M
"minä vain"
Vieras
Mulla on kolme lasta, kaksi on syntynyt alateitse ja yksi sektiolla. Keskimmäinen syntyi sektiolla. Sektio oli kaikin puolin todella kammottava ja kivulias toimenpide. Pelkäsin kolmannessa raskaudessa ihan hysteerisenä että joudun taas sektioon mutta onneksi kaikki meni hyvin ja alatiesynnytys oli mahdollista.
Mietin, että voiko sektio olla hyväkin kokemus? Voiko se oikeasti olla joskus ihan siedettäväkin? Itsellä kun tuntui kaikki menevän ihan penkin alle. Mulla tulee puistatus kun joku sanoo että ei haluaisi synnyttää alakautta vaan mielummin sektiolla. Oman kokemuksen mukaan alatiesynnytys on lastenleikkiä sektioon. Lisäksi sektioarven kohtaa edelleenkin nipistelee inhottavasti näin kolmen vuoden jälkeen.
Enkä halua tästä mitään tappeluketjua, vaan sektioäitien kokemuksia onnistuneista sektioista ja että se voi oikeasti olla postitiivinenkin kokemus. Musta kun tuntuu että mulle on jäänyt joku trauma tuosta yhdestä sektiosta.

Mietin, että voiko sektio olla hyväkin kokemus? Voiko se oikeasti olla joskus ihan siedettäväkin? Itsellä kun tuntui kaikki menevän ihan penkin alle. Mulla tulee puistatus kun joku sanoo että ei haluaisi synnyttää alakautta vaan mielummin sektiolla. Oman kokemuksen mukaan alatiesynnytys on lastenleikkiä sektioon. Lisäksi sektioarven kohtaa edelleenkin nipistelee inhottavasti näin kolmen vuoden jälkeen.
Enkä halua tästä mitään tappeluketjua, vaan sektioäitien kokemuksia onnistuneista sektioista ja että se voi oikeasti olla postitiivinenkin kokemus. Musta kun tuntuu että mulle on jäänyt joku trauma tuosta yhdestä sektiosta.