P
powergirl
Vieras
Tuli tuosta yhdestä avauksesta mieleeni kun minäkään en enää nykyisin halua seksiä oikeastaan ollenkaan. Ollaan oltu yhdessä aina teini-iästä lähtien ja olen ollut aina se halukkaampi osapuoli. Lapsia on kaksi ja ehkäisynä kumi. Ei voi siis mitään hormonejakaan syyttää. TIEDÄN että pienet lapset ovat monille seksi elämän seisauttaja ainakin joksikin aikaa. Mutta haluja kyllä on ja masturboin sännöllisesti niin kuin miehenikin. Tuntuu että aikaa vain ei ole(miten järkyttävää) sille omalle miehelle/parisuhteelle. Kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan ei tule seksi mieleenkään . Sata kertaa mielummn löhöän sohvalla ja katson jotain hyvää leffaa tai lähden salille. Rakastan miestäni ja olen kyllä mustasukkainen ja hyvin otettu jos häntä vaikka baarissa joku muu katselee. Siltikään ei ole mitään fiiliksiä itse petipuuhiin. Ollaan myös oltu kylpylälomilla ja siellä sama homma. Ei huvita. Vaikka ei olis ne lapsetkaan siinä..
Meillä seksiä on ehkä n. kerran kuussa jos hyvin menee, muuten 2 kk välein. Ollaan nippa nappa alle 30v.
On pelottavaa miten tähän on tottunut. Pystymme puhumaan asiasta mutta tietysti se rassaa miestäni. Reppanalla on varmaan jo känsät kämmenissä..Toisin kuin monet muut täällä. TOIVON että mieheni katsoo pornoa jotta saa itsensä edes jotenkin hoidettua eikä ole koko ajan kimpussani!!
Tämä ei kai ole normaalia?? Onkohan kyseessä joku yleinen kyllästys ja kaipuu nuoruuteen ja seikkailuun kun kaikki on vain rutiininomaista ja arkista ja tylsää??
Joskus on kokeiltu leluja ja muuta mutta on mennyt lähinnä huumorin puolelle ne hommat. Onneksi osataan nauraa asialle.
Ollaan molemmat tosi avoimia ja kokeiltu kyllä kaikkea. Ehkä liian kanssa..Olisikohan jostain terapiasta apua??
Ja mitä siellä tapahtuu?
Koska itseäni vaivaa tämä. Ei ole normaalia mun mielestä. Ja jos asia ei parane tyyliin vaikka lasten kasvettua niin kasvetaanko me miehen kanssa vaan erilleen kun ei fyysistä kipinää ole?
Jos ero tulisi(mikä olisi aivan tyhmää kun kaikki muu on kunnossa välillämme) niin onko se sitten alkuhuuman myötä sitä samaa jonkun muun kanssa. Meillä oli siis kiihkeitä vuosi useita kun oltiin nuorempia.
Jotenkin tämä nykymaailman seksiä pursuva ja tirsuva aikakausi saa itseni varpailleen. On menty niin kauas siitä mitä joskus oli. Vaikka olen hokka ja kauniskin(näin on sanottu) silti sitä miettii kelpaanko ja olenko tarpeeksi seksikäs. Miten pinnallista!! Vaikka lasten myötä olen kuitenkin enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan. Mies kehuu ja ylistää ja tukee ja on kaikin puolin ihana ja kannustava. Mutta tuskin hänkään jaksaa loppu elämäänsä selibaatissa elää. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä???
Meillä seksiä on ehkä n. kerran kuussa jos hyvin menee, muuten 2 kk välein. Ollaan nippa nappa alle 30v.
On pelottavaa miten tähän on tottunut. Pystymme puhumaan asiasta mutta tietysti se rassaa miestäni. Reppanalla on varmaan jo känsät kämmenissä..Toisin kuin monet muut täällä. TOIVON että mieheni katsoo pornoa jotta saa itsensä edes jotenkin hoidettua eikä ole koko ajan kimpussani!!
Tämä ei kai ole normaalia?? Onkohan kyseessä joku yleinen kyllästys ja kaipuu nuoruuteen ja seikkailuun kun kaikki on vain rutiininomaista ja arkista ja tylsää??
Joskus on kokeiltu leluja ja muuta mutta on mennyt lähinnä huumorin puolelle ne hommat. Onneksi osataan nauraa asialle.
Ollaan molemmat tosi avoimia ja kokeiltu kyllä kaikkea. Ehkä liian kanssa..Olisikohan jostain terapiasta apua??
Ja mitä siellä tapahtuu?
Koska itseäni vaivaa tämä. Ei ole normaalia mun mielestä. Ja jos asia ei parane tyyliin vaikka lasten kasvettua niin kasvetaanko me miehen kanssa vaan erilleen kun ei fyysistä kipinää ole?
Jos ero tulisi(mikä olisi aivan tyhmää kun kaikki muu on kunnossa välillämme) niin onko se sitten alkuhuuman myötä sitä samaa jonkun muun kanssa. Meillä oli siis kiihkeitä vuosi useita kun oltiin nuorempia.
Jotenkin tämä nykymaailman seksiä pursuva ja tirsuva aikakausi saa itseni varpailleen. On menty niin kauas siitä mitä joskus oli. Vaikka olen hokka ja kauniskin(näin on sanottu) silti sitä miettii kelpaanko ja olenko tarpeeksi seksikäs. Miten pinnallista!! Vaikka lasten myötä olen kuitenkin enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan. Mies kehuu ja ylistää ja tukee ja on kaikin puolin ihana ja kannustava. Mutta tuskin hänkään jaksaa loppu elämäänsä selibaatissa elää. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä???