Kuinka tärkeää mielestänne on seksi ja seksuaalinen kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa?
Onko sillä vaikutusta hyvinvoinnin, minäkuvan tai mielenterveyden sekä henkisen kasvun kannalta?
Lähestytäänpä aihetta eri näkökulmista:
1) Seksi toisen eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa on ainakin toistaiseksi ehdottoman välttämätöntä yhteiskunnan uudistamisen, siis uusien ihmisten tuottamisen kannalta. Mikäli keinolisääntyminen tulee suuressa mittakaavassa joskus mahdolliseksi, niin seksin merkitys tässä peruskysymyksesä voi vähetä.
2) Seksin merkitys hyvinvoinnille on äärimmäisen yksilöllistä ja vaihtelee itsekullakin elämäntilanteen mukaan. "Millon on huttuu, millon lettuu" sanoi entinen kannakselaismummo. On ihmisiä, joita seksi vain ei juuri kiinnosta. On naisia, joille seksi tietoisesti tai tiedostamatta liittyy vain lasten saantiin. Kun ne lapset on saatu, ei seksuaalisuudelle enää ole koettua tarvetta. Monille ihmisille seksi merkitsee äärimmäistä mielihyvää. Joillekin puhtaasti seksinä, joillekin taas nimenomaan yhteyden ja läheisyyden kokemuksena rakastettuun ihmiseen. Ehkäpä tälle jälkimmäiselle ryhmälle kumppanin haluttomuus on kaikkein raskainta, koska he kokevat, ettei heitä rakasteta, etteivät he ole kumppaninsa silmissä haluttavia.
3) Seksi voi myös tehdä hyvin onnettomaksi. Jos ihminen tuntee, ettei hän hallitse seksuaalisuuttaan, vaan se johtaa hänet tilanteisiin, jossa toimii omia arvojaan tai yleisesti hyväksyttyjä moraalisääntöjä vastaan, niin elämä voi olla jatkuvaa piinaa. Samoin, jos kokee kumppanin taholta suunnatut seksuaaliset odotukset ylivoimaisina vaatimuksina, niin silloin suhteessa on kaksi onnetonta ihmistä.
4) Minäkuvaan ja henkiseen kasvuun seksin vaikutukset ovat varmaan hyvin yksilöllisiä. Jos ihmiselle seksuaalinen menestys on hyvin tärkeää, niin silloin tällä elämänalueella koetut pettymykset varmasti syövät itsetuntoa. Itse luulisin suurimmalla osalla ihmisistä asian kuitenkin olevan toisinpäin. Kun on saatu hyvä itsetunto esimerkiksi uran tai harrastusten parissa koetun tunnustetun menestyksen kautta, on myös seksuaalisesti itsevarma. Henkisen kasvun suhteen olen mietiskellyt syytä monissa uskonnoissa ja aatteissa esiintyneeseen seksuaalikielteisyyteen (Selibaattia arvostavat/arvostivat antiikin stoalaiset ja pytagoralaiset filosofit, monet kristinuskon suuntaukset, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden pyhimysihanteet. Islam ja juutalaisuus lienevät uskonnoista kaikkein seksuaalimyönteisimpiä, koska niissä lisääntyminen koetaan uskonnolliseksi velvoitteeksi). Ovatko seksuaalisuus ja korkeammat tietoisuuden ja henkisen/hengellisen elämän tasot siis jotenkin toisilleen vastakkaisia?
