Seksittömyyttä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:(

Vieras
Olen raskaana puolivälissä joten ymmärrän etten ole mitenkään hirveän haluttava. Ennen meillä oli seksiä monta kertaa viikossa, nyt hyvä jos kerran parisa viikossa ja sekin on sellaista että miestä ei meinaa kiinnostaa. Hän voisi ihan hyvin ilmeisesti elää ilmankin. Kysyin häneltä asiasta ja hän vain sanoo että "kyllä mun tekis mieli mut kun ei oo paljoa aikaa kun on kaikkea muuta, ja väsyttää aina iltasinkin".

Eilen kun taas pitkästä aikaa mun suostuttelujeni jälkeen sitten päädyttiin sänkyyn, kysyin sen jälkeen että eikö häntä olisi huvittanut? Hän sanoi että "joo joo mutta väsytti vaan eka." Hänen mielestään myös kuulemma on kiva pitää välilä vähän taukoa niin tuntuu sitten mukavammalta...

Ei tossa muuten mitään mutta huomasin eilen että hän on käynyt katsomassa pornoa lähes joka kerta kun minä olen ollut pois kotoa. Eilenkin kun olimme sängyssä, jotenkin huomasin että hän on kyllä taitanut jotain yksinään harrastella samana päivänä.

Porno siis kiinnostaa mutta minä en. Mulla on jostain syystä niin kauhean paha mieli tästä asiasta. Ei enää tunnu oikeeastaan seksi ollenkaan hyvältä kun aina on sellainen tunne ettei miestä oikeasti kiinnosta.

Mitä te tekisitte tai sanoisitte?
 
Ja siis mua ei haittais jos se joskus katsois pornoa ja vaikka sitte runkkaisi. Sillon varsinkin ymmärtäisin jos jostain syystä vaikkapa ei just OIKEASTI pystyttäis tai kerettäis harrastaa seksiä. Mutta kun hän näyttää mieluummin tekevän sitä yksinään kuin mun kanssa.
 
jos miestäsi vain jostain syystä nyt ns. "inhottaa" toi sun raskaus ja seksi sen aikana, onko ongelma alkanu sen aikana? kannattaa varmaan keskustella miehes kanssa kunnolla tosta asiasta ettet vatvo sitä yksinäks...
 
No viime raskauden ihan viimesillä viikoilla hän oli samanlainen mutta musta tuntui että silloin siksi , kun maha oli jo oikeesti tiellä ja häiritsevä ja ois saanu käyttää ihan kunnolla mielikuvitusta että se homma olisi ollut mukavaa. Nyt tämä on alkanut muistaakseni jo ennen kuin mahakaan näkyi.... Mulla on niin lihava olo ja vihaan mun vartaloani, ja tiedän että mulla on ehkäpä "hieman" huono itsetuntokin. Eipä enää pahemmin kiinnosta olla vähissä vaatteissa kotonakaan...
 
Eka raskaus?

Miehelle voi olla hankalaa suhtautua siihenkin, että vauva on nyt aina 'läsnä', seksin sinänsä ei tarvitse 'inhottaa' miestä. Meillä ekassa raskaudessa mun olisi tehnyt mieli koko ajan ja mies ei oikein innostunut. Syynä juuri tuo, voiko jotain sattua tai tajuaako vauva mitä me tehdään tms ;). Toisessa raskaudessa miestä ei olisi enää niin haitannut raskaus mutta mä olin niin väsynyt esikoisen ja raskauden kanssa, ettei kiinnostanut. Nyt kolmannessa vasta loppuraskaudessa asentojen valinnanvähyys vähän rassaa, ei muuta häiriötä ;).
 
Miehet saattavat jostain syystä pelätä harrastaa seksiä raskaana olevan naisen kanssa. Pelkäävät satuttavansa vauvaa. En usko että vika on sinussa. Kannattaisi yrittää puhua miehen kanssa.

Ja kaikkihan tietävät mistä hymykuopat tulevat ;)
 
meillä seksin kanssa miehen puoleta ei ongelmaa.Kokee kasvavan massuni ainutlaatuiseksi "asentojenmuttajaksi" eikä massussa hihhuloiva pikkukaveri haittaa häntä.Kuten ei itseäkään. Sen verran voinen sanoa,et edellinen mieheni esikoiseni isä oli aika pidättynyt raskauteni aikana.Siis että piti ns.nopeasti selvityä seksistä. Ja tuntui,etten saanut enää samaa kohtelua,kuin ennen mahaani. Olisiko jännitystä tai hämmennystä hänellä? Tai sitten massukaverin "läsnäolo" vaivaa...? Me puhuttiin näistä,olen aika suorapuheinen myös seksin saralla,joten osasin ja halusin itse ottaa puheeksi alussa jo etten ole ehkä sitten hehkeimmilläni raskaana..jne..ja et seksi ei oo simppelimmästä päästä mahan jne. kanssa..
 
Kiitoksia vastauksista :) Pitää joo koittaa puhua miehen kanssa, en vain tiedä oikeen miten asian esittäisin kun aina tulee vastaukseksi se sama "kyllä mun tekis mieli mutta kun ei oikeen ehdi/jaksa jne" tai jotain muuta vastaavaa joka ei selkeestikään ole totta. Monesti meillä ois aikaa mutta hän tuntuu keksivän ties minkälaista tekosyytä. Monesti jos hän huomaa mun olevan "sillä tuulella", hän rupeaa valittamaan väsymystään tai muuta vastaavaa ennen kuin edes alan yrittää mitään. Jos ehdotan että tehdään jotain yhdessä /vietetään kahdestaan aikaa illalla kun lapsi nukkuu, hän aina sanoo että "katsotaanko vaikka leffa". Ei enää mitään muuta halua mun kanssa tehdä, liekö sitte siinä pelossa että joutuu harrastamaan seksiä mun kanssa.

Millähän lailla ois kannattavinta ottaa asia puheeksi?
 
mulla on sellainen olo etten halua enempää lapsia, vaikka ollaan puhuttu että yksi vielä tämän jälkeen. Ja iso syy siihen on se että mulla on niiiiin inhottava olo mun vartalosta ja kaikesta, tunnen itseni kaikinpuolin surkeaksi ja inhottavaksi ihmiseksi. Tiedän, tosi itsekästä ajatella näin. Lapseni (sekä esikoinen että tuleva) ovat mulle tosi tärkeitä ja rakkaita ja onhan tämäkin sen arvoista, mutta silti. En osaa selittää mun tuntemuksiani tämän paremmin enkä mä mun tuntemuksilleni mitään mahda.
 
Osaisko joku vielä sanoa että miten ois kannattavinta ottaa asia puheeksi että siitä tulis järkevä keskustelu ja mieskin viittis sanoa rehellisesti mistä toi tommonen johtuu...?
 

Yhteistyössä