Seksi ei maistu miehelle?

Mieltäni painaa parisuhde, joka ei kyllä näytä yhtään hyvälle... Seksiä ei ole, mies vaan silittelee vatsaa ja mä haluaisin ihan sitä itseään, housut alas nyt heti!!! Ja siis pari kertaa joskus aikaisemmin kävi niin, ettei mies pystynyt hoitamaan hommaa loppuun asti, se siis veltostui kesken kaiken. Joten nyt ei ole siis tapahtunut mitään yli kuukauteen ja sitäkin ennen oli piiitkä tauko. Koko raskauden aikana on ollut seksiä ehkä viisi kertaa, ymmärrätte varmaan mun turhautumiseni. Ennen raskautta tekemällä teimme lapsen ja valitettavasti kaksi ekaa raskautta meni kesken, eli ymmärrän, jos siinä touhuissa meni homma hieman puurtamiseksi, mutta siitähän on jo nyt aikaa vaikka kuinka paljon! Mies vaan haluaa läheisyyttä, ihan ku se olis meistä se, joka on raskaana. Mä en jaksa mitään lässyttämistä yhtään. Mä en ymmärrä, miten tämän on mennyt tähän. Mitenköhän sitten, kun vauva syntyy? Mitenköhän koko loppuelämä? Mä en halua elää seksittömässä parisuhteessa, mä oon alkanut nyt jo katkeroitumaan ja miettimään, että onko tuo se mies kuitenkaan, jonka kanssa haluan olla ja elää. Ihan hirveitä ajatuksia, meillä menee ulkoisesti ihan hyvin kuitenkin, enkä mä nyt tästä mihinkään ole häipymässä, mutta haluaisin teiltä kysyä rakkaat kanssa-sisaret, että onko kukaan käynyt koskaan missään seksiterapiassa? Minkälaisia kokemuksia? Onko tässä mitään järkiperäistä syytä lopettaa seksin harrastaminen kokonaan, kun kerran olen jo raskaana?

Seksuaalisesti turhautunut Lymis rv 28+5

 

Ehkä se juuri tuon teidän historian vuoksi pelkää alitajuisesti satuttavansa vauvaa. Osalle käy niin ja toiset vaan muuttaa asentoa, kun maha kasvaa.

 

Esikoisen odotusaikaan meillä miehen osalta kävi juurikin noin.

Mies pelkäsi aluksi aiheuttavansa keskenmenon, sitten pelkäsi, että satuttaa vauvaa.
Hain miehelle faktaa netistä ja printtasin ja annoin lukea itsekseen.
Valaistui jonkin verran, mutta töitä piti silti tehdä.

Hän lopulta kertoi, että hänestä tuntui, kuin joku kolmas olisi seuraamassa tilannetta, sai siitä suoritus paineita eikä mielenkiintoa tullut.

Kun selitin hänelle miltä tilanne minusta tuntuu, kuinka tunnen itseni arvottomaksi (kyllä seksi on iso osa minun elämääni ja tunnen parhaiten sitä kautta olevani tärkeä ) ja että tarpeeni ovat edelleen samat elleivät jopa suuremmatkin, mies alkoi ymmärtää tilannetta hiukan paremmin.
Kerroin myös, että se tekee jopa erittäin hyvää niin äidille, kuin lapsellekkin. Lapsi saa osansa endorfiineista, joita syntyy seksin aikana. Lisäksi yhdyntä pitää synnytys kanavan joustavana jne.

Töitä piti kyllä tehdä. Emme käyneet terapiassa vaan aloimme aluksi käydä yhdessä suihkussa.
Miestä arvelutti suuri mahani ja ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua.

Keksin sitten, että valaisemme kylpyhuoneen kynttilöillä, jotta valaistus olisi pehmeämpi ja vatsa ei hyppisi silmille, jos niin voi sanoa.
Kun mies sitten näki muhkeat uudet muotoni tuossa valaistuksessa oli hän varsin myyty.
Pyysin häntä pesemään selkäni ja innostuipa hän pesemään mahanikin ja siitä sitten lähti asiat sujumaan varsin mukavasti ja otimmekin tämän suihkussa käynnin yhdessä tavaksi ainakun se vain oli mahdollista.
Mikäs sen mukavampaa kuin kääriytyä yhdessä peittojen alle suihkunraikkaana.

Tässä tälläinen yksi esimerkki.
Itsekkään en mistään kaunopuheista välitä ja pidän suorasta toiminnasta, mutta siis tahdon myös jotain merkitystäkin hommaan.
Joten kannattaa ensin keskustella ja puida rohkeasti asiaa yhdessä ja kokeilla ensin yhdessä jotain yhteistä.
Jos vieläkään ei mitenkään luonnistu, voisi terapia olla vaihtoehto. Yhdessähän siinäkin on asiat puitava :hug:

 

me oltiin tehty lasta seitsemän vuotta..... se meni puurtamiseksi. kun sitten odotin kaksosia kaiken surun ja hoitojen jälkeen ei meillä raskausaikana ollut juurikaan seksiä.
osittain siksi että emme uskaltaneet riskeerata mitään ja osittain siksi ettei jaksanut ajatellakkaan koko asiaa, kun se oli mennyt tosiaan työksi silloin aikoinaan.
raskauden jälkeen seksi elämä palautui hiljalleen. kerrat ehkä väheni mutta laatu parani ja nyt olen jälleen raskaana ( vko 34+4 ) ollaan sekstailtu kaksi kertaa, koko aikana.
kun en taaskaan uskalla ja mieskään ei jotenkaan halua riskeerata mitään ( alkion siirto vauva ). mulla supistelee heti kun saan....

en silti epäile yhtään etteikö seksi taas suju sitten kun sen aika on ja yhdessä ollaan asiasta puhuttu ja vitsailtu, molempien tekee mieli kamalasti ja päiviä lasketaan.
Aika aikaa kutakin, ei se seksi voi teidänkään elämästä kokonaan haihtua.

 

Meillä ei kyllä kans esikoisen odotus aikana kauheasti harrastettu sängyssä muuta kuin nukuttiin. (Ensimmäinen raskaus myös päättynyt keskenmenoon 12+2, ja silloin tuli yhdynnän jälkeen kerran vertakin..)Ja sit myöhemmin kun ehkä ns. viikkojen puolesta olisi uskallettu harrastaa seksiä, niiin se oli kiellettyä, ennenaikaisuuden riskin vuoksi (paikat kypsyi enneaikoja). Nyt kolmannessa raskaudessa alussa mieskin oli hieman uskaliaampi ja ehkä hieman useammin kuin esikon odotus ajalla on harrastettu seksiä, mutta tässäkin raskaudessa tuli seksi kielto rv. 28 lähtien, eli se siittä sit...Nyt sitten kun olen vihjaillut että kun täysiaikaisuuden raja tulee lauantaina, niin voitais alkaa taas elämään aviollista elämää, niin mies ei uskalla, pelkää satuttavansa lasta, koska lapsi on jo niin alhaalla, ja paikat auki 3-4 cm...
Eli miehetkin voi pelätä...ei varmaankaan ole kyseessä mitään sen suurempaa..Meillä ainakin vauvan synnyttyä asiat palautuivat makkarissa aivan ennalleen...

 

Ei oo seksiä tääkää ihan liikaa harrastettu vaikka mulla olis haluja kyllä. Mies ei vain uskalla koska mulla on supistellu puolivälistä asti ja mies luulee että seksillä saadaan synnytys käynnistettyä. Lääkäriltäki kysyin ja se anto siunauksensa mutta ei vakuuttanu meidän miestä se!

 

Samanlaisia tuntemuksia on ollu mullakin ku alottajalla. Alkaa jo miettiä suhdettaki, et miten tässä nyt käy. Huonoina hetkinä tuntuu, et oonko täs nyt ihan väärän ja vieraan ihmisen kanssa.

Meillä tosiaa eka lapsi, alussa oli pari kertaa vähäistä verenvuotoo alhasen istukan takia, josta mies oli ihan kauhuissaan. Ei seksiä. Sitte ku masu alko kasvaa, ni kovasti sai masu silittelyä, mut ei äiti niinkään. Seksiasioista ollaa riidelty aika paljo ja oon sanonu kui pahalta tuntuu. Vika on kuulemma siinä, et pelkää satuttavansa vauvaa. Kerran ku sitte jotai tapahtu täs loppuraskaudes, ni mulla piti olla ohjat käsissä ku mies ei oikei uskaltanu tehdä mitään.

Et meillä oli toi pelko syynä ja uus tilanne, että siinä ei nyt olekaan vaan se mies ja nainen. Jankkaaminen ja valittaminen ei auttanu, vaan pahens tilannetta (yllätys), mutta ku ite oli niin turhautunu.

Lymypiilolle tsemppiä, ehkä tosiaan joku yhdessä käynti suihkussa tms. vois auttaa. Turhauttavaa toi on todellaki eikä sitä jaksais aina olla ymmärtäväinen. Toivottavasti ei liikaa tein välejä hiertäis :flower:

 

Meillä on molemmissa raskauksissa ollut niin, että mitä pitemmälle raskaus etenee, mulla halut vaan lisääntyy ja miehellä vähenee!
Raastavaahan se on, varsinkin eka raskaudessa oli. Mutta onneksi seksiä saa yksistäänkin...

No, voin lohduttaa, että asia kyllä korjaantuu kun lapsi on maailmassa ja olet toipunut synnytyksestä. Ja kannattaa miehen kanssa ihan reippaasti jutella asiat halki. Meillä minä tiedän, että mies ei halua kun ei kerta kaikkiaan pysty (raskaana oleva nainen ei kuulemma yhtään innosta), ja mies tietää, että minä haluan ja jo se tieto siitä, että toinen tietää tilanteen auttaa hyväksymään sen. Että ei mies ihan pahuuttaan pihtaile jne. Ja jos vaatimalla vaadin, niin kyllä sitä seksiäkin sitten saan, mutta toistaiseksi en ole viitsinyt kiusata.

 

Täältä löytyy myöskin yksi pari joilla seksi vähenee raskausaikana radikaalisti. Ensimmäinen odotukseni oli kaksosraskaus ja seksi väheni mitä pidemmälle raskaus eteni. Masun kasvaessa ja vauvojen tullessa konkreettisemmiksi mies ei halunnut enää seksiä ollenkaan! Viimeisinä 3kk emme olleet yhdynnässä kertaakaan...muuta hellyyttä ja hyväilyä oli kuitenkin muutoin Itse kärsin tuolloin seksittömyydestä jollain tapaa mutta ajattelin ettei kai tätä ikuisuutta kestä! Ja synnytyksen jälkeen seksielämämme olikin hetken todella viriiliä kunnes pikkuhiljaa tuplavauva-arki alkoi näkyä arjessa ja seksikin taas väheni (laatu parani )!

Nyt olen taas raskaana ja puoliväli lähestyy. Mulla oli km ennen tätä raskautta ja rv 12 asti pelkäsin niin kovasti että pienelle sattuu jotain etten itse uskaltanut edetä yhdyntään kuin muutamia kertoja. Nyt olen jo vapautuneempi mutta eipä tuota seksiä edelleenkään kovin useasti ole. Ja luultavasti taas masun kasvaessa mies kieltäytyy siitä kokonaan (tai ainakin olen siihen varautunut )?!
Mutta nyt suhtaudun asiaan itsekin eritavalla ja tiedän ettei tämä tarkoita sitä että seksielämää ei enää ikinä olisi!! joillekin miehille vaan käy näin, eikä tämä ole edes harvinaista

Toivottavasti te saisitte kuitenkin keskusteltua asiasta, seksin vuoksi riiteleminen kun pahentaa vain asiaa ja viimeisetkin halut katoaa :hug:

 

Meillä on molemmissa raskauksissa ollut niin, että mitä pitemmälle raskaus etenee, mulla halut vaan lisääntyy ja miehellä vähenee!
Raastavaahan se on, varsinkin eka raskaudessa oli. Mutta onneksi seksiä saa yksistäänkin...

Peesaan tätä

 

Mitä ilmeisemmin tämä seksittömyys raskauden aikana ei olekaan niin harvinaista kuin luulin. Jotenkin helpottavaa kuulla, että ainakin joillakin tilanne on parantunut synnytyksen jälkeen. On totta, että asiasta ei ole oikeesti keskusteltu, se on vaan jäänyt ehdottelujen tyrmäämiseksi, mutta syitä ei ole puitu. Ehkä pitäisi avata suunsa, mutta toivon osaavani keskustella asiasta ilman, että toiselle tulee nurkkaan jahdattu olo. Kiitos vastauksista, olette ihania!

 

Lymypiilo:

todella kannatan rauhallista ja pitkää keskustelua.
Jotta molemmat saavat ilmaista mielipiteensä ja tuntemuksensa asiasta kannattaa vaikka kirjoittaa lapulle. Yksi asia per lappunen ja kumpikin nostaa toisen kirjoittaman vuorollaan ja vastaa sitten siihen.
Tämä nyt tämmöinen ääri tapaus tyyli, mutta toimiva...silloin vain toisella on suunvuoro ja toisen on kuunneltava.
Syytökset tai sen sellaiset siis kokonaan pois, rakentavaa keskustelua.

Ja tosiaan, jos miestäsi ahdistaa ns. kolmas osapuoli, kannattaa hyväksyä asia ja ehdottaa jotain muuta. Vaikka itse jäisitkin aluksi vähän puolelle siitä mihin olet tottunut, niin ainakin se miehellesi viestittäisi, että tämäkin kelpaa, että hän kelpaa antamaan mielihyvää myös muullakin tavalla...se saattaa joko sytyttää miehen muuhunkin, mutta parhaimmillaan välinne vain lähenevät.

Otakkaa tämä uudenlainen tilanne tilaisuutena oppia toisistanne uutta, sen myötä myös synnytyksen jälkeinen "uusi eka kerta" voi olla ihan uudenlaista tunnetta täynnä.

Voisin vaikka itsestä kertoa sen verran, että vaikka laatu olikin aina ollut hyvää ja emme tosiaan nyt sentään uuden lämmittelyn jälkeen raskauden aikana muhinoineet joka ilta, edes joka viikko. Edelleen se seksi kuitenkin oli sellaista tavoite hakuista.

Kun sitten tuli todella tauko ihan fyysistä syistä synnytyksen jälkeen, niin kumpikin odotti malttamattomana, että olisin toipunut.

Se hetki kun tämä ilta koitti...niin täynnä jännitystä, niin täynnä häsläystä, perhosia vatsassa ja lopulta itse toiminta...mahtavaa, vaikkakaan ei kummankaan osalta perin pitkäkestoista
Eli sanonta uusi ekakerta piti paikkansa ja sen jälkeenkin, vaikka kerrat ovat harvat on laatu vieläkin parempaa...kannatti siis panostaa ja kestää ja yrittää kaikkensa, keskustella ja nähdä vaivaa asioiden eteen ja antaa toisen tuntea tunteensa.
Tuo raskausaika ja synnytyksen jälkeinen aika on kuitenkin lyhyt taival, jos vain muistaa silti pitää huolta parisuhteestaan ja myös sen intiimstä puolesta.
=)

 

Peesailen Paapeloa, eli ilman muuta kannattaa keskustella kunnolla asiasta! Niinhän sitä aina sanotaan, että keskustelemalla asiat selviää ja sen olen kyllä itse ainakin huomannut olevan ihan totta: muuten molemmat vaan olettavat, miksi toinen tekee tai jättää tekemättä jotain ja oletetut syyt voivat olla ihan vääriä ja asiat menevät sitten aivan pieleen kun toimitaan näiden oletusten pohjalta, vaikkei oikeasti tiedetä mitä toinen ajattelee.

Ja samaa mieltä olen myös siitä, että toinen eka kerta on vähintään yhtä jännittävä kuin se ensimmäinen!