seksuaalinen torjunta satuttaa, miksi sitä ei ymmärretä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieraili menna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieraili menna

Vieras
Toivoisin että seksuaalisesti haluttomat puolisot hakisivat apua ongelmaansa. En käsitä sitä miksi sitä puolisoa loukataan, kun ongelman voisi selvittää.

Jos vika on hormoneissa on fyysisen ja henkisen sekä seksuaaliterveyden kannalta tärkeää hoitaa tilanne normaaliksi. Sillä estrogeeni tai Testosteroni vaikuttaa muuhunkin kuin haluun.

Sen lisäksi haluttomuus (johon kuuluu myös ne jotka haluaa kerran kuussa) vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen sekä sitä kautta kaikkeen. Sillä puolison toistuva torjunta ei ole vain seksin puutetta vaan loukkaa paljon.


Jos lääkäri ei osaa auttaa ja ongelma on ns. Korvien välissä auttaa terapeutti.

Mitään haittaa ongelman hoitamisesta ei ole mutta jos asialle ei tee mitään siitä on haittaa.
 
Kyllä se varmasti ymmärretään, että torjunta satuttaa, mutta tilanteet eivät aina ole noin mustavalkoisia. Jos henkilöstä tuntuu, että hän haluaisi haluta kumppaniaan, on avun hakemisen kynnys varmasti aika matala. Mutta jos hänestä tuntuu, ettei hän halua haluta, ei hänen näkökulmastaan ole mitään syytä hakea apua. Syyt voivat olla monenlaiset.

Kuinka helposti tuota terapiaa muuten saa? Mietin vaan kun ihan mielenterveysongelmiin voi olla vaikea saada terapiaa julkiselta puolelta. Melkein pitäisi siis olla varaa yksityiseen terapiaan. Toki siihen varmasti mielellään sijoittaa, jos aidosti toivoo tilanteen korjautuvan, mutta jos pariskunnan välillä on muitakin ristiriitoja, saattaa tuntua turhauttavalta alkaa hoitaa vain sitä omaa haluttomuutta, jos muut ongelmat kuitenkin jäävät.
 
Kyllä se varmasti ymmärretään, että torjunta satuttaa, mutta tilanteet eivät aina ole noin mustavalkoisia. Jos henkilöstä tuntuu, että hän haluaisi haluta kumppaniaan, on avun hakemisen kynnys varmasti aika matala. Mutta jos hänestä tuntuu, ettei hän halua haluta, ei hänen näkökulmastaan ole mitään syytä hakea apua. Syyt voivat olla monenlaiset.

Kuinka helposti tuota terapiaa muuten saa? Mietin vaan kun ihan mielenterveysongelmiin voi olla vaikea saada terapiaa julkiselta puolelta. Melkein pitäisi siis olla varaa yksityiseen terapiaan. Toki siihen varmasti mielellään sijoittaa, jos aidosti toivoo tilanteen korjautuvan, mutta jos pariskunnan välillä on muitakin ristiriitoja, saattaa tuntua turhauttavalta alkaa hoitaa vain sitä omaa haluttomuutta, jos muut ongelmat kuitenkin jäävät.
 
Seksuaaliterapiaan on helppo päästä. Yksityisiä terapeutteja löytyy hyvin, hinta on noin 80€ ylöspäin/tunti. Seksuaaliterapiaan voi hakeutua yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.
 
Menna kirjoitti tästä toisessakin ketjussa. Hän tiivistää hyvin sen, mistä on kysymys. Ongelmana ratkaisun löytämiseen on usein juuri tuo, että haluton ei halua muutosta haluttomuuteensa. Hänen mielestään mitään korjattavaa ei ole.

Se, että haluava yksin kävisi terapeutilla valittamassa, ei asiaa auta.
Vuosikausien kärvistely seksin ja tunteiden puutteessa johtaa katkeroitumiseen, josta ei hetkessä pääse eroon vaikka tilanne korjaantuisikin. Siksi suosittelen kovaa joko-tai-linjaa, hellyydestä ja seksistä kieltäytyvän ei pidä antaa jatkaa kiusaamistaan.
 
Mä olin nuorempana seksuaalisesti aktiivinen ja avoin, mutta mun libido kuoli lähes täysin 22-vuotiaana, kun jouduin pyytämällä pyytämään silloiselta mieheltä seksiä. Ja kun sitä sitten sai, se oli lyhytkestoista ja vain miehen tarpeet huomioivaa, ikäänkuin pakkopullaa miehelle. Olin tosi herkkä tuolloin ja itsetunto romuttui monivuotisen suhteen aikana pikkuhiljaa, kun en vaan ymmärtänyt miksei mies tahdo minua, ja miksei seksin aikanakaan vaikuta lainkaan kiinnostuneelta nautinnostani.
 

Similar threads

O
Viestiä
6
Luettu
3K
K

Yhteistyössä