Seksi "kuoli", kun mies peruikin "vauvan teon"..

[Ei onnellinen :(]

Nyt reilu 3vuotta yhteiseloa. Muutettiin yhteen noin 6kk sitten. Vauvoista juteltiin tosissaan noin muutama kuukausi sitten että nyt ois aika, kun kaikki kohdallaan. Sovittiin että aletaan muutaman kuukauden päästä yrittämään, mutta kun aika tuli niin mies ottikin takapakkia ja kaikenmaailman tekosyitä olen kuullut. Tuntuu että olen miehen silmätikkuna ja hän arvioi minua olenko sittenkään valmis, vaikka väittää että hän ei ole (vaikka hänellä on jo 10v lapsi edellisestä suhteesta).

Nyt otsikkoon. Seksi on kuollut. Minua ei vaan huvita. Ehkäisyn olemme jo pitkään hoitaneet niin että mies on heittänyt lastit päälleni ja tämä tapa ei enää minulle käy.

Unohdanko koko vauvan tekemiset ja jatkan "nuoruuttani"?

Minä 24v ja mies 34v.

Ja kukkahattutädeille huomio, että tiedän ettei lapsia saa "tilaamalla postimyynnistä"!

 

[Phoebsi]

Ei ne mitään tekosyitä välttämättä ole vaan ihan syitä miksi toinen ei halua lasta. Ei se mikään velvollisuus ole. unohda vähäksi aikaa ja rentoudu. Sulla on kaikki aika maailmassa vielä tulla raskaaksi.

 

[pk]

Aha.

 

[jepepep]

mutta mieshän vanhenee ja koht ei enää muna toimi xD

 

[psjätäse]

"Mies heittää lastit päälleni". Hitto miten hyvä ehkäisymenetelmä, pitääpä ottaa tiedosta vaari.

 

[Jaana]

Jätkä kiertoon. Ei tuo tuosta parane.

 

[anna aikaa molemmille]

Jos mies ei halua lasta niin miksei sitten hoida ehkäisyä kunnolla? Ja mikä ehkäisytapa tuo nyt on, nautitko sinä siitä (siis että mies "heittää lastit" sun päälle?)

Minusta teidän on turha hoppuilla, molemmat olette vielä nuoria.

 

[NaimaAslakki]

mutta mieshän vanhenee ja koht ei enää muna toimi xD

Kyllä se 34 vuotiaalla miehellä vielä 20+ vuotta toimii, jos ei ihan armoton körssin kiskoja ole.

 

[Joxu]

Jos sun mies ei ookkaa vielä valmis. Onhan se aikamoinen elämän muutos kun lapsi tulee.

Oon ite raskaana ja ootan esikoista. Tää odotus on itessään jo aikamoinen muutos niin henkisesti kuin myös fyysesti. Muutosta tulee lisää kun vauva syntyy. Vaikka kuinka sitä lasta ja yrittämistä ajattelee etukäteen niin se ei vastaa sitä mitä se todellisuudessa on. Siinä muuttuu myöskin oma arvomaailma mukana. Myös molempien on sitä haluttava ja oltava valmiita kantamaan se vastuu siitä lapsesta. Ehkä miehes haluu vaan vielä olla kaikessa rauhassa sun kanssa, ilman että siinä on vielä lapsi viemässä sun huomion. Keskustelkaa asiasta ja anna aikaa miehelles ton asian kanssa, miehet kokee noi asiat himppasen eritavalla kuin me naiset. Teillä on vielä aikaa ja saatte nyt nauttia toisistanne vielä ihan rauhassa ja nauttikaa siitä kaikesta. Älä painosta, ahistat sillon tolla asialla miehes nurkkaan. Uskon että ajattelee ja työstää asiaa omassa mielessä kovasti. Mut kaikkea hyvää teille ja toivottavasti miehes lämpee ajatukselle että saisitte sen lapsen.

 

[Ei onnellinen :(]

Kortsua ei kumpikaan tykkää käyttää. Mun mielestä se hankaa, eikä mieskään siitä pidä. Pillereitä en halua syödä. "Lastit päälle" oli ehkä vähän turhan korskia, mutta näin asia on ja ollut minulle ihan ok, ei se ole ongelma. Seksi on ollut hyvää aina, mutta nyt tämän asian takia himoni ovat hiipuneet. Kiire ei todellakaan ole, tiedän. Lasta olen ajatellut takaraivossani kuitenkin jo pari vuotta ja asiasta ollaan silloin tällöin keskusteltu, mutta nyt vasta vakavasti parisen kuukautta sitten. Nyt kävikin näin. Tiedän että se on iso muutos, kun lapsi tulee perheeseen. 34v ei kyllä vanha vielä ole, että kyllä se vehje toimii vielä pitkään.

"Jätkä kiertoon". Joo enpä taida laittaa. Mies käy töissä, (tienaa hyvin). Hoitaa kotia, tekee kotitöitä jne. Hoitaa,rakastaa,välittää nykyisestä lapsesta todella paljon. (On vk loput meillä) Mies ei ole mikään kukasta kukkaan lentelijä ollut koskaan. Ensimmäinen kerta, kun ikäeroa on hänellä ja naisella näin paljon. Tai no "paljon ja paljon".

Joxu: Kiitos kommentistasi. Sait paljon ajatuksia päähäni. Olen yrittänyt olla painostamatta, mutta joskus on vaan sanottava asiat miten ne on ja mitä omassa päässä liikkuu. Oli sitten sitä painostamista tai ei. Tiedän, että jos vaikka menehtyisin synnytyksessä niin mies pitäisi lapsesta huolta. Samoin tiedän sen, että jos olisinkin tullut raskaaksi näiden vuosien aikana, niin mies olisi asiaan sopeutunut ja lapsi olisi saanut hänenkin puolestaan tulla. Mutta nyt vaan suoraan sanottuna ottaa päähän tämä miehen jarrutus.

 

[Ei onnellinen :(]

Ja lisään sen että mies kyllä haluaa lapsen/lapsia, mutta ei NYT.