synnytyskanavan läpi.

 

Minä todellakin voin sanoa, että PÄÄSIN sektioon.

Jouduin rv34+3 sairaalaan raskausmyrkytyksen vuoksi, ja oloni oli todella tukala ja turvonnut puhumattakaan verenpaineista(110/185), sikiöllä ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa vaaraa kohdussa, joten lääkärit eivät suostuneet päättämään raskauttani heti. Kaksi viikkoa sairaalassa maattuani ja neljä päivää kestäneen tuloksettoman käynnistely-yrityksen jälkeen lääkäri päätti tehdä seuraavana aamuna kiireellisen sektion raskauden päättämiseksi.

Terve tyttö syntyi rv36+4 sektiolla, joka on jäänyt mieleen yhtenä elämäni parhaimmista kokemuksista, vaikka minulla tulikin todella huono-olo ja rintakipua ompeluvaiheessa. Minulle sektio oli tuossa tilanteessa todellinen helpotus, enkä uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos olisin "joutunut" synnyttämään alakautta...(olisiko sen hetkinen kuntoni edes riittänyt saattamaan synnytystä loppuun saakka...)

Nyt,5kk myöhemmin en todellakaan koe olevani jotenkin huonompi äitinä tai epäonnistuneeni synnyttäjänä sektion takia...myöskään haava ei minua haittaa, se on yksi muisto ja elämnkokemus muiden joukossa!

Jos joskus vielä raskaaksi tulen, olen valmis synnyttämään tulevankin vauvan sektiolla jos siihen mahdollisuus tarjotaan, enkä todellakaan koe jääneeni mistään paitsi jos en alatiesynnytystä elämässäni koekaan!

 

\

en todellakaan koe olevani jotenkin huonompi äitinä tai epäonnistuneeni synnyttäjänä sektion takia...

Toivottavasti kukaan sektiolla synnyttäneistä ei tykkää pahaa tästä kysymyksestäni, mutta onko joku alatiekautta synnyttänyt sanonut teille joskus, että olisitte epäonnistuneita synnyttäjinä tai jopa huonompia äitejä? Minä en nimittäin menisi kenelläkään sanomaan niin (enkä missään nimessä niin edes ajattele), enkä usko, että kukaan muukaan sanoisi tai ajattelisi, vaan luulen, että nuo ajatukset ovat syntyneet sektion kokeneen omassa päässä eli tässä puolustaudutaan vain itselle ja omia syytöksiään vastaan.

 

\

\

en todellakaan koe olevani jotenkin huonompi äitinä tai epäonnistuneeni synnyttäjänä sektion takia...

Toivottavasti kukaan sektiolla synnyttäneistä ei tykkää pahaa tästä kysymyksestäni, mutta onko joku alatiekautta synnyttänyt sanonut teille joskus, että olisitte epäonnistuneita synnyttäjinä tai jopa huonompia äitejä? Minä en nimittäin menisi kenelläkään sanomaan niin (enkä missään nimessä niin edes ajattele), enkä usko, että kukaan muukaan sanoisi tai ajattelisi, vaan luulen, että nuo ajatukset ovat syntyneet sektion kokeneen omassa päässä eli tässä puolustaudutaan vain itselle ja omia syytöksiään vastaan.

Ei. Vaan yleinen käsitys aiheesta on että HYVÄ äiti synnyttää alateitse ja imettää pitkään ja LAISKA, huono äiti, joka haluaa päästä HELPOLLA sitten saa sen sektion..

Alateitse synnyttänyt on KOKENUT synnytyksen ja sektio ei taas ole mikään kokemus.

Synnytysjuttuja halutaan kuulla, sektio ei ole mikään synnytysjuttu. Eihän se ole mikään kokemus: menet vaan sairaalaan ja lähdet nyytti kainalosa pois.

Tämä ei siis ole sektioäitien huonon omantunnon puhe tai puolustuspuhe, vaan se on aina just tämä: sektio VASTAAN alatiesynnytys tai toisinpäin; alatiesynn. vastaan sektio.

Tämä on alatiesynnyttäjien kehittämä asetelma. Ei sektioäitien. En tiedä onko kyseessä kateus, että toinen olisi päässyt helpommalla eikä sen toise kanssa voi jakaa synnytys- ja kätilökokemuksia, puhutaan eri asiasta ja luullaan että sektiolla olevat olevat jotain "enemmän", vaikka näin ei ainakaan sektiomammat itseään aseta.

Esim. kävin työpaikalla näyttämässä vauvaa. Työkaverit alkoi tenttaamaan miten meni synnytys.
Ihan hyvin.
Yritin kierrellä.
En häpeästä, vaan siksi, etten halunnut kertoa koska tiesin asenteet.

Lopulta utelut oli niin suoria, että piti vastata suoraan: se oli sektio.
Yksi kysymys tuli: miksi. Heitin vitsin vastaukseksi.
Mutta kukaan ei ollut kiinnostunut kuulemaan, miten se sektio sujui. Millainen kokemus se oli. Naiset olivat pettyneitä, kääntyivät töitteinsä ääreen.
Minä olin surullinen; olisin halunnut kertoa millaista se oli, se oli meidän kokemus, sillä tavalla minun nuorin lapseni maailmaan tuli.

Minulla on takana 2 alatiesynnytystä ja sektioon kolmannen kanssa siksi, että se toinen oli ihan kamala kokemus, ei kiitos EI IKINÄ enää samaa, ja nyt odotan ylläriraskautena neljättä ja pelkään kauhusta että joudun synnyttämään.
Pelkään sektiotakin, tiedän sen riskit, se on iso leikkaus. Mutta en ikinä, IKINÄ enää halua samansuuntaistakaan kokemusta kuin toinen synnytys sen kaikkine jälkiseuraamuksineen.

Haluan olla normaali nainen myös synnytyksen jälkeen ja haluan rakastaa lastani.

Terveisiä kätilöille. Uudelleenkoulutusta ja asennekoulutusta puolivuosittain ja jokunen eukko toisiin tehtäviin,jos kerran sektioita halutaan välttää.

 

\

Ei, en tullut haukkumaan sektioäitejä enkä liity muiden "alatiemammojen" joukkoon haukkumaan.

Pointti oli, että en vain ymmärrä miksi ollaan niin alatiesynnytyskielteisiä vain sen takia, että sektio on helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän täysin synnytyspelon ja pelkosektiot ym. syyt sektiolle. Kun on oikeasti syy niin asia on ok ja sektio pitääkin saada.

Enkä ole katkera, ei ole syytä olla. En "joutunut" synnyttämään alakautta, sain synnyttää.

Ja mistähän kohtaa sektio on helppo tai vaivaton? huh huh :headwall:
itsellä en ainakaan saa sektiota vaan joudun. Sektion helppoudesta voisit sit tulla kommentoimaan kun sun vatsanpeitteitä on tikattu 8:ssa kerroksessa!

 

Feeniks lue vaikka tuo mun kirjoitus.

 

\

Minulla on takana 2 alatiesynnytystä ja sektioon kolmannen kanssa siksi, että se toinen oli ihan kamala kokemus, ei kiitos EI IKINÄ enää samaa, ja nyt odotan ylläriraskautena neljättä ja pelkään kauhusta että joudun synnyttämään.

Synnyttämään joudut joka tapauksessa, sillä SEKTIOKIN ON SYNNYTYS!
Kumma etteivät edes sektiolla itse synnyttäneet sitä tajua!

 

\

\

Minulla on takana 2 alatiesynnytystä ja sektioon kolmannen kanssa siksi, että se toinen oli ihan kamala kokemus, ei kiitos EI IKINÄ enää samaa, ja nyt odotan ylläriraskautena neljättä ja pelkään kauhusta että joudun synnyttämään.

Synnyttämään joudut joka tapauksessa, sillä SEKTIOKIN ON SYNNYTYS!
Kumma etteivät edes sektiolla itse synnyttäneet sitä tajua!

=) =)

Kiitos.
Ihan oikeasti, en ole ajatellut asiaa ihan näin simppelisti. Asenteellisuutta ? No, niin tai näin:

Ainakana minä en päässyt mihinkään synnytysvalmennusryhmiin koska sektio oli tiedossa enkä muihinkaan odottavat äidit -ryhmiin, en tiedä oliko niitä, ei niitä tarjottu enkä minä tajunnut kysyä :\|

 

Minullakin oli sektio tiedossa lähes alusta asti, mutta kaikkiin valmennuksiin ja ryhmiin terkka mut ilmoitti, ja niissä kävin.
Kai se siitäkin tuli se tunne, että sektio on synnytys, kun synnytyksen jälkeisissä ryhmissä jokainen, minäkin, kertoi vuorollaan synnytyksestään.

t. sektiokin on synnytys

 

\

Feeniks lue vaikka tuo mun kirjoitus.

Niin? Luin sen..

Mua vaan ottaa pattiin sellaisten sektio kirjoitukset joilla ei ole kokemusta niistä.

Minut leikattiin ilman puudutusta, koska tuli kiire. Lääkäri oli tunnin myöhässä siitä kun piti leikkauspäätöstä tehdä. Sydänäänet olivat jo huonot eikä puutumista enää ehditty odottaa. Tämä siis on oma subjektiivinen kokemukseni kivuttomuudesta ja helpommalla pääsemisestä.

 

Olen kokenut 20 tuntia kestäneen alatiesynnytyksen ja toisena synnytyksenä 34 minuuttia + tikkaukset siihen päälle 45 minuttia kestäneen pelkosektion. En varmaan enää kolmatta lasta saa / yritä, mutta jos niin kävisi niin alatiesynnytykseen ei uskallus riittäisi ekan kokemuksen jälkeen edelleenkään. Minulla sektio oli hiljakkoin, olen toipunut siitä ällistyttävän hyvin, kipuja olen pitänyt kohtuullisena. Eniten arvostin sitä että sektiossa - yllätys yllätys - tilanne oli hallinnassa, mitä se todellakaan ei ollut ekassa synnytyksessä (siis siinä ihanassa alatiekokemuksessa).
Sektiossa on varmaan hirvesäti eroa siinä onko se hätä vai suunniteltu. Minulla kun oli suunniteltu, niin toipuminen oli kyllä jopa sanoisinko omalla kohdallani helppoa ja kaikki leikkauksessa toimi niin kuin piti. Ehkä asiaan vaikutti että olin henkisesti valmistautunut kauheisiin jälkikipuihin. Nämä kipuasiat on varmaan tosi yksilöllisiä.
Jokaiselle alatiesynnyttäjälle vaan voimia, hienoa että teillä päänuppi kestää sen koitoksen useampaan kertaan. Kukaan ei sitä pelkosektiota saa ilman oikeita perusteluita.

 

Suunniteltu sektio voi ollakin erilainen. Tuskin sekään kivuton/helppo jälkikäteen on, juurikin ison leikkauksen takia.

Oma kiireellisen sektion kokemus oli kauhea ja nyt kun fyysisistä syistä joudun uudestaan puukon alle on pelko vaanimassa vaikka kuinka yritän rauhallisesti suhtautua. Puhun siksikin joutumisesta.

Alatiesynnytys olisi luonnollisempi jos siihen voisin mennä. Toki sitäkin jännittäisin, ei varmasti helppoa sekään. En vaan rupea esittämään alatiesynnytyksestä väittämiä kun en voi tietää edes oman kokemuksen kautta.

kokemuksia voi jakaa toisten kanssa mutta vertailu on mielestäni hyödytöntä. Vaihtuvia tekijöitä on niin paljon. Jo otsikko on antaa viitteitä besserwisser asenteesta. Olisi pitänyt jättää lukematta. Ahdistuu vaan mustavalkoisesta asettelusta!

 

Palaan vielä siihen, onko asenteellisuus sektioihin liittyen enemmänkin sektiolla synnyttäneillä itsellään kuin alatiesynnyttäneillä. Olen nimittäin edelleen sitä mieltä, että on. Esimerkiksi nimimerkki "molemmat koettu" kirjoitti, että "pelkää kauhusta, että joutuu synnyttämään" tarkoittaen sillä vain alatiesynnytystä. Kuten nimimerkki "sektio on synnytys" vastasi tähän, niin onhan se sektiokin synnytys ja että kumma, ettei sektiolla synnyttäneet sitä itse tajua! Minä (vaikka olen synnyttänyt vain alateitse) kirjoitin aiemmin sekä alatiesynnyttämisestä että sektiosynnyttämisestä, samoin kirjoitin sektion kokemisesta, vaikka nimimerkki "molemmat koettu" kirjoitti, että vain alateitse synnyttänyt olisi "kokenut" synnytyksen eikä taas sektio ole mikään kokemus. Niin, eli kenen mielestä näin on? Vaikka nimimerkki "molemmat koettu" kirjoittaa tämän olevan alatiesynnyttäneiden kehittämä asetelma, olen edelleenkin toista mieltä. Ensinnäkin minun mielestäni on väärin yleistää, että näin ajattelisivat alatiesynnyttäneet, kun minä esim. minä olen elävä esimerkki siitä, että alatiesynnyttänyt ei näin ajattele, ja taas toiseksi jo tuo edellinen esimerkki kertoo, kenellä se asenteellisuus oikeasti on. Voihan olla, että minä olen joku ihme poikkeustapaus, kun en tosiaankaan näe, että sektiolla pääsisi helpommalla. Kun olen kuunnellut sektiolla synnyttäneitä kavereita, olen vahvasti sitä mieltä, että minä pääsin helpommalla varsinkin jälkikipujen osalta. Toivon, että saisin synnyttää myös toisen odottamani lapsen alateitse. Minusta tuntuu tosi karmealta ajatuskin, että mahani aukaistaisiin useasta eri kerroksesta ja olisin vielä samalla hereillä.

Vielä lisää "todisteita" sektioäitien omasta asenteellisuudesta:
\

Esim. kävin työpaikalla näyttämässä vauvaa. Työkaverit alkoi tenttaamaan miten meni synnytys. Ihan hyvin. Yritin kierrellä. En häpeästä, vaan siksi, etten halunnut kertoa koska tiesin asenteet. Lopulta utelut oli niin suoria, että piti vastata suoraan: se oli sektio. Yksi kysymys tuli: miksi. Heitin vitsin vastaukseksi. Mutta kukaan ei ollut kiinnostunut kuulemaan, miten se sektio sujui. Millainen kokemus se oli. Naiset olivat pettyneitä, kääntyivät töitteinsä ääreen. Minä olin surullinen; olisin halunnut kertoa millaista se oli, se oli meidän kokemus, sillä tavalla minun nuorin lapseni maailmaan tuli.

Jos minun työkaverini välttelee jostain henkilökohtaisesta aiheesta puhumista, minä ainakin tulkitsen, ettei hän ole halukas puhumaan siitä lainkaan tai ainakaan minun kanssani, joten vaihdan puheenaihetta, jotta työkaveri ei joutuisi vaikeaan tilanteeseen. Minä siis olen sitä mieltä, että sektiolla synnyttäneet aiheuttavat itse nämä tilanteet, eli esim. yllä kuvatussa tilanteessa naisten "kääntymisen töittensä ääreen", sillä, että (kertojan omien sanojen mukaisesti) "kierrellään" vastausta sektiosta tai "heitetään vitsi vastaukseksi". Luulen siis, että esim. tässä tapauksessa työkaverit päättelivät sektion kokeneen itse häpeilevän asiaa kiertelyn takia tai siksi, että tämä heittää koko asian leikiksi verrattuna siihen, että olisi vaan heti rohkeasti ja ylpeänä kertonut kokemuksesta, miten lapsi maailmaan tuli.

 

Tämä oli hyvä kirjoitus! Ei muuta lisättävää.

 

Henkilökohtaisesti oli suuri pettymyt etten saanut alatiesynnyttää. Koen kyllä synnyttäneeni enkä ajattele asiaa niin. Moni varmaan helposti kokee epäonnistuneensa jos ei ole saanut/pystynyt suorittamaan kaikkia ikiaikaisia synnytysrituaaleja omassa synnytyksessään niin kuin oli kuvitellut. Eikö jokaiselle synnytyksessään pettyneelle ole ihan tarpeeksi omien tunteiden käsittelyssä ilman että muut "asiantuntijat" vielä kyseenalaistavat!

Puolustuskannalle tulen silloin kun heitetään väitteitä että olisin jotenkin päässyt helpommalla.. nämä tulevat alatiesynnyttäjiltä. Luokitellaan sektio-äidit pelkureiksi, turhamaisiksi tai jotenkin muuten vaan laiskoiksi. Sitten todistellaan että me olemme myös samalla asettaneet itsemme ja syntyvän lapsen alttiiksi riskeille ja kerrotaan vielä asioita tuntematta että syy on tyyliin turhamaisuus. (Samaa luokittelevaa keskustelua käydään imetyksen yhteydessä).

On totta, että harvoja tällaisia kommentteja olen kuullut päin naamaa. V**tutaa kuitenkin että ei edes kysytä miksi sektio vaan tuumataan et ai et sit uskaltanut tai et halusit päästä alapää ehjänä!! Joo, mut vatsa revittynä.. Kukapa ei haluaisi synnyttää niin kuin luonto on tarkoittanut? varmasti pelkosektioon päätyvätkin haluaisivat, voimakas pelko sen estää. Mikä tekee jotkut synnyttäneistä äideistä expertin kaikkien muiden synnytyksiin?? - Besserwisser-oireyhtymä ja/tai keskivertoälykkyys.

Alatiesynnyttäjät jotka esittävät tuollaisia kommentteja tulevat samalla mielestäni luokitelleeksi sektio-äidit epänormaaleiksi/ normista poikkeavaksi. Tässä suhteessa olemmekin. Tuolla lailla tietämättömyytensä julki tuominen esittämällä omia ennakkoluulojaan on noloa lähinnä esittäjälle.

 

Eka synnytykseni eteni ihan kivasti kunnes alkoi ponnistusvaihe ja vauva ei meinannut millään tulla ulos. Neuvolassa oli arvioitu vauvan kooksi 3,2 kg, mutta hän olikin sitten 4,2 kg ja tuli ulos avotarjonnassa eli pää ylöspäin kääntyneenä. Imukuppikin oli siinä sitten jo käytössä ja lääkäri leikkeli aika monta episiotopiaa, mutta silti repesin pahasti. Leikkaussalissa ommeltiin varmaan tunti. Moneen viikkoon en pystynyt istumaan kunnolla ja imetys oli hankalaa. Lääkäri suositteli seuraavan synnytyksen kohdalla sektiota. Mitään synnytyskammoa minulle ei kuitenkaan jäänyt ja aika hyvin olen vaivoistani toipunut ja ajattelin, että voin kyllä synnyttää alateitsekin vielä.

Nyt olen raskausviikolla 37 ja menossa 2 viikon päästä suunniteltuun sektioon (ellei vauva päätä syntyä ennen sitä). Kävin synnytystapa-arviossa ja lääkäri oli sitä mieltä, että sektio on viisaampi valinta. Repeämistä toipuminen voi olla vielä hankalampaa kuin sektiosta. Lisäksi vauva on jo nyt 3,5 kiloinen, että eiköhän sieltäkin tule yli neljäkiloinen. Ihan tyytyväisin mielin tässä odotellaan! Olipa kyseessä alatiesynnytys tai sektio niin uskon, että vaivoista kyllä selviää, naisen keho on synnytyksen jälkeen yllättävän nopea toipumaan!

 

Minulla on takana kaksi sektiota. -02 syntyi poika, 4380g, hätäsektiolla. Minua ei ollut kuvattu eikä muutenkaan tukittu että voisinko edes synnyttää alakautta. Painoarvio synnytsaamuna pojalla oli jotain 3.5kg ja käynnistyksen jälkeen koitin synnyttaa poikaa noin 8 tuntia, jonka jälkeen lääkäri määräsi kiireellisen sektion pojan sydänäänten loppumisen vuoksi. Poika oli aivan sininen kun tuli maailmaam, kuten isäntä ilmoitti ettei erottanut koko poikaa vihreän liina keskeltä, oli melkein kuin mustikka! minulle sektio oli aivan kamala, olin puuduksissa monta tuntia, enkä saanut lastani viereen kuin muutaman päivän päästä. Yöllä kun olin synnyttänyt, kätilö käytti lasta luonani ja sanoi, tässä tämä nyt on, sinulla on tällainen poika ja vei sen lastenhuoneeseen... Olin niin surullinen, häpeissäni ja samalla niin onnellinen siitä että lapsi oli kuitenkin terve. Isälle vain oli kätilö sanonut että luojan kiitos äiti ei joutunut synnyttämään näin suurta lasta ( olen itse lyhyt, mutta ylipainoa on kuitenkin, joten lääkäri oli arvioinut että pystyn synnyttämään leveän ulkoisen lantion vuoksi...)
Toisen lapsen kohdalla -03, juttu oli muuten sama, mutta painoarvia lapsella oli alle 3 kg ja kun tyttö syntyi se painoi 3350g. Yritin jälleen synnyttää alakautta, siinä meni noin 18 tuntia ennenkuin kätilö joka oli mukana synnytyksessä painosti lääkärin antamaan luvan sektioon. Eli jälleen mentiin hätäsektioon lapsen sydänäänten heikkenemisen vuoksi. Tämä samainen kätilö tuli seuraavalla vuorollaan katsomaan minua ja kysyi että olenko kunnossa ja onko jotain sanottavaa synnytyksestä... vaikka hänelle se ei edes kuulunut! Ja sanoi että on tyytyväinen kun minut on leikattu, en olisi ilmeisesti pystynyt edelleenkään synnyttämään vaikka painoarvio oli niinkin pieni. Koskaan minulle ei kerrottu mistä nämä asiat johtuvat, mutta olen itse ajatellut että vaikka ulkoisesti näytän siltä eetä voisin synnyttää alateitse, ei munulla sisäisesti ole kaikki elimet valmiina synnytykseen. Eli supistuksia minulla ei tullut kuin keinotekoisesti molemmista ja en auennut kuin 4 senttiä parhaimmillani... Mutta kuka tietää mistä se johtuu, ei kukaan. Nyt olen raskaana rv 16 ja neuvolassa jo juteltiin seuraavasta synnytksestä. Olen itse sitä mieltä että toivon pienessä mielessä saavani synnyttää alakautta. Olen ajatellut että ehkä olen menettänyt jonkun "tunteen" synnytyksen jälkeisestä elämästä, vaikka tiedän että jokainen synnytys on ainutkertainen ja omanlaisensa. Mutta neuvolassa minulle sanottiin että voin olla aika varma että sektio tehdään suoraan, ehkä nyt jopa tutkitaan lantion leveys ja muut asiat kohdalleen ennenkuin mennään synnyttämään...
Ainakin vaadin sitä!
Mutta tottakai jos tietäisin jo että lapselle voisi käydä jotain jos synnytän alakautta en varmasti sitä tekisi, vaan lohduttaisin itseäni ettei kaikki naiset ole valmiitä synnyttämään alakautta ja tämä on vain hyväksyttävä. Kaikkien naisten "vehkeet" on erilaisia ja tästä tämä kirjo meidän synnyttäjien välillä johtuu. Olen kuitenkin miettinyt että sektio oli tavallaan minulle kovempi rasitus kuin esimerkiksi minua kaksi viikkoa jälkeenpäin alateitse synnyttänyt kaverini, joka oli jo muutaman päivän päästä perunamaalla istuttamassa perunoita ja minä en edes vielä silloin voinut kuvitella kyykistymistä niin pitkäksi aikaa tai nostamista!
Toinen sektioni oli kyllä huomattavasti helpompi ja toivuinkin siitä erittäin nopeasti. Silloin imetyskin alkoi onnistua melkein heti ja lapsen sain vierihoitooni heti seuraavana aamuna.
Minulle jälkitarkastuksessa lääkärini sanoi että jaahas, vai tällainen ns. laiskasynnyttäjä! Silooin en avannut suutani vaikka olisikin pitänyt ja jälkeenpäin olen miettinyt monesti että oliko tämä kaikki kuitenkin sitten minusta johtuvaa...? Se on ilmeisesti kuitenkin meillä sektiosynnyttäjillä joku sellainen vaistomainen itsensä syyllistäminen, vaikkakaan niin ei todellaakaan saisi tehdä. Eihän me sitä päätöstä itse useinkaan tehdä. Varsinkaan Suomessa, niin olen ymmärtänyt, sektio päätös lääkäreiltä on kiven alla.

Seriina ja Milli 16+3

 

Seriina kiitos kun kirjoitit kokemuksistasi. Itse olin käynnistyksen jälkeen 24h odottanut ja odottanut ja oksitosiinia vain lisättiin ja lisättiin. Kauheat supistukset, avauduin 4 cm. Lääkäri tuli tunnin myöhässä, puudutuksesta ei tietoakaan enää. Ja sitten kiireellinen sektio kun sydänäänet eivät hyvät. Eipä enää odoteltu että puutuisin.

Oli vaatimuksestani otettu pelvimetriat, identtinen kaksoissisareni oli mukana (synnyttänyt kaksi sektiolla kun ei mahdu) vaan ei kun viimeiseen asti.. Ymmärrän hyvin että ensisijaisesti alateitse. NÄin pitääkin olla. MInä olin kuitenkin jo raja-tapaus jo alusta ja se oli tiedossa. Suurimman ajan olimme keskenämme salissa, aika hermostunut olo oli.

Leikkaava lääkäri tuumasi että koskaan en alateitse yli 2,5 kg vauvaa synnytä. Kamala kokemus sektiosta, mutta vaihtoehtoa ei ole. Lapsi on lahja ja kävi miten kävi puudutuksen kanssa, sinnne mennään. Näillä tiedoilla en kuitenkaan lähde alatiesynnytykseen. Viimeksi tyttäreni syntyi terveenä, sen asian kanssa en ota riskejä. Olen sitten laiska tai pääsen helpommalla jonkun mielestä.

 

luin vain aloitusviestin enkä lainkaan vastauksia mutta lyhyt kommenttini vaan.
eli mikä tämän aloituksen pointti oli?
näin yhtäkkiä ajateltuna tässä julistettiin kilpailu siitä kuka eniten kärsii ja ketä eniten sattuu jne?
voittaja on se joka eniten valittaa ja kuka eniten on mieestään kärsinyt?
taidan olla vähän pöljä kun en havainnut mitään muuta syytä tälle aloitukselle?

 

\

\

en todellakaan koe olevani jotenkin huonompi äitinä tai epäonnistuneeni synnyttäjänä sektion takia...

Toivottavasti kukaan sektiolla synnyttäneistä ei tykkää pahaa tästä kysymyksestäni, mutta onko joku alatiekautta synnyttänyt sanonut teille joskus, että olisitte epäonnistuneita synnyttäjinä tai jopa huonompia äitejä? Minä en nimittäin menisi kenelläkään sanomaan niin (enkä missään nimessä niin edes ajattele), enkä usko, että kukaan muukaan sanoisi tai ajattelisi, vaan luulen, että nuo ajatukset ovat syntyneet sektion kokeneen omassa päässä eli tässä puolustaudutaan vain itselle ja omia syytöksiään vastaan.

Ei ole kukaan koskaan livenä sanonut, mutta täälläkin palstalla on hyvin moni kirjoittanut joko suoraan tai vihjaten, että jos pelkää synnytystä, ei se voi olla vaikuttamatta myös äitiyteen ja sitä pelkoaan sitten siirtää eteenpäin jos siis tyttärestä kysymys....
Eli kyllä täällä ainakin asioista paremmin tietävät ovat osanneet antaa sellaisiakin tuomioita, ettei voi äitiys sujua pelkosektoidulta.

 

\

sektio on helppoa ja vaivatonta.

:headwall: :headwall: :headwall: