O
onneton.
Vieras
Teininä minut raiskasi minua paljon vanhempi mies, johon olin kerennyt luoda jonkinnäköisen luottamussuhteen. Lapsuuteni oli aika kaoottinen ja vanhemmistani ei juurikaan ollut turvaa. Ehkä siksi lankesin tähän ihmiseen, ikään kuin olisi veljeni ollut. Hän sitten käytti luottamustani hyväksi, ja kun en halunnut enempää kuin ystävyyttä, pakotti seksiin.. Eka kertani oli.
Eli vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan minusta, valehtelivat, joivat. Ei turvaa sieltä. Sitten tutustuin tähän mieheen, ja hän petti minut niin ettei ole koskaan sattunut niin paljoa. En ole koskaan tuntenut itseäni niin likaiseksi ja arvottomaksi.
Nyt aikuisena minulla on ihana mies, jota rakastan ja johon luotan (ainakin niin paljon kuin kykenen). Olemme molemmat nuoria ja ymmärrän että hän haluaa enemmän seksiä kuin mitä nyt harrastamme. En vain voi sille mitään, että minua jokaikinen kerta ahdistaa ja muistan menneet... En kovinkaan usein pysty nauttimaan, vaikka etenisimme kuinka minun tahtiini jne. Ollaan puhuttu moneen kertaan. Ja hän ymmärtää, ei painosta ja ottaa myös minun haluni huomioon eikä halua vain pikaisesti tyydyttää himojaan.
Pelkään myös kieltäytymistä todella paljon. Pelkään, että jos sanon ei, hän ottaa väkisin. Tiedän ettei hän koskaan tekisi niin, ja vaikka pettyisikin, ei näytä sitä minulle. Miksi mulla on näitä ajatuksia? Miksi en pääse tästä yli? Miten saan ahdistuksen pois... On asiat paremmin kuin aivan suhteen alussa, mutta.. Olemme kaksi vuotta seurustelleet ja tämä turhauttaa niin paljon. Tuntuu että miehen pitäisi saada joku normaali nainen, jolla ei ole tälläisiä tapahtumia takanaan..
Huh. Sainpahan purettua ainakin..
Eli vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan minusta, valehtelivat, joivat. Ei turvaa sieltä. Sitten tutustuin tähän mieheen, ja hän petti minut niin ettei ole koskaan sattunut niin paljoa. En ole koskaan tuntenut itseäni niin likaiseksi ja arvottomaksi.
Nyt aikuisena minulla on ihana mies, jota rakastan ja johon luotan (ainakin niin paljon kuin kykenen). Olemme molemmat nuoria ja ymmärrän että hän haluaa enemmän seksiä kuin mitä nyt harrastamme. En vain voi sille mitään, että minua jokaikinen kerta ahdistaa ja muistan menneet... En kovinkaan usein pysty nauttimaan, vaikka etenisimme kuinka minun tahtiini jne. Ollaan puhuttu moneen kertaan. Ja hän ymmärtää, ei painosta ja ottaa myös minun haluni huomioon eikä halua vain pikaisesti tyydyttää himojaan.
Pelkään myös kieltäytymistä todella paljon. Pelkään, että jos sanon ei, hän ottaa väkisin. Tiedän ettei hän koskaan tekisi niin, ja vaikka pettyisikin, ei näytä sitä minulle. Miksi mulla on näitä ajatuksia? Miksi en pääse tästä yli? Miten saan ahdistuksen pois... On asiat paremmin kuin aivan suhteen alussa, mutta.. Olemme kaksi vuotta seurustelleet ja tämä turhauttaa niin paljon. Tuntuu että miehen pitäisi saada joku normaali nainen, jolla ei ole tälläisiä tapahtumia takanaan..
Huh. Sainpahan purettua ainakin..