A
Apua kaivataan!
Vieras
Apua, osaiskohan joku auttaa tähän seksipulmaan, joka syö meidän parisuhdetta ja paljon!
Olen siis kärsinyt haluttomuudesta kolmisen vuotta, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta suurimmaksi osaksi siis ollut aivan totaalista haluttomuutta, mikään ei kiihota, eikä seksi itsestään tunnu yhtään miltään jne.
No, mies taas on todella himokas, harrastaisi seksiä monta kertaa päivässä jos vaan olisin yhtään enempää antamassa.
Oman haluttomuuteni olen pistänyt raskauksien, hormoonien, masennuksen jne. syyksi, mutta voiko noista huolimatta asialle tehdä jotain? Imettänyt en ole reiluun vuoteen, joten eikö hormoonit pitäisi jo olla tasaantuneet?
Mies saa "sääliseksiä" 1-3 kertaa viikossa ja suuttuu ja loukkaantuu jos tulee torjutuksi. Meillä lapset heräilee edelleen öisin ja minä hoidan yöherätykset (kerran viikossa mies hoitaa ja saan nukkua aamulla pitkään)
Tämä masennus ja yöheräilyt tekee minut ihan käsittämättömän väsyneiksi, mies on tehnyt uudessa töpaikassaan pitkiä päiviä ja käytännössä hoidan viikola lapset koko päivän yksin. Siihen päälle kotityöt sen mitä jaksan tehdä, mies joskus järjestelee ja vähän auttelee, mutta minä siis päävastuussa kaikesta. Jos mies tekee tavallista enemmän kotitöitä, pitäisi minulla olla heti jalat levällään antamassa miehelle "palkinto" uurastuksestaan
Oon niin turhautunut tähän tilanteeseen; minun näkökulmasta tuo 1-3kertaa/vko on minun puolelta äärimmäisen iso myönnytys ottaen huomioon väsymykseni ja sen, etten tällä hetkellä saa seksistä itse yhtään mitään ja minusta tuntuu että voisin elää ilman seksiä kokonaan. Ja mies on turhautunut, kun ei saa mielestään tarpeeksi seksiä. Ja itsetyydytys kuulemma purkaa paineet vain hetkeksi eikä oikeasti korvaa sitä läheisyyttä ja seksin tarvetta.
Nyt tänä viikonloppuna tämä tilanne taas kärjistyi; torstaina mies sai taas seksiä ja perjantaina anoppi tuli meille hoitamaan lasten yöheräilyt. Minun yöunet on olleet 4-6h ja nekin siis katkonaisia, eli univelkaa on ja paljon! Ja selvennykseksi vielä se, että olen nukkunut lasten kanssa yläkerrassa että mies saa viikolla rauhassa nukuttua alakerrassa että jaksaa käydä töissä ja että minä pääsen nopeammin lasten luo kuin jos nukkuisin miehen kanssa. No, nyt siis nukuttiin pitkästä aikaa yhdessä samassa sängyssä ja samantien kun peiton alle päästiin, olisi pitänyt alkaa sekstaamaan! Minä suurinpiirtein sammuin sänkyyn ja mies vaan tökkii kylkeen ja huokailee ja kuulen kyllä pettymyksen miehen äänessä kun en vain yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta kuin nukahtaa.
Eilen sitten kävin todella pitkästä aikaa ulkona kaverin kanssa ja tulin kuitenkin ajoissa kotiin ja taas puolikuolleena nukahdan miehen viereen ja mies lähtee kiukkuisena pois kun ei taaskaan saanut.
Minä koen, että minun unitarve on tässä tilanteessa tärkeämpi hoitaa kuin toisen seksivaje vai mitä mieltä olette? Minun päivät lasten kanssa menee ihan sumussa ja kahvin ja energiajuoman voimalla selviän päivistä silmät silti puoliummessa.
Olen aiemmin ollut tosi seksuaalinen ja itsekin kärsin siitä etten saa seksistä mitään ja tulen aina surulliseksi seksin jälkeen kun mietin miksi minä en pysty nauttimaan kun näkee miten paljon mies nauttii... Ja ahdistaa kun näkee miten paljon mies kärsii seksin puutteesta, mutta yksinkertaisesti en tällä hetkellä kykene enempään!
Olenko mielestänne liian itsekäs jos haluan nukkua aina kun mahdollista? Pitäisikö minun joustaa vielä enemmän tuon seksin kanssa? Vai vaatiiko mies minulta liikoja?
Ja selvennykseksi, tämä siis minun näkemykseni meidän tilanteesta, mies todennäköisesti kertoisi asian ihan eri tavalla, huoh.
Olen siis kärsinyt haluttomuudesta kolmisen vuotta, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta suurimmaksi osaksi siis ollut aivan totaalista haluttomuutta, mikään ei kiihota, eikä seksi itsestään tunnu yhtään miltään jne.
No, mies taas on todella himokas, harrastaisi seksiä monta kertaa päivässä jos vaan olisin yhtään enempää antamassa.
Oman haluttomuuteni olen pistänyt raskauksien, hormoonien, masennuksen jne. syyksi, mutta voiko noista huolimatta asialle tehdä jotain? Imettänyt en ole reiluun vuoteen, joten eikö hormoonit pitäisi jo olla tasaantuneet?
Mies saa "sääliseksiä" 1-3 kertaa viikossa ja suuttuu ja loukkaantuu jos tulee torjutuksi. Meillä lapset heräilee edelleen öisin ja minä hoidan yöherätykset (kerran viikossa mies hoitaa ja saan nukkua aamulla pitkään)
Tämä masennus ja yöheräilyt tekee minut ihan käsittämättömän väsyneiksi, mies on tehnyt uudessa töpaikassaan pitkiä päiviä ja käytännössä hoidan viikola lapset koko päivän yksin. Siihen päälle kotityöt sen mitä jaksan tehdä, mies joskus järjestelee ja vähän auttelee, mutta minä siis päävastuussa kaikesta. Jos mies tekee tavallista enemmän kotitöitä, pitäisi minulla olla heti jalat levällään antamassa miehelle "palkinto" uurastuksestaan
Oon niin turhautunut tähän tilanteeseen; minun näkökulmasta tuo 1-3kertaa/vko on minun puolelta äärimmäisen iso myönnytys ottaen huomioon väsymykseni ja sen, etten tällä hetkellä saa seksistä itse yhtään mitään ja minusta tuntuu että voisin elää ilman seksiä kokonaan. Ja mies on turhautunut, kun ei saa mielestään tarpeeksi seksiä. Ja itsetyydytys kuulemma purkaa paineet vain hetkeksi eikä oikeasti korvaa sitä läheisyyttä ja seksin tarvetta.
Nyt tänä viikonloppuna tämä tilanne taas kärjistyi; torstaina mies sai taas seksiä ja perjantaina anoppi tuli meille hoitamaan lasten yöheräilyt. Minun yöunet on olleet 4-6h ja nekin siis katkonaisia, eli univelkaa on ja paljon! Ja selvennykseksi vielä se, että olen nukkunut lasten kanssa yläkerrassa että mies saa viikolla rauhassa nukuttua alakerrassa että jaksaa käydä töissä ja että minä pääsen nopeammin lasten luo kuin jos nukkuisin miehen kanssa. No, nyt siis nukuttiin pitkästä aikaa yhdessä samassa sängyssä ja samantien kun peiton alle päästiin, olisi pitänyt alkaa sekstaamaan! Minä suurinpiirtein sammuin sänkyyn ja mies vaan tökkii kylkeen ja huokailee ja kuulen kyllä pettymyksen miehen äänessä kun en vain yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään muuta kuin nukahtaa.
Eilen sitten kävin todella pitkästä aikaa ulkona kaverin kanssa ja tulin kuitenkin ajoissa kotiin ja taas puolikuolleena nukahdan miehen viereen ja mies lähtee kiukkuisena pois kun ei taaskaan saanut.
Minä koen, että minun unitarve on tässä tilanteessa tärkeämpi hoitaa kuin toisen seksivaje vai mitä mieltä olette? Minun päivät lasten kanssa menee ihan sumussa ja kahvin ja energiajuoman voimalla selviän päivistä silmät silti puoliummessa.
Olen aiemmin ollut tosi seksuaalinen ja itsekin kärsin siitä etten saa seksistä mitään ja tulen aina surulliseksi seksin jälkeen kun mietin miksi minä en pysty nauttimaan kun näkee miten paljon mies nauttii... Ja ahdistaa kun näkee miten paljon mies kärsii seksin puutteesta, mutta yksinkertaisesti en tällä hetkellä kykene enempään!
Olenko mielestänne liian itsekäs jos haluan nukkua aina kun mahdollista? Pitäisikö minun joustaa vielä enemmän tuon seksin kanssa? Vai vaatiiko mies minulta liikoja?
Ja selvennykseksi, tämä siis minun näkemykseni meidän tilanteesta, mies todennäköisesti kertoisi asian ihan eri tavalla, huoh.
Kysyin kun tossa istuu. Teillä kuitenki aika kiva määrä seksiä viikossa! Meillä on se 1-2 kertaa koska ollaan molemmat tosi kiireisiä ja väsyneitä, olisi enemmän jos ei nukkuminen menisi seksin edelle. Mutta ei se rakkautta vähennä vaikka onkin vähemmän seksiä, sitten pirteänä aikana ja lomilla enemmänkin
vaan miten saisin omani ymmärtämään?