Loistava kommentti inhorealistilta;-D
Olen jos jossain ketjussa kertonut mielipiteeni tästä asiasta. En jaksa niitä nyt toistella. Mutta eikös se ole pääasia, että hyvin menee ja kukin tavallaan.
Kumppanin tilaipäinen estyminen joko sairauden, haluttamuuden, tai vaikkapa poissaolon vuoksi ei ole estänyt minua nauttimasta täysin rinnoin seksistä, vaikkapa sitten ihan itsekseni ;-)
Itse olisin kyllä nykytilanteessa puolivuotta selibaatissa vain jos minä tai mieheni olisimme niin sairaita, että huoli toisen, tai omasta terveydestä veisi seksihaluni kokonaan. Olen senverran joustava, että mikäli kumppanin seksihalut olisivat ennallaan, olisin kyllä aivan valmis toimimaan, niin ettei hänen tarvitsisi elää selibaatissa, vaikka minä eläisinkin. En ole ikinä ymmärtänyt, miten itseltäni voisi olla pois suoda toiselle täydestä sydämestäni mielihyvää, vaikken minä juuri sillä hetkellä siitä niin nauttisikaan.
No, ehkä se johtuu siitä, että puolin ja toisin mielihyvän tuottaminen ilman oletusta automaattisesta vastapalveluksesta on aina kuulunut meidän seksielämän vahvoihin puoliin.