Ymmärrän sekavat tunteesi :hug:
Meillä kävi vuosi sitten kevättalvella niin,että mentiin tyhmyyksissämme luottamaan "varmoihin päiviin".Mulla aina ollut säännölliset menkat,mutta sillä kerralla ovulaatio heitti kahdella viikolla!Tarkoitus,kenties?
No mutta.Oltiin kyllä ajateltu,että kaksi lasta riittää.Tämä olisi sitten kolmas.Oltiin ajateltu,että ei enää pikkuvauvoja tähän huusholliin.Kunhan kuopus vain kasvaisi(oli silloin 1v.).Pyöriteltiin aborttia mielessämme kahden päivän ajan.Minä itkin epätoivosta.Miten jaksaisin kahden niin pienen kanssa+4-vuotiaan..?Miten kävisi yhteisen arjen,kun oltaisiin miltei suurperhe?Sekavia ajatuksia oli minullakin..Sitten luin jostain,kuinka pienen alkion sydän jo lyö..Ja yhtäkkiä mies tokaisi:"En halua,että meidän pieni "tapetaan",miltei itku kurkussa :'( Se iski jonnekin tuonne syvälle ja sai ajttelemaan.
No,silti mies ei kuitenkaan ollut ihan varma,teemmekö oikean päätöksen.Se oli ahdistavaa aikaa.
Eräs päivä siivoilin yksin vessaa ja kuuntelin samalla radiota.Sieltä kuului,kuin ajatuksiini vedoten biisi "Happy Birthday",jossa laulettiin abortin aiheuttamista tunteista miespuolisen näkökannasta!Kerroin tästä miehelleni,että sen täytyi olla merkki.Merkki siitä,että teimme ihan oikean päätöksen.Pitää tulevan perheenjäsenen.
Muutenkin,kun mietin kaiken tarkoitusta niin isäni oli juuri kuollut ja tämä pieni tuntui ikäänkuin "lahjalta"häneltä..Aina kun olen uskonut kaiken tarkoitukseen.
Nyt "pieni ylläri"on puolivuotias iloinen typykkä,isosiskojensä silmäterä
Välillä mietin,että jos häntä ei olisi..
Onneksi hän on!Vaikka välillä onkin raskasta,itkua ja kaaosta niin hän kuuluu meidän perheeseen!
Enempää ei kuitenkaan tule,koska tässä on hommaa ja koin raskausajan ahdistavaksi ja väsyttäväksi.Mutta lopputulos oli ihana! :heart:
Tässä mun tarina lyhykäisyydessään
"Vahinkoja"voi sattua,mutta iste niistä on aina vastuussa,päättipä niin tai näin.On oma asianne,mihin ratkaisuun päädytte.Toivon vain,että se ratkaisu on teille se oikea,jota ei tarvitse miettiä enää sitten,kun se on tehty.Teidän tilanteenne on omanlaisenne ja tiedätte itse,mitä haluatte.Ottakaa kuitenkin "opiksi",ettette enää joudu puntaroimaan tällaisia.
Voimia!
:hug: