Seksiä toisen naisen kanssa
- Viestiketjun aloittaja sciurus vulgaris
- Ensimmäinen viesti
vierailija
Voisitko pettää vaimoasi? Mitä raamattu sanoo?
vierailija
Anteeksi, mutta mikäs moraalisaarnaaja sinä olet? Kirjan nimi muuten kirjoitetaan isolla R-kirjaimella. -T
vierailija
Mutta kun Isosta Kirjasta kerran tuli puhe, niin pettämistä ei ole vain fyysinen pettäminen. Matteus 5:28. Joten älä sinä minulle saarnaa, tunnen kyllä Raamattuni. Siellä puhutaan muuten myös armosta, tiedätkös. Sinulla taitaa olla yhä Lain aika päällä... ja tunnet Raamatun aika huonosti.
Ja millä ihmeen perusteella vain minua eli -T-nimimerkillä viestit kuittaavaa kaveria koskee Raamatun ilmoittama Laki, mutta muita tänne kirjoittelevia se ei näköjään koske, koska vain minua tässä nyt moralisoidaan! Onpas oudon valikoivaa. Kuulepas, asia on kyllä niin, että joko Raamattu koskee KAIKKIA meitä tai sit ei yhtäkään meistä!
Mitä minuun ja vaimooni tulee, niin ei se mikään rakkaustarina oo koskaan ollutkaan, sitouduttiin vain, että ei jäätäis yksin, minuun tää pätee erityisesti. Että siinä mielessä vaimoni on vain juridinen minulle. Piste!
-T
vierailija
"Lain alla" pitää näköjään uskovan yhä elää tuon moraalisaarnaajan mielestä. Ei ymmärrystä armosta, eikä myöskään Kirjoituksista.
Siltä vaikuttaa.
Katsotaanpa nyt miltä tämä kuvio näyttää.
Uskovaa siis saa lyödä Raamatulla päähän, mutta uskova itse ei saa vedota kyseiseen Kirjaan, koska sellaista pidetään täällä paheksuntana ja "toisten tuomitsemisena".
Nähty ja koettu.
Miten uskova saadaan leimattua kaksinaamaiseksi moralistiksi?
Koettu sekin. Tiedän reseptin.
Ei se kovin vaikeaa ole. Tehdään ensin pari virheellistä oletusta uskovista ja sitten tuomitaan uskova siitä, että tämä ei ole pystynyt pysymään niissä oletetuissa normeissa.
Merkittävin niistä virheellisistä oletuksista on tämä:
1. Ei-uskovat olettavat virheellisesti, että uskovilla ei ole enää syntiluontoa uskoontulon jälkeen.
Raamattu ei kuitenkaan opeta niin.
Sitten voi olla lisäksi myös oletus siitä, että millaista uskovan seksuaalinen elämä on, siis jos sellaista ylipäätään on olemassa ei-uskovan mielestä.
Ja sitku synnin kanssa kamppaileva uskova tuo julkisesti ilmi heikon syntisen puolensa, mutta samaan aikaan silti haluaa julistaa Jumalan tahtoa, niin tällainen uskova on helppo tuomita kaksinaamaiseksi moralistiksi eli sellaiseksi ihmiseksi, joka muka vain "tuomitsee muita".
Virheelliset oletukset uskovista osoittavat vain sen, että ei-uskovilla ei ole ymmärrystä siitä, millaista on elää kristityn elämää.
Mutta miten heillä voisikaan sitä ymmärrystä olla!
Ulkopuolelta on helppo huudella, jos ei itse ole sisällä. Uskova sen sijaan tuntee tarinan "molemmat puolet".
Ei-uskovat eivät itse näe ongelmaa siinä, että he itse rikkovat Sanaa vastaan. Mutta uskovilta he silti odottavat Sanaan-sitoutumista. Tämä on ihan ymmärrettävää.
Siltikin he vaikuttavat tuntevan lähinnä vain Lain.
Ei armoa.