se todellakin alkaa vuosien saatossa maistua pakkopullalta jos parisuhteessa seksi on vain saamista ja antamista.
en tarkota sitä että seksiä on vain rakastelu ja n.ussiminen.ne on molemmat seksiä.itse puolestani haluan harvemmin rakastella hellästi ja mikäs sen mukavempaa miehelle
mutta en sanoisi sitä riistämiseksi enkä uhraamiseksi jos annetaan toiselle mielihyvää vaikka itseä ei haluttaisikaan.
muistan elävästi vielä kun esikko syntyi ja melkein heti kotiin päästyä olisin halunnut villiä seksiä mutta fyyisesti en vain pystynyt vielä joten annoin miehelle suuseksiä ja voisin sanoa että melkein sain itsekkin kun katselin nauttivaa miestäni.
aina meilläkin on tullut kausia jolloin ei yksinkertaisesti huvita yhtään ja silloin olen inhonnut itseäni.tekisi mieli sanoa että "mene siitä ruinaamasta on väsy ja kiire jne..."
mutta kun hetkeksi levähtää ja miettii asiaa niin mieluummin pupuilen mieheni kanssa kuin tuhlaan energiaani siivoilemiseen sun muuhun ja sitten taas seksi luistaa.tuntuu välillä siltä että otan tekosyyksi väsymisen ja työt jne..mutta kun kerran lähtee mukaan niin sitten ihmettelee että miksi tätä ei voisi tehdä kokoajan
mutta toisaalta pitää antaa itselleen anteeksi kaudet jolloin menee viikkoilman kun tietää että seuraavalla viikolla saatetaan taas sekstailla päivittäin sen viikon ajan..
ennen minäkin kuuluin niihin jotka ajattelivat että se on vain naisen riistoa ja inhottavaa jos antaa seksiä vaikka itseä ei niin huvittaisikaan.
mutta huomasin nykyisen mieheni kanssa että rakkaudestakin voi antaa mielihyvää vaikka itse akti ei niin kiinnostakkaan.
useasti olen antanut suuseksiä vain pelkästä halusta antaa jotain ihanaa rakastamalleni miehelle.
kyllä hänkin tekee minun vuokseni joitain asioita vaikka ne ei olisikaan hänelle ensimmäisenä mielessä.
ehkä uskoin tuossakin vain vanhoihin kokemuksiin.
mikään ei ole parempaa kuin vapautunut seksi!
ja mitä nopeammin ne solmut avataan niin sen parempaa saa.
en tarkota sitä että seksiä on vain rakastelu ja n.ussiminen.ne on molemmat seksiä.itse puolestani haluan harvemmin rakastella hellästi ja mikäs sen mukavempaa miehelle
mutta en sanoisi sitä riistämiseksi enkä uhraamiseksi jos annetaan toiselle mielihyvää vaikka itseä ei haluttaisikaan.
muistan elävästi vielä kun esikko syntyi ja melkein heti kotiin päästyä olisin halunnut villiä seksiä mutta fyyisesti en vain pystynyt vielä joten annoin miehelle suuseksiä ja voisin sanoa että melkein sain itsekkin kun katselin nauttivaa miestäni.
aina meilläkin on tullut kausia jolloin ei yksinkertaisesti huvita yhtään ja silloin olen inhonnut itseäni.tekisi mieli sanoa että "mene siitä ruinaamasta on väsy ja kiire jne..."
mutta kun hetkeksi levähtää ja miettii asiaa niin mieluummin pupuilen mieheni kanssa kuin tuhlaan energiaani siivoilemiseen sun muuhun ja sitten taas seksi luistaa.tuntuu välillä siltä että otan tekosyyksi väsymisen ja työt jne..mutta kun kerran lähtee mukaan niin sitten ihmettelee että miksi tätä ei voisi tehdä kokoajan
mutta toisaalta pitää antaa itselleen anteeksi kaudet jolloin menee viikkoilman kun tietää että seuraavalla viikolla saatetaan taas sekstailla päivittäin sen viikon ajan..
ennen minäkin kuuluin niihin jotka ajattelivat että se on vain naisen riistoa ja inhottavaa jos antaa seksiä vaikka itseä ei niin huvittaisikaan.
mutta huomasin nykyisen mieheni kanssa että rakkaudestakin voi antaa mielihyvää vaikka itse akti ei niin kiinnostakkaan.
useasti olen antanut suuseksiä vain pelkästä halusta antaa jotain ihanaa rakastamalleni miehelle.
kyllä hänkin tekee minun vuokseni joitain asioita vaikka ne ei olisikaan hänelle ensimmäisenä mielessä.
ehkä uskoin tuossakin vain vanhoihin kokemuksiin.
mikään ei ole parempaa kuin vapautunut seksi!
ja mitä nopeammin ne solmut avataan niin sen parempaa saa.
