sektio,lukekaa,pyydän!!

onko huonoja kokemuksia sektiosta???minulle tehdään viikolla 39,ja lääkäri kertoi kamalasti riskeistä,kävi aivan pelottamaan.kipu voi olla pitkä aikaista,jopa vuosia???ja monta muuta kamaluutta.entä arpi,jääkö suurikin???

 

Otahan nyt rauhallisesti. Tottakai leikkaus on iso, mutta jos se tehdään suunnitellusti, esim. tulehdusriski pienenee huisin paljon. Itselläni meni kiireelliseen sektioon, ja sain tulehduksen kohtuun.

Minkä takia sektioon joudut?

 

\

onko huonoja kokemuksia sektiosta???minulle tehdään viikolla 39,ja lääkäri kertoi kamalasti riskeistä,kävi aivan pelottamaan.kipu voi olla pitkä aikaista,jopa vuosia???ja monta muuta kamaluutta.entä arpi,jääkö suurikin???

Ei ole!
Kokemukset ovat tietysti yksilöllisiä, mutta kyllä tuo lääkäri nyt on tainnut liioitella. Mua lääkärit lähinnä rauhoitteli. Sanoi, että suunnitellussa sektiossa kaikki menee yleensä ihan hyvin ilman mitään ongelmia.
Eihän se sektio mitään juhlaa ole ja parina ekana päivänä näytti aika epätoivoiselta. Paraneminen on ollut kuitenkin uskomattoman nopeaa, tänään tasan kaksi viikkoa sektiosta olen lähes normaalissa kunnossa. Särkylääkkeitä tarvitsin viikon.
Ihan hyvillä mielin vaan kannattaa mennä! Aina voi jokin mennä pieleen, sektiossa ja missä tahansa synnytyksessä, mutta turha niitä on etukäteen panikoida!

 

Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan takia pari vuotta sitten. Pari-kolme päivää oli kauheita mutta muista pyytää riittävästi kipulääkettä niin kyllä siitä selviää.
Arpi mulla on tosi siisti ja aika huomaamaton. Ei haittaa yhtään. Kurjempi puoli tas oli se, että puoleksi vuodeksi navasta alaspän ei ollut mitään tuntoa kun hermot jouduttiin katkaisemaan. Pikkuhiljaa tunto palasi mutta bikinirajassa on edelleen tosi heikko tunto. Ei se kyllä varsinaisesti haittaa.
Ihan normaalia elämää olen viettänyt ja jos tämä kuopus pitäisi kanssa synnyttää sektiolla niin en laittaisi vastaan.
Ota ihan rauhallisesti! Leikkaus on leikkaus mutta eiköhän tuo sektio kuitenkin ole siitä turvallisimmasta päästä. Ja ainakin lapselle se on turvallisempi kuin alatiesynnytys.

 

Mulle sektio oli hyvä kokemus.. eka päivä oli paha.. (epiduraali pumppu ei toiminut) mutta kun sai pistoksena kipulääkettä niin mikäpä siinä.. viikossa olin jo ihan kunnossa.. haava parani tosi hyvin..

ainoa miinus oli se kun lääkäri ei saanu laitettua mulle sitä epiduraalia.. yritti 8 kertaa.. sattu aivan... ******sti.... oli huono lääkäri.. ei antanu mun istua ku laitto sen ja makuullaan en päässy tarpeeksi kyyryyn.. (odotin siis kaksosia.. )

Hyvin se menee!!

:wave:

 

\

Mulle sektio oli hyvä kokemus.. eka päivä oli paha.. (epiduraali pumppu ei toiminut) mutta kun sai pistoksena kipulääkettä niin mikäpä siinä.. viikossa olin jo ihan kunnossa.. haava parani tosi hyvin..

ainoa miinus oli se kun lääkäri ei saanu laitettua mulle sitä epiduraalia.. yritti 8 kertaa.. sattu aivan... ******sti.... oli huono lääkäri.. ei antanu mun istua ku laitto sen ja makuullaan en päässy tarpeeksi kyyryyn.. (odotin siis kaksosia.. )

Hyvin se menee!!

:wave:

Miksi sinulle tehtiin sektio? Oliko suunniteltu ja bikiniviilto? Miten päin kaksoset olivat?

Oma eka sektio meni hyvin, pelkäsin pahinta (kukaan ei pelotellut, mutta leikkaus kuin leikkaus). Kipu ei ollut kamalaa, kipupumppu toimi hyvin ja kun siitä pääsin, niin en ylimääräisiä tarvinnut. Liikkumalla se kiristys helpottaa. Ainoastaan seuraavana päivänä istumaan nousu oli kamalaa, oli vain aivan kaamea olo.

Kannattaa varata ehdottomasti mukaan kunnolla vatsaa pehmittävää, muuten on aika tuska kun ei uskalla...

Ja itselläni oli poissa tunne rakon täyttymisestä parin kk ajan, oli vaan pakko käydä säännöllisesti vessassa, sillä jos rakko täyttyi äärimmilleen, iski erittäin kova kipu aivan yhtäkkiä.

Arastelin haavaa, mutta ihan hyvin meni. Unohdin jopa että istumaan olisi saanut nousta vain kylkiaasebbossa.

Liikkua kannattaa ja paljon. Kiristyskipu helpottaa.

 

Mulle tehtiin alle 2 viikkoa sitten kiireellinen sektio uhkaavan hapenpuutteen (vauvalla siis) vuoksi.
Ekan päivän olin ihan tokkurassa lääkkeiden takia, kun mua ei nukutettu vaan puudutettiin vain. Kipulääkkeitä vedin ahkerasti viikon ja sängystä nouseminen, käveleminen ja aivastaminen, nauraminen ja yskiminen pelotti. Nyt sujuu kaikki kuten ennenkin vaikka varovainen pitääkin olla. Pääsin kotiinkin jo 2 vrk sektion jälkeen, koska toipuminen lähti hienosti käyntiin.

Olin todella peloissani, kun tajusin joutuvani leikkaukseen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Toki seuraavan lapsen kohdalla (tämä oli esikko) toivon edelleen normaalia alatiesynnytystä.

 

Minulle tehty kolme kertaa sektio, ensimmäinen oli kiireellinen ja kaksi muuta suunniteltuja. Kaikista olen toipunut hyvin, pari ekaa päivää enemmän kipuja, mutta kipulääkkeillä pysyivät poissa.

 

ihan uteliaisuuttani kysyn, että sektion jälkeen, jos tarvitsee syödä kipulääkkeitä, niin voiko silti imettää?
(voi olla että minulla on sektio edessä eteisistukan takia...)

 

Voi imettää ihan normaalisti.

 

\

\

Mulle sektio oli hyvä kokemus.. eka päivä oli paha.. (epiduraali pumppu ei toiminut) mutta kun sai pistoksena kipulääkettä niin mikäpä siinä.. viikossa olin jo ihan kunnossa.. haava parani tosi hyvin..

ainoa miinus oli se kun lääkäri ei saanu laitettua mulle sitä epiduraalia.. yritti 8 kertaa.. sattu aivan... ******sti.... oli huono lääkäri.. ei antanu mun istua ku laitto sen ja makuullaan en päässy tarpeeksi kyyryyn.. (odotin siis kaksosia.. )

Hyvin se menee!!

:wave:

Miksi sinulle tehtiin sektio? Oliko suunniteltu ja bikiniviilto? Miten päin kaksoset olivat?

Oma eka sektio meni hyvin, pelkäsin pahinta (kukaan ei pelotellut, mutta leikkaus kuin leikkaus). Kipu ei ollut kamalaa, kipupumppu toimi hyvin ja kun siitä pääsin, niin en ylimääräisiä tarvinnut. Liikkumalla se kiristys helpottaa. Ainoastaan seuraavana päivänä istumaan nousu oli kamalaa, oli vain aivan kaamea olo.

Kannattaa varata ehdottomasti mukaan kunnolla vatsaa pehmittävää, muuten on aika tuska kun ei uskalla...

Ja itselläni oli poissa tunne rakon täyttymisestä parin kk ajan, oli vaan pakko käydä säännöllisesti vessassa, sillä jos rakko täyttyi äärimmilleen, iski erittäin kova kipu aivan yhtäkkiä.

Arastelin haavaa, mutta ihan hyvin meni. Unohdin jopa että istumaan olisi saanut nousta vain kylkiaasebbossa.

Liikkua kannattaa ja paljon. Kiristyskipu helpottaa.

sektio oli suuniteltu.. supistukset alkoivat.. mutta vaavit olivat vatsassa poikittain.. haava on pystysuunnassa..

 

Ei ole kamalaa.muutama kuukausi kipeänä ja jos ei ole esim.kovin urheiluhullu niin ei haittaa.Toki liikuntaintoilijana tuntui "ettei koskaan enää lenkille jne".mutta nyt kun miettii taakspäin oli se lyhyt aika.Olisin valmis uudelleenkin.

 

sektio oli suuniteltu.. supistukset alkoivat.. mutta vaavit olivat vatsassa poikittain.. haava on pystysuunnassa..
[/quote]

Miksi pystysuunnassa? Äidin toipumisen kannalta bikiniviilto on paljon helpompi. Oliko kiire vai johtuiko lasten asennosta?

 

Sektioita takana kaksi. Ekalla kerralla yritimme synnyttää perätila-poikaa alakautta mutta homma venyi ja hidastui joten kiireellisesti sektioon. Parin päivän päästä iski ärhäkkä tulehdus, jota lääkärit halusivat hoitaa aluksi ilman ab:a. Mutta viimein tulehdusarvojen viuhuessa katossa sain sitten kahta eri antibioottia suoneen. Haavasta tuli iso ja pitkä. Ja vielä 2 vuoden jälkeen näkyy selkeästi, kuin punahuulinen hymy.

Pari viikkoa sitten mentiin sisään samasta viillosta. Oli varattu aika suunniteltuun sektioon mutta vauvat päättivät toisin ja sektio suoritettiin 2h aikaisemmin päivystystapauksena - kiireellisenä. Sain tällä kertaa poistettavat tikit, jotka oli harsittu ihan jumalattoman tiukalle ja ommelärsytys oli ihan kamalaa. Nukkua ei pystynyt oikein missään asennossa ja imettäminen oli tuskaa kun hyvää asentoa ei saanut millään. Olin sairaalassa viikon.

Nyt kipu alkaa jo olla siedettävää. Mutta mitään "venymistä" haava ei kestä vaan muutamaan kohtaan sattuu esim. vaakatasossa aika imakasti. Kiinnikkeitäkin alkaa jo olla. Seisoallaan olo auttaa, pitänee hommata jokin "pystybaari" niin voi siinä imettää tyttöset.

Palautuminen leikkauksesta on yksilöllistä. Muutama kaksosten synnyttäjä on tietääkseni palautunut hyvin ja vähin kivuin. Ja esim. äidilläni sektiohaava on tuskin huomattava, miten ihmeessä olen semmoisesta viivasta ulos mahtunutkaan...

Turha murehtia liikaa etukäteen. Lääkärit osaavat hommansa ja kätilöiltä saa kyllä osastolla kipulääkettä kun vaan tarvitsee. Lääkkeet kyllä aiheuttivat ainakin minulle hirmu pahoja ilmavaivoja jotka myös painoivat haavaa. Kokeili siis kaikkia "pehmityskeinoja", suosittelen luumumehua!!! )
Liikkua kannattaa mutta muista olla rasittamatta vatsalihaksiasi. Isukkia saa ja pitää hoputtaa apuun pieniä askareita hoitamaan ja nostamaan mamma ylös sängystä/tuolista.

Nyt on äipällä kohtu siinä kunnossa että ei enää alatiesynnytys tule kuuloonkaan. :'( Mutta eiköhän tässä vekara-kolmikossa ole jo joksikin aikaa puurtamista.

Hyvää jatkoa!

 

\

Ja ainakin lapselle se on turvallisempi kuin alatiesynnytys.

Muuten en kommentoi sektio asiaa, mutta tuo ei kyllä pidä paikkaansa! Synnytys on maailman luonnollisin tapahtuma niin lapselle kuin äidillekin. Sektio on lääketieteen kehittämä hätäapu tilanteisiin joissa lasta ei saada maailmaan turvallisesti normaalia kautta tai joissa lapsen tai äidin terveys on vaarassa. On kuitenkin täysin järjetöntä mainostaa sektiota synnytystä parempana vaihtoehtona. Sektio on hyvä olemassa, sillä pelastetaan henkiä vuosittain, mutta edelleen tavallinen alatie synnytys on turvallisin ja luonnollisin sekä äidille että vauvalle. Sektiovauva ei ehdi millään tavalla sopeutua syntymään, kun kaikki käy sekunneissa tai minuuteissa. Myöskään äidin keho ei sopeudu synnyttämiseen, koska leikkaus on keholle epänormaali olotila. Siksi parantuminen ja toipuminen on paljon hitaampaa kuin normaalista synnytyksestä. Keholla ei ole samanlaisia keinoja leikkaushaavan parantamiseen, kuin sillä on synnytyksestä toipumiseen.

Aloittajalle tsemppiä, älä pelkää turhan paljon. Leikkaus on suuri ja siinä on aina riskinsä ja komplikaatiovaaransa, joista lääkäri varmaan tahattomasti sinua "pelotteli". Hänen tehtävänsä on kuitenkin nimenomaan kertoa nuo riskit mitkä siinä ovat olemassa. Täytyy muistaa että sektio on (suuri) toimenpide, synnytys ei. Suunnitellussa sektiossa kuitenkin kaikki riskit ja komplikaatiot ovat hätäsektiota pienemmät, kun kaikki ehditään viimeistä myöten valmistella. Toipuminen on yksilöllistä, joku toipuu muutamassa viikossa (haavan parantuminen vie kaikissa tapauksissa kuukausia koska niin monta kerrosta ihon alla joudutaan avaamaan) hyvä vointiseksi ja pääsee liikkumaan, toisella menee pidempään ja on kivuliaampaa.

 

\

\

Ja ainakin lapselle se on turvallisempi kuin alatiesynnytys.

Muuten en kommentoi sektio asiaa, mutta tuo ei kyllä pidä paikkaansa! Synnytys on maailman luonnollisin tapahtuma niin lapselle kuin äidillekin. Sektio on lääketieteen kehittämä hätäapu tilanteisiin joissa lasta ei saada maailmaan turvallisesti normaalia kautta tai joissa lapsen tai äidin terveys on vaarassa. On kuitenkin täysin järjetöntä mainostaa sektiota synnytystä parempana vaihtoehtona. Sektio on hyvä olemassa, sillä pelastetaan henkiä vuosittain, mutta edelleen tavallinen alatie synnytys on turvallisin ja luonnollisin sekä äidille että vauvalle. Sektiovauva ei ehdi millään tavalla sopeutua syntymään, kun kaikki käy sekunneissa tai minuuteissa. Myöskään äidin keho ei sopeudu synnyttämiseen, koska leikkaus on keholle epänormaali olotila. Siksi parantuminen ja toipuminen on paljon hitaampaa kuin normaalista synnytyksestä. Keholla ei ole samanlaisia keinoja leikkaushaavan parantamiseen, kuin sillä on synnytyksestä toipumiseen.

Tämä olikin ihan odotettavissa...

Kommentti sektion turvallisuudesta kuitenkin pitää paikkaansa. Pitää tässä tapauksessa. Jos sektioon päädytään se on turvallisin vaihtoehto. Kukaan ei ole mielestäni mainostanut sektiota mitenkään, pitää ottaa huomioon missä yhteydessä kommentti on kirjoitettu!

 

Ymmärrättekö te naisia, jotka kokevat sektiosynnytyksen suurena epäonnistumisena?

On selvää, että kaikki äidit ovat kiitollisia selvittyään vauvansa kanssa hengissä. Mutta noin niinkun yleensä ottaen, ymmärrättekö tuskan joka voi olla todella suuri kun on niin kovasti toivonut voivansa synnyttää luonnollisesti alakautta?

 

..olisin saanut synnyttää esikoiseni sektiolla! Painoarvio oli 4500g ja toivoin sektiota kun itse olen aika pienikokoinen. Lääkäri sanoi, että alakautta vaan. Niin se sitten puskettiinkin ja poika painoi 4890g. Minulle kolmannen asteen repeämät ja pojalla erbin pareesi, onneksi lievänä, mutta kumminkin. Minulle on aivan turha tulla väittämään, että alatiesynnytys on aina turvallisempi lapselle ja valmistaa lasta maailmaan. Kylläpä valmisti meidänkin pojan kohdalla joo! Nyt 7-vuotias vesseli onkin saanut valmistauta koko elämänsä tätä maailmaa varten vammaisena...
Ainakin minulle alatiesynnytys oli elämäni suurin epäonnistuminen. Tietenkin tilanne voisi olla toinen, jos ei olisi tällaista kokemusta taustalla. Kaksi nuorimmaistani ovat syntyneet sektiolla. Kaikki on sujunut hyvin, paraneminen 1000X nopeampaa kuin kolmannen asteen repeämien jälkeen ja lapset taatusti terveempiä kuin alatiesynnytyksellä "maailmaan valmistautunut" isoveljensä.
Ennen kuin rupeaa kertomaan omia mielipitetitään yleisinä totuuksina, niin kannattaa muistaa, että niitä tilanteita kun on vähän kaikenlaisia...
että silleen.

 

sektio oli suuniteltu.. supistukset alkoivat.. mutta vaavit olivat vatsassa poikittain.. haava on pystysuunnassa..
[/quote]

Miksi pystysuunnassa? Äidin toipumisen kannalta bikiniviilto on paljon helpompi. Oliko kiire vai johtuiko lasten asennosta?

pystysuuntaan siksi koska vattan alueella oli läskiä muutenkin ja sitten viel kaksosraskauden venyttämä mahanahkat.. arveltiin nopeemmin paranevan kun on pystyviilto.. ja niin tekikin.. se ihana löllökin roikutti mahaa ainakin kaks viikkoo.. ei varmaan ois parantunu niin nopeesti jos ois ollu bikiniviilto..

ittee ei pysty haava haittaa.. on massu muutenkin niin raskausarvista jälkiä täynnä...

 

\

..olisin saanut synnyttää esikoiseni sektiolla! Painoarvio oli 4500g ja toivoin sektiota kun itse olen aika pienikokoinen. Lääkäri sanoi, että alakautta vaan. Niin se sitten puskettiinkin ja poika painoi 4890g. Minulle kolmannen asteen repeämät ja pojalla erbin pareesi, onneksi lievänä, mutta kumminkin. Minulle on aivan turha tulla väittämään, että alatiesynnytys on aina turvallisempi lapselle ja valmistaa lasta maailmaan. Kylläpä valmisti meidänkin pojan kohdalla joo! Nyt 7-vuotias vesseli onkin saanut valmistauta koko elämänsä tätä maailmaa varten vammaisena...
Ainakin minulle alatiesynnytys oli elämäni suurin epäonnistuminen. Tietenkin tilanne voisi olla toinen, jos ei olisi tällaista kokemusta taustalla. Kaksi nuorimmaistani ovat syntyneet sektiolla. Kaikki on sujunut hyvin, paraneminen 1000X nopeampaa kuin kolmannen asteen repeämien jälkeen ja lapset taatusti terveempiä kuin alatiesynnytyksellä "maailmaan valmistautunut" isoveljensä.
Ennen kuin rupeaa kertomaan omia mielipitetitään yleisinä totuuksina, niin kannattaa muistaa, että niitä tilanteita kun on vähän kaikenlaisia...
että silleen.

KIITOS :flower:
etpä arvaakaan miten minua lohdutti vastauksesi. Esikoiseni syntyi pitkän
synnytyksen päätteeksi sektiolla. Toinenkin lapsi arvioitiin suureksi ja lapsen ja lantionimitat olivat pahasti epäsuhdassa toisiinsa nähden.
En pysty kertomaan miten olisin halunnut syynyttää edes tämän toisen alakautta. Lääkäri kertoi riskit ja suositteli suunniteltua sektiota.
Tuskallinen oli päätökseni suostua sektioon. Koen asiasta järkyttävää huonommuuden- ja ulkopuolisuuden tunnetta. En oikein järjellä ymmärrä tätä kokemustani. En ole kehdannut kertoa asiasta edes kuin yhdelle hyvälle ystävälleni, niin paljon häpeän itseäni ja sitä ettei minusta ollut alatiesynnyttäjäksi.
En mahda tunteilleni mitään enkä yritäkään. Toivon vain joskus pääseväni "asian yli", sinuiksi itseni kanssa. En todellakaan tajua miksi tämä on minulle NÄIN iso juttu.
Pitäisikö ehkä opetella armollisuutta itseänsä kohtaan...
Millä tavalla Erbin pareesi on vaikuttanut lapsesi elämään? entä Sinulle tulleet kolmannen asteen repeämät?
Kiitollinen vastauksestasi....

 

\

Minulle kolmannen asteen repeämät ja pojalla erbin pareesi, onneksi lievänä, mutta kumminkin. Minulle on aivan turha tulla väittämään, että alatiesynnytys on aina turvallisempi lapselle ja valmistaa lasta maailmaan. Kylläpä valmisti meidänkin pojan kohdalla joo! Nyt 7-vuotias vesseli onkin saanut valmistauta koko elämänsä tätä maailmaa varten vammaisena...

En kirjoittanut alatiesynnytyksen olevan AINA parempi lapselle. Enkö nimenomaan kirjoittanut että sektio on hyvä olemassa niitä tilanteita varten joissa lapsen tai äidin terveys on vaarassa, kuten teidän tilanteessanne olisi ollut.
Tilanteita tulee ja menee ja toisinaan sektiota tarvitaan, suunnitellusti tai nopeasti. Molempiin on olemassa yleensä hyvät perusteet, mutta edelleen ammatillinenkin mielipiteeni on, että on tilanteita joissa sektio on äidin ja lapsen kannalta tarpeellinen mutta yleisesti ajatellen sektio ei ole lapselle turvallisin vaihtoehto kuten essi kirjoituksessaan mainosti.

Ei sektio ole häpeän aihe, tai kerro äidin epäonnistumisesta. Se on olemassa hätätilanteita varten, joissa luonnolliseen synnytykseen liittyy liikaa riskejä tai tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta ja yllättävää mikä vaarantaa lapsen tai äidin. Vastustan kuitenkin suuresti sitä suuntausta, että sektioita tehtäisiin yhä useammin äidin synnytyspelon tai synnytyshaluttomuuden takia. Sektio on kuitenkin AINA suuri toimenpide, johon liittyy riskinsä ja aivan toisenlaiset toipumisen edellytykset kuin synnytykseen.
Jokainen äiti, jonka lapsi sektioidaan tarpeen niin vaatiessa on oikeutettu olemaan onnellinen ja tyytyväinen siihen, että sekä äidin että lapsen terveyden puolesta on tehty parhaat ratkaisut juuri siinä tilanteessa.

 

\

Tuskallinen oli päätökseni suostua sektioon. Koen asiasta järkyttävää huonommuuden- ja ulkopuolisuuden tunnetta. En oikein järjellä ymmärrä tätä kokemustani. En ole kehdannut kertoa asiasta edes kuin yhdelle hyvälle ystävälleni, niin paljon häpeän itseäni ja sitä ettei minusta ollut alatiesynnyttäjäksi.
En mahda tunteilleni mitään enkä yritäkään. Toivon vain joskus pääseväni "asian yli", sinuiksi itseni kanssa. En todellakaan tajua miksi tämä on minulle NÄIN iso juttu.

Älä tunne huonommuudentunnetta asiasta minkä teit niin hyvin kuin pystyit! Valitsit sektion, lapsen turvallisuuden takia. Synnytys ei ole äitiyden mitta, mutta sinä jos joku olet hyvä äiti! Olet pystynyt omista toiveistasi ja haluistasi huolimatta ajattelemaan vain ja ainoastaan lastasi! Et olisi mitenkään asiaa sen paremmin pystynyt tekemään. Ole ylpeä omasta rohkeudestasi ja ehdottoman oikeasta päätöksestäsi!
Ikävää, että itse koet asian noin. Ulkopuolisesta se tuntuu aivan käsittämättömältä .
Jos olisit valinnut yrittää alatiesynnytystä voisi murheesi olla paljon suuremmat. Sen asian yli voisi olla vielä vaikeampi päästä.

 

KIITOS :flower:
etpä arvaakaan miten minua lohdutti vastauksesi. Esikoiseni syntyi pitkän
synnytyksen päätteeksi sektiolla. Toinenkin lapsi arvioitiin suureksi ja lapsen ja lantionimitat olivat pahasti epäsuhdassa toisiinsa nähden.
En pysty kertomaan miten olisin halunnut syynyttää edes tämän toisen alakautta. Lääkäri kertoi riskit ja suositteli suunniteltua sektiota.
Tuskallinen oli päätökseni suostua sektioon. Koen asiasta järkyttävää huonommuuden- ja ulkopuolisuuden tunnetta. En oikein järjellä ymmärrä tätä kokemustani. En ole kehdannut kertoa asiasta edes kuin yhdelle hyvälle ystävälleni, niin paljon häpeän itseäni ja sitä ettei minusta ollut alatiesynnyttäjäksi.
En mahda tunteilleni mitään enkä yritäkään. Toivon vain joskus pääseväni "asian yli", sinuiksi itseni kanssa. En todellakaan tajua miksi tämä on minulle NÄIN iso juttu.
Pitäisikö ehkä opetella armollisuutta itseänsä kohtaan...
Millä tavalla Erbin pareesi on vaikuttanut lapsesi elämään? entä Sinulle tulleet kolmannen asteen repeämät?
Kiitollinen vastauksestasi....
[/quote]


Repeämät kursittiin sairaalassa vähän miten sattuu ja jälki ja paraneminen oli sen mukaista. Jälkeenpäin minulle on tehty korjausleikkaus mutta eihän paikat tietenkään koskaan entiselleen palaaudu. Hankalinta oli ehkä repeämien vaikutus ulostamiseen ja seksiin... Mutta lapsen vammaisuuden rinnalla ne on olleet kuitenkin pikkujuttuja.
Pojalla oli pienenä sellainen "tukiliivi" ja fysioterapiassa on käyty koko ajan. Käsi on "voimaton" ja selvästi surkastuneempi kuin terve käsi. Lihakset eivät ole siis kehittyneet. Nyt suurin ongelma on saada poika käyttämään kättä. 7-vuotiaan leikit kun ovat aika vauhdikkaita ja väkisinkin hän käyttää aina vahvempaa tervettä kättä, toisen käden käyttö kun vaatisi aikaa ja viitseliäisyyttä mitä vauhdikkaissa leikeissä harvemmin on... Tulevaisuudessa hän ei voi valita tietenkään ammattia, jossa tarvitaan kahta yhtä vahvaa kättä. Se hieman mietityttää sillä hän ei ole tosiaankaan mitään kirja nenässä tyyppiä vaan enemmän toiminnan miehiä. Moneen muuhun erbiläiseen verrattuna poika on selvinnyt kyllä vähällä. Siitä huolimatta en voi olla katkerana ajattelematta, että hän olisi täysin terve jos lääkäri olisi ottanut tosissaan omat tuntemukseni ennen synnytystä.
Ja sinulle Kaisuliini: Minä ymmärrän täysin niitä äitejä, jotka haluavat sektion pelon takia. Omat kaksi sektiotani olen myös saanut osittain pelon takia sillä vauvat arvioitiin kyllä "sopivan" kokoisiksi. Mikään mahti maailmassa ei minua enää kuitenkaan saanut riskeeraamaan heidän terveyttään. Yleensäkin olen sitä mieltä, että lääkärin tulisi kuunnella enemmän synnyttäjän tuntemuksia, eivät ne ole vääriä... Ja mitä tulee luonnollisuuteen, niin jos se on on aina kriteerinä, niin olisi luonnollista myös jättää sairaat ilman hoitoa kuolemaan. Niinhän luonto sen asian hoitaisi. Mielestäni ihmiselle on annettu järki käytettäväksi enkä voi ymmärtää mitä niin pyhää luonnollisuutta synnytyksessä on, että lääketieteen edistymistä ei saisi siinä hyväksi käyttää. Ennemmin ollaan valmiita riskeeraamaan äidin ja/tai lapsen terveys/henki luonnollisuuden nimissä. Sairasta....

 

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan
Minä näin painajaisia loppuraskauden ajan siitä että pakotetaan synnyttämään alakautta ja lapsi ei mahdu terveenä syntymään. Olin lukenut kaiken mitä kirjastossa oli synnyttämisestä ja mahdollisista komplikaatioista. Kävin synnytystapa-arviossa ja otettiin röntgenkuvat. Niissä näkyi että jos lapsi ei kovasti kasva niin eiköhän se mahdu tulemaan. Itkin joka päivä ja ilmoitin sairaalassa että jos lapsi vaurioituu synnytyksessä en halua sitä mukaani. Pelkäsin mahdollista happivajetta ja koska olin yksin en olisi voinut huolehtia vammaisesta lapsesta.

Myös minua lääkäri peloitteli että leikkaukseen voi KUOLLA ja vähätteli pelkojani. Onneksi kun lapsivesi meni ja lähdin sairaalaan vuorossa oli kaupungin paras synnytyslääkäri joka tarkisti tilanteen ja sanoi että annamme puukkoa, itkin helpotuksesta. Lapsi syntyi leikkauksella, haava parani hyvin (bikiniviilto) ja arpea ei edes näkynyt puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Olen ikuisesti kiitollinen leikanneelle lääkärille ja siksipä minulla on nyt toinen lapsi, hän syntyi suunnitellulla sektiolla :heart:

 

\

\

Mulle sektio oli hyvä kokemus.. eka päivä oli paha.. (epiduraali pumppu ei toiminut) mutta kun sai pistoksena kipulääkettä niin mikäpä siinä.. viikossa olin jo ihan kunnossa.. haava parani tosi hyvin..

ainoa miinus oli se kun lääkäri ei saanu laitettua mulle sitä epiduraalia.. yritti 8 kertaa.. sattu aivan... ******sti.... oli huono lääkäri.. ei antanu mun istua ku laitto sen ja makuullaan en päässy tarpeeksi kyyryyn.. (odotin siis kaksosia.. )

Hyvin se menee!!

:wave:

Miksi sinulle tehtiin sektio? Oliko suunniteltu ja bikiniviilto? Miten päin kaksoset olivat?

Oma eka sektio meni hyvin, pelkäsin pahinta (kukaan ei pelotellut, mutta leikkaus kuin leikkaus). Kipu ei ollut kamalaa, kipupumppu toimi hyvin ja kun siitä pääsin, niin en ylimääräisiä tarvinnut. Liikkumalla se kiristys helpottaa. Ainoastaan seuraavana päivänä istumaan nousu oli kamalaa, oli vain aivan kaamea olo.

Kannattaa varata ehdottomasti mukaan kunnolla vatsaa pehmittävää, muuten on aika tuska kun ei uskalla...

Ja itselläni oli poissa tunne rakon täyttymisestä parin kk ajan, oli vaan pakko käydä säännöllisesti vessassa, sillä jos rakko täyttyi äärimmilleen, iski erittäin kova kipu aivan yhtäkkiä.

Arastelin haavaa, mutta ihan hyvin meni. Unohdin jopa että istumaan olisi saanut nousta vain kylkiaasebbossa.

Liikkua kannattaa ja paljon. Kiristyskipu helpottaa.

en tiädä sectiosta mutta mulla oli tuo virtsarakko homma myös vaikka alakautta synnytin.on tullu kaikista lapsistani mutta toisesta ja kolmannesta ei kestäny niin kauaa,sairaalassa on aina tarvittu se joku lääke ottaa et saa tyhjennettyä rakon ku en"osannu ku ei tuntoa..