sektio vastaan alatiesynnytys

Miten minusta on jotenkin ruvennut tuntumaan, että ensimmäisen lapsen sektiolla synnyttäneet haluaisivat tosi usein synnyttää seuraavankin lapsen sektiolla? Vaikka mitään ongelmaa tai estettä alatiesynnytykselle ei olisikaan.

Onhan se helppo tietysti uskoa, miksi näin on. Ainakin omassa ystävä- ja tuttavapiirissä moni sektiolla ekan saanut haluaisi toisenkin sektiolla, kun se oli niin helppoa ja vaivatonta! no, huhhuh! Eihän tänä päivänä kivuista tarvitse kärsiä keisarinleikkauksen jälkeen, sen verran hyvät tropit on nykyään käytössä, eli haavakipuun saa lääkettä, samoin jälkisupistuksiin. "Kivut tulevat sitten leikkauksen jälkeen" taitaa olla jo vanha fraasi.

Eri asia on tietysti, jos haava tulehtuu tms, voihan välilihanleikkaushaavakin tulehtua. Eikä alatiesynnyttäneillä kivut todellakaan lopu, kun vauva on ulkona. Edessä on monesti useammankin viikon kärsimykset, eikä se sängystä nouseminen, vauvan nostaminen, liikkuminen tai istuminen mitään helppoa ole alatiesynnytyksen jälkeenkään jos ei sektion jälkeenkään.

Tiedän, että saan varmasti ärhäköitä vastalauseita kommenteistani!

 

Mulla kaksi sektiota takana (toinen kiireellinen ja toinen elektiivinen). Kummankin jälkeen olen ollut todella kipeä, mutta jossain vaiheessahan ne "synnytyskivut" täytyy kärsiä. En pidä sektiota mitenkään helppona tapana synnyttää. Enkä varsinkaan kiireellistä sektiota, jossa jouduin kärsimään kaksinkertaiset kivut.
Kaikilla saa tietysti olla omat mielipiteensä, mutta kovin mustavalkoisesti ei kai näistä asioista kannata ajatella. Ja omat kokemukset auttaa aina ymmärtämään toisia saman kokeneita.

 

Mulla eka synnytys suunnitellulla sektiolla (perätila). TOisen halusin ehdottomasti synnyttää alakautta.
Nyt molemmat tavat kokeneena, en enää ikimaailmassa suostu alakautta synnyttämään. Paraneminen oli tuhat kertaa hitaampaa ja synnytyksestä jäi lopunikäset vammat (ei pahat mutta kumminkin). Lasta en pystyny ite hoitaan kolmeen viikkoon. Sektion jälkeen pystyin sentään jatkamaan normaalielämää. Yks arpi mahassa on siitä kumminkin aika pieni hinta. Altiesynnytys taas tuli loppuelämää ajatellen aika kalliiksi... :/
Mutta yksilöllistähän tää on. Mä sanon kumminkin oman kokemukseni perusteella ei kiitos alatiesynnytyksille. Muut synnyttäkööt miten tahtovat.

 

Täällä toista odotellaan rv:lla 32+4. Ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla rv:lla 29+5. Nyt mennään päivä tai muutama päivä kerrallaan eteenpäin ja katsellaan kuinka pitkälle päästään, mutta toivon että saisin nyt tässä toisessa raskaudessa kokea alatiesynnytyksen! Mutta se riippuu ihan tilanteesta.

 

Mulla oli eka sektio pitkittyneen synnytyksen takia. Nyt todella toivon että saisin synnyttää alakautta vaikka sektiokin tuntui ihan hyvältä kun palauduin siitä tosi nopeaan. Mutta jotenkin kokee epäonnistumista (?!?) äitinä jos ei PYSTY normaalisti synnyttämään....

Nyt mua on silti vähän ruvennut arveluttamaan kun on täältä lukenut, et miten alapää ei oo ikinä enää entisensä yms. Saas nähä kuis käy....

 

\

Miten minusta on jotenkin ruvennut tuntumaan, että ensimmäisen lapsen sektiolla synnyttäneet haluaisivat tosi usein synnyttää seuraavankin lapsen sektiolla?

Tiedän, että saan varmasti ärhäköitä vastalauseita kommenteistani!

So...... Mitä sitten? Onko se jotain sinulta pois?? Kovin katkeralta kuulosti purkautumisesi, et taidakaan olla kovin tyytyväinen siihen jos olet itse joutunut "normaalisti" synnyttämään... Syyttömiä siihen kuitenkin me sektion haluajat olemme.
Ja ei sitä haavakipua millään tropilla kokonaan pois saa, takuulla sektion jälkeen tuntee kipua. Eri ihmiset vain kestää kipua eri tavalla, ja haavakipu on takuulla erilaista kuin kipu alatiesynnytyksessä, koska sitä ei sillä tavalla pysty kontrolloimaan, kuten haavakipua, että otat iisimmin jos sattuu.
Ja ärhäköitä kommentteja varmaan halusitkin, mutta suotta silti uuden ketjun aloitit, olisit liittynyt vain tuonne muihin ketjuihin haukkumaan sektiomyönteisiä, kuten muutkin "alatiemammat" tekee

 

4 alatiesynnytystä,1 sektio.Alatiesynnytykset oli helpompia,vaikka sektiostakin paranin hyvin.On niin yksilöllistä.

 

Täällä alatiemamma kolmasti ja nelonenkin toivottavasti sieltä kautta putkahtaa.

En mistään hinnasta ottaisi sektiota synnytystavakseni jollei ole aivan pakko. Kipujen vuoksi näitä kahta synnytystapaa ei kannata vertailla, molemissa kipua tuntuu ja joillakin pidempään, joillakin lyhyemmän aikaa.

Ja kyllä näiden synnytytapojen vertailu on kuin kinaisi sohvista, joku haluaa nahkaiset ja joku kankaiset.

Mun puolestani ihmiset synnyttäköön miten lystää, jokainen taaplatkoon tyylillään. Ihan yhtä ihania ja lutusia vauvoja sieltä tulee.

 

Ei, en tullut haukkumaan sektioäitejä enkä liity muiden "alatiemammojen" joukkoon haukkumaan.

Pointti oli, että en vain ymmärrä miksi ollaan niin alatiesynnytyskielteisiä vain sen takia, että sektio on helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän täysin synnytyspelon ja pelkosektiot ym. syyt sektiolle. Kun on oikeasti syy niin asia on ok ja sektio pitääkin saada.

Enkä ole katkera, ei ole syytä olla. En "joutunut" synnyttämään alakautta, sain synnyttää.

 

minulla on yksi alatie synnytys takana ja toivottavasti ei sille ole mitään estettä tämän toisenkaan kanssa. itse kärsin ns. leikkauspelosta ja en mistään hinnasta menisi ilman todella painavaa syytä sektioon.
Eka synnytys meni tosi hyvin eikä tullut pienintäkään repeämää tms.
mut tämä on yksilöllinen asia enkä alkaisi ketään tuomitsemaan mistään suunnasta. jokainen tehköön päätöksensä itse ja synnyttää niin kuin itselle parhaiten sopii.

 

Olen saanut esikoisen sektiolla. Meillä ei olisi esikoista, ellei olisi leikattu. Minulle kokemus oli järkyttävä, ja masentava pelkäsin toista odottaessa lapsen puolesta sekä leikkaukseen joutumista. Sain kuitenkin synnyttää alateitse, ja minun mielestäni se oli paljon helpomaa kivusta huolimatta. Synnytys oli pitkä ja rankka, mutta siinä pääsin mielestäni paljon helpommalla. Samaa olen myöskin kuullut muilta äideiltä.

 

Ja tuohon ap:n kirjoittamaan ihan vain viilatakseni kommentoisin vielä.. Minulle ainakin kätilö sanoi tuosta välilihan haavasta, että tulehtuminen on todella harvinaista koska limakalvoilla olevat haavat paranevat todella nopeasti. Kohtutulehdus on kuulemma jopa yleisempää. Enkä edes itse menisi vertaamaan välilihan haavaa, ja sektio haavaa toisiinsa. Itselläni tuli synnytyksessä toisen asteen repeämä. Sektio haavaan verrattuna se ei ollut mitään. Lisäksi olen sekä leikkauksen jälkeen, että alateitse synnyttämisen jälkeen kärsinyt kovista jälkisupistuksista. Lääkkeistä huolimatta.

 

Minä sain esikoiseni sektiolla. Kolme päivää käynnisteltiin, 16 tuntia puhisin synnytyssalissa, niistä 6 viimistä tuntia ilman mitää lääkkeitä tajunnan rajamailla kun olin niin kipee. Sitte tehtiin sektio päätös pysähtyneen synnytyksen takia. Ja en kyllä uusiks halua kokea tollasta synnytystä. Synnytyksen jälkeen olin tosi maassa kun oisin halunu synnyttää alakautta, tunsin itteni jotenki epäonnistuneeksi kun jouduin sektioon. Vaikka samahan se on miten vauva mahasta ulos tulee. Silti haluisin seuraavan synnyttää "normaalisti".

AP:lle vaan sitä, että kaikki ei aina oo niin mustavalkosta. Ei sitä sektiotakaan ihan noin vaan saa siks ku sen haluu :\| Ja muutenkin en oikeen ymmärrä miks ihmiset miettii niin paljon sitä miten muut on synnyttäny Eihän se naapurin sektio oo sulta AP mitenkään pois???

 

\

Onhan se helppo tietysti uskoa, miksi näin on. Ainakin omassa ystävä- ja tuttavapiirissä moni sektiolla ekan saanut haluaisi toisenkin sektiolla, kun se oli niin helppoa ja vaivatonta! no, huhhuh! Eihän tänä päivänä kivuista tarvitse kärsiä keisarinleikkauksen jälkeen, sen verran hyvät tropit on nykyään käytössä, eli haavakipuun saa lääkettä, samoin jälkisupistuksiin. "Kivut tulevat sitten leikkauksen jälkeen" taitaa olla jo vanha fraasi.

Ai ei tarvitse kärsiä kivuista sektion jälkeen? En mä saanut mitään muuta kipulääkettä kuin paratabseja ja ketomexia eikä niistä kovin paljon apua ollut. Kyllä mä kovasti yritin kerjätä jotain vahvempaa että olisin pystynyt edes kävelemään vessaan vähän nopeammin kuin vartissa, mutta mitään muuta ei annettu. Olin viisi viikkoa kipeä sektion jälkeen vaikka haava oli kaikin puolin kunnossa.

Esikoisen alatiesynnytyksen jälkeen ne kivut loppuivat kuin seinään heti kun kätilö oli lopettanut epparihaavan ompelun joka toki täytyy tehdä ilman kunnon puudutusta, kipuhan kuuluu asiaan... Epparihaava tuntui hiukan ikävältä vajaan parin viikon ajan, molempien synnytysten jälkeen. Sektion jälkeen vaan oli koko keskivartalo varsinkin nukkumisen jälkeen todella kipeä niin että liikkuminen ei kunnolla onnistunut, vielä silloinkin kun epparihaava oli jo parantunut.

 

\

Mulla eka synnytys suunnitellulla sektiolla (perätila). TOisen halusin ehdottomasti synnyttää alakautta.
Nyt molemmat tavat kokeneena, en enää ikimaailmassa suostu alakautta synnyttämään. Paraneminen oli tuhat kertaa hitaampaa ja synnytyksestä jäi lopunikäset vammat (ei pahat mutta kumminkin). Lasta en pystyny ite hoitaan kolmeen viikkoon. Sektion jälkeen pystyin sentään jatkamaan normaalielämää. Yks arpi mahassa on siitä kumminkin aika pieni hinta. Altiesynnytys taas tuli loppuelämää ajatellen aika kalliiksi... :/
Mutta yksilöllistähän tää on. Mä sanon kumminkin oman kokemukseni perusteella ei kiitos alatiesynnytyksille. Muut synnyttäkööt miten tahtovat.

Minulla vauva myös perätilassa ja haluaisin sektion, vaikka olenkin "alatiemamma" <--
Saako udella oliko sinulla tuo toinenkin perätilassa? "loppuelämää ajatellen aika kalliiksi" ???

Kysymys kaikille: Lähtisittekö itse synnyttämään mielellänne alateitse PERÄTILASSA olevaa 4 kiloista vauvaa??

 

En osaa tähän muuta sanoa kuin, että olen synnyttänyt kerran alakautta, muuta kokemusta ei ole. Ja sen sanon, että jotka ovat synnyttäneet sektiolla, eivät ole kyllä mistään jääneet paitsi.

 

\

\

Mulla eka synnytys suunnitellulla sektiolla (perätila). TOisen halusin ehdottomasti synnyttää alakautta.
Nyt molemmat tavat kokeneena, en enää ikimaailmassa suostu alakautta synnyttämään. Paraneminen oli tuhat kertaa hitaampaa ja synnytyksestä jäi lopunikäset vammat (ei pahat mutta kumminkin). Lasta en pystyny ite hoitaan kolmeen viikkoon. Sektion jälkeen pystyin sentään jatkamaan normaalielämää. Yks arpi mahassa on siitä kumminkin aika pieni hinta. Altiesynnytys taas tuli loppuelämää ajatellen aika kalliiksi... :/
Mutta yksilöllistähän tää on. Mä sanon kumminkin oman kokemukseni perusteella ei kiitos alatiesynnytyksille. Muut synnyttäkööt miten tahtovat.

Minulla vauva myös perätilassa ja haluaisin sektion, vaikka olenkin "alatiemamma" <--
Saako udella oliko sinulla tuo toinenkin perätilassa? "loppuelämää ajatellen aika kalliiksi" ???

Kysymys kaikille: Lähtisittekö itse synnyttämään mielellänne alateitse PERÄTILASSA olevaa 4 kiloista vauvaa??

Toinen ei ollu perätilassa mutta painoi syntyessään 4510g. Koko ei mua hirvittänyt etukäteen eikä lääkäritkään edes ehdottaneet sektiota (enkä olis siihen sillon edes suostunu). Kalliiksi tulemisella tarkotan sitä, että korjausleikkaukset on edessä .... sitten joskus kun julkisella puolelta sattuu ajan saamaan. Ja siihen asti oon vaipat housussa ym. Sitä miltä tää henkisesti tuntuu en viitti ruveta edes selittämään. TUo kuuluisa palkito-lapsi ei nyt auta kyllä yhtään. :'(
Ja kaiken lisäksi lääkärit on sitä mieltä, ettei estettä seuraaville alatiesynnytyksille ole Jos joskus kolmannen uskallan hankkia niin pyydän sektiopätöksen etukäteen tai sitten jää kolmonen hankkimatta.
En koe olevani yhtään sen parempi äiti tälle alakautta tulleelle kuin sektioesikoiselleni, ei synnytystapa siihen vaikuta. Enkä yhtään sen parempi äiti kuin muutkaan vaikka oonkin kokenu kauhean alatiesynnytyksen ja pahat repeämät. Ei niillä hyvää äitiyttä lunasteta (niin kun jotkut tuntuu kuvittelevan).

 

\

Ei, en tullut haukkumaan sektioäitejä enkä liity muiden "alatiemammojen" joukkoon haukkumaan.

Pointti oli, että en vain ymmärrä miksi ollaan niin alatiesynnytyskielteisiä vain sen takia, että sektio on helppoa ja vaivatonta. Ymmärrän täysin synnytyspelon ja pelkosektiot ym. syyt sektiolle. Kun on oikeasti syy niin asia on ok ja sektio pitääkin saada.

Enkä ole katkera, ei ole syytä olla. En "joutunut" synnyttämään alakautta, sain synnyttää.

En tiedä oletko vain tyhmä vai haluatko vain ärsyttää mutta kerro minulle miten ihmeessä sinä tiedät minkälainen operaatio sektio on jos et itse sitä ole kokenut? Olethan nyt suoraselkäinen ja vastaat kysymykseeni etkä pakoile?!

Et sitten myöskään ole ajatellut sitä että lähes aina Suomessa tehtävissä sektioissa on taustalla fysiologinen syy miksi leikataan. Sen lisäksi tilastollisesti suurin osa ko. äideistä on ensin yrittänyt alatiesynnytystä ennen (kiireiseen tai hätä-)sektioon joutumista. Mahtaisikohan siinä olla syy useimpien pelkoon seuraavan lapsen synnyttämisestä (synnyttämisen yrittämisestä) alateitse?

Lakkaa ajattelemasta asioista noin naiivin mustavalkoisesti. Helpottaa elämääsi huomattavasti.

 

\

Miten minusta on jotenkin ruvennut tuntumaan, että ensimmäisen lapsen sektiolla synnyttäneet haluaisivat tosi usein synnyttää seuraavankin lapsen sektiolla? Vaikka mitään ongelmaa tai estettä alatiesynnytykselle ei olisikaan.

Onhan se helppo tietysti uskoa, miksi näin on. Ainakin omassa ystävä- ja tuttavapiirissä moni sektiolla ekan saanut haluaisi toisenkin sektiolla, kun se oli niin helppoa ja vaivatonta! no, huhhuh! Eihän tänä päivänä kivuista tarvitse kärsiä keisarinleikkauksen jälkeen, sen verran hyvät tropit on nykyään käytössä, eli haavakipuun saa lääkettä, samoin jälkisupistuksiin. "Kivut tulevat sitten leikkauksen jälkeen" taitaa olla jo vanha fraasi.

Eri asia on tietysti, jos haava tulehtuu tms, voihan välilihanleikkaushaavakin tulehtua. Eikä alatiesynnyttäneillä kivut todellakaan lopu, kun vauva on ulkona. Edessä on monesti useammankin viikon kärsimykset, eikä se sängystä nouseminen, vauvan nostaminen, liikkuminen tai istuminen mitään helppoa ole alatiesynnytyksen jälkeenkään jos ei sektion jälkeenkään.

Tiedän, että saan varmasti ärhäköitä vastalauseita kommenteistani!

Mä olen saanut tuon esikoisen suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Ja jos vielä meille vauva suodaan niin toivon etten enää sektioon joudu. Mutta jos se on turvallisempi tapa meidän tapauksessa (lantiossa ahtautta) niin sitten menen sektioon, pääasia on kuitenkin terve vauva. =)

Mulle sektio aiheutti sisäisen verenvuodon mikä jouduttiin korjaamaan uudella leikkauksella. Tuskat oli todella kovat tuossa vaiheessa. Toipuminen oli myös hidasta, edes vessassa en pystynyt käymään pariin päivään ja lopulta kaksi hoitajaa käytännössä kantoi mut sinne. Haava oli kipeä, en pystynyt moneen viikkoon hoitamaan vauvaa enkä edes imettämään ilman apua. Särkylääkkeitä syömällä pystyi sentään jotenkuten liikkumaan noin viikon toipumisen jälkeen niin että pystyimme kotiutumaan, mutta ilman mieheni kolmen viikon isyyslomaa en tiedä miten olisimme vauvan kanssa selvinneet. Kuuden viikon päästä sektiosta koin lopulta toipuneeni lähes normaalikuntoon, kunhan varoin liikaa rasitusta.

En tiedä olisiko toipuminen ollut nopeampaa ja kivut vähäisempiä jos sektio olisi sujunut ilman komplikaatioita. Mutta toivon kyllä voivani jatkossa synnyttää alakautta. Jos joku toinen taas valitsee mieluummin sektion, niin onhan se hyvä jos voi valita. Ei se ole keltään pois. =)

 

\

Eikä alatiesynnyttäneillä kivut todellakaan lopu, kun vauva on ulkona. Edessä on monesti useammankin viikon kärsimykset, eikä se sängystä nouseminen, vauvan nostaminen, liikkuminen tai istuminen mitään helppoa ole alatiesynnytyksen jälkeenkään jos ei sektion jälkeenkään.

Minulla ei ole kokemusta sektiosta, mutta alatiesynnytyksestä ja nopeasta siitä palautumisesta on. Minä voin sanoa, että kivut oikeastaan loppuivat siihen, kun vauva oli ulkona. Nopeaa palautumista varmasti tosin auttoi se, että esikoiseni oli alle kolmekiloinen ja melko pienipäinen, mutta joka tapauksessa selvisin ensisynnyttäjälle melko nopeasta synnytyksestä (esim. ponnistusvaihe 7 min) huolimatta vain emättimeen tulleella pienellä repeämällä, joka vaati vain kaksi tikkiä. Istuin ihan täysin jo puolen tunnin päästä esikoisen syntymästä ja seuraavan vuorokauden aikana kävelin yhteensä yli kolme kilometriä (Taysissa matkaa synnyttäneiden osastolta vastasyntyneiden osastolle, jonne esikoiseni joutui sokeriseurantaan, on jonkun mittaaman mukaan 250 metriä suuntaansa ja ensimmäisenä iltana kävelin sen edestakaisin jo kahteen kertaan ja seuraavana päivänä viiteen kertaan). Toki alapäätä kiristi vähän tikkien takia muutaman päivän päästä, mutta sekä sängystä nouseminen, vauvan nostaminen, liikkuminen ja istuminen olivat huomattavasti helpompaa kuin olisin ikinä uskonut etukäteen.

 

olen huomannut äitiyteni aikana, että on kaksi tapaa suhtautua suynnytksiin naisten välisissä keskusteluissa:
1. se oli TAJUTTOMAN vaikea ja kivulias, melkein vei hengen
2. se oli helppo nakki, kuin kahvilla käynti...aamulla jo juoksin puolimarantonin ja kävin mattopyykillä
Olipa sitten kyse kummasta tahansa synnytystavasta kaava tuppaa olemaan sama. Kyse on subjektiivisesta kokemuksesta, jokaisen kipukynnys on erilainen. Monella synnytyskipu /sektiokipu voi olla elämän ensimmäinen kivulias kokemus (jos on saanut olla terveenä, ei ole ollut tapaturmia jne.) jolloin kivun kanssa ei ole vielä tarvinnut olla tekemisissä enemmälti.
Joten: turhaa vertailla mikä on kivuliaampi kenellekin. Tai mikä tapa on paras. Jokaiselle vain voimia toimia tosipaikan tullen sillä tavlla kuin siinä tilanteessa tarkoituksenmukaista on.
P:s.Olen synnyttänyt alateitse kolme lasta, joista eka kokemus oli 3. asteen repeämineen minulle sillä hetkellä erittäin taraumaattinen kokemus enkä olisi jäänyt henkiin ilman verensiitoa ja tehokasta ompelutyötä (vehkeet repesivät lahjakkaasti kaiksita kerroksista).

 

Ei kiva tollainen kehityssuunta. Sitähän tuntuu nykyään olevan enempi ja enempi että mennään mahd kauas luonnonmukaisesta synnytystavasta ja halutaan HETI nuijanukutus varmuuden vuoksi jne.
Mun serkulla tehtiin suunniteltu sektio ekasta ja oli kuulemma kauhee kokemus. Oksetti kun mahaa kaivettiin, olo oli hirvee ja pelokas. Sen jälkeen oli sairaan kipee ja mikään ei auttanut!
Toisen synnytti alakautta ja riemulla ja hyvin meni
Sektioon todella pitäis päätyä sekä äidin että lapsen kannalta aina vain viimeisenä vaihtoehtona. Sehän on leikkaus! Tottakai on parempi syntyä ja synnyttää luonnollisesti alakautta JOS siihen on mahkut.

 

Minulla on yksi kokemus ja se on alatiesynnytyksestä, joten olen huono sanomaan mitään tästä aiheesta.

Raskauden alkuvaiheessa toivoin sektiota, mutta loppuraskaudesta olin toista mieltä. Synnytys eteni tosi hyvin, mutta ponnistusvaiheen aikana lääkäri ilmesty paikalle ja minulle tuli kauhun tunne, että eikö kaikki olekaan hyvin. (Minulla ei tuntunut pahalle missään vaiheessa enkä tarvinnut lääkkeellisiä kivunlievityksiä) Sillä hetkellä minulla tuli sellainen olo ettei lastani oteta sektiolla pois. Ei siis tätä eikä mahdollisesti muitakaan. Tuntui vaan siltä, että pystyin itse "hallitsemaan" kroppaani ja sektiolla olisin joutunut ns. muiden armoille.

Tyttö 3500g syntyi alakautta ja lääkärikin tuli muuten vaan katsomaan karjuvaa äitiä =)

Minulle on ihan sama mitä muut tekevät, mutta itse toivon kokevani monta alatiesynnytystä.

ps. minulla ainakin alapää oli parissa kuukaudessa entisellään.

 

Kirjoitin toisessa ketjussa pitkästi synnytyksestä ja siitä, miten se sujuu hyvin (otsikon "synnytyksessä tulleet vammat" tms alla).

Esikoiseni syntyi sektiolla. Elämäni hirvein kokemus! En ole ikinä enää entiselläni, vatsassa on ruma, tunnoton, kova arpi - vaikka se kuinka olisi pieni ja bikinirajassa, on se mielestäni hirveä. Vatsalihakset leikattiin poikki ja sen kyllä huomaa..!

Toiseen synnytykseen valmistauduin opettelemalla perusteellisesti synnytyksen kulkua ja sitä, miten äiti itse voi vaikuttaa synnytyksen edistymiseen ja sujumiseen ilman komplikaatioita. Asiaan voi vaikuttaa itse ja harjoittelu tekee mestarin! Lyhyesti: pystyasento, lantion heijaus, rentoutuminen, liikkuminen auttavat normaalia, hyvin sujuvaa synnytystä ja rentoutuminen ehkäisee repeämiä ja episiotomian tarvetta. Äidin makuuasento, liikkumattomuus, jännittyneisyys, pelko, liian aikaiset puudutukset ja keinotekoinen oksitosiini LIIAN AIKAISIN estävät synnytyksen sujumista hyvin ja ovat yhteydessä komplikaatioihin. Näitä haittatekijöitä kun välttää, on jo pitkällä.

Oman kokemukseni perusteella jopa kivut pysyivät alatiesynnytyksessä ihan siedettävinä todella pitkään noilla em hyvillä keinoilla - silti otin kohdunkaulan puudutuksen, epiduraalin ja ilokaasua ..mutta oikea-aikaisesti, ei liian aikaisin kuten ensimmäisellä kerralla. Ensisynnytyksessäni nuo haittaavat tekijät olivat kaikki läsnä.. heti sänkyyn, piuhoihin, lääkettä täyteen (jotta pysyisi hiljaa) ja siinä kaikki hoito. Ei ihme, että kaikki meni poskelleen.. ottaa päähän, etten valmistautunut ensisynnytykseen samoin kuin toisella kertaa.

Alatiesynnytyksestä palauduin totisesti täysin entiselleni! Mieskin etsii innokkaana eroja aikaisempaan tuolla alhaalla eikä ole vielä löytänyt.. =)

Eli oman kokemukseni perusteella voisin synnyttää alateitse monta kertaa mieluummin kuin sektiolla.

 

Kirjoitin toisessa ketjussa pitkästi synnytyksestä ja siitä, miten se sujuu hyvin (otsikon "synnytyksessä tulleet vammat" tms alla).

Esikoiseni syntyi sektiolla. Elämäni hirvein kokemus! En ole ikinä enää entiselläni, vatsassa on ruma, tunnoton, kova arpi - vaikka se kuinka olisi pieni ja bikinirajassa, on se mielestäni hirveä. Vatsalihakset leikattiin poikki ja sen kyllä huomaa..!

Toiseen synnytykseen valmistauduin opettelemalla perusteellisesti synnytyksen kulkua ja sitä, miten äiti itse voi vaikuttaa synnytyksen edistymiseen ja sujumiseen ilman komplikaatioita. Asiaan voi vaikuttaa itse ja harjoittelu tekee mestarin! Lyhyesti: pystyasento, lantion heijaus, rentoutuminen, liikkuminen auttavat normaalia, hyvin sujuvaa synnytystä ja rentoutuminen ehkäisee repeämiä ja episiotomian tarvetta. Äidin makuuasento, liikkumattomuus, jännittyneisyys, pelko, liian aikaiset puudutukset ja keinotekoinen oksitosiini LIIAN AIKAISIN estävät synnytyksen sujumista hyvin ja ovat yhteydessä komplikaatioihin. Näitä haittatekijöitä kun välttää, on jo pitkällä.

Oman kokemukseni perusteella jopa kivut pysyivät alatiesynnytyksessä ihan siedettävinä todella pitkään noilla em hyvillä keinoilla - silti otin kohdunkaulan puudutuksen, epiduraalin ja ilokaasua ..mutta oikea-aikaisesti, ei liian aikaisin kuten ensimmäisellä kerralla. Ensisynnytyksessäni nuo haittaavat tekijät olivat kaikki läsnä.. heti sänkyyn, piuhoihin, lääkettä täyteen (jotta pysyisi hiljaa) ja siinä kaikki hoito. Ei ihme, että kaikki meni poskelleen.. ottaa päähän, etten valmistautunut ensisynnytykseen samoin kuin toisella kertaa.

Alatiesynnytyksestä palauduin totisesti täysin entiselleni! Mieskin etsii innokkaana eroja aikaisempaan tuolla alhaalla eikä ole vielä löytänyt.. =)

Eli oman kokemukseni perusteella voisin synnyttää alateitse monta kertaa mieluummin kuin sektiolla. Olen vakuuttunut siitä, että ensisynnytyksenikin olisi sujunut hyvin, jos olisin opetellut rentoutumaan, hengittämään oikein, pysytellyt liikkeellä ja pystyasennossa ja jos kohtelu ja kiire sairaalassa ei olisi saanut minua aivan paniikkiin ja jännittyneeksi.