Sekarotuiset koirat. Mitä mieltä olet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
12535208.t.jpg
[/URL][/IMG]

Tässä meidän koira. Rotua emme itsekkään tiedä. Arvatkaa jotain :D
Säkä 49cm, paino n.20kg
Metsästyviettinen, ajaa jänistä ja haukkuu lintuja (ja oravia). Kaksiosainen turkki josta pohjakarva tiheä ja valkoinen. Kippura häntä. Ei ole haukkuherkkä. Ei hauku juuri koskaan (paitsi siellä metsässä). Vahtii kotia ja ei päästä ketä tahansa sisälle. Ei päästä juuri ketään sisälle jos emme ole kotona. Jonkun tosi tutun voi päästää jos on hyvällä tuulella :D


Voisi olla norjan harmaahirvikoiraa/länsigootanmaan pystykorvaa/sakemannia. Ihan vain ulkonäön ja luoteen perusteella :)

Itse kysymykseen. Sekarotuiset ihan ok, paitsi rahastusmielessä. Paljon näkee näitä pikkukoiramixejä myytävän rotukoiran hinnalla, vaikka oikea arvo olisi sen pari sataa. Lisöksi harvassa tuntuu olevan ne vastuulliset sekarotuisten kasvattajat, vahinkoastumiset tietysti erikseen. Ei olla yhtään perehdytty vanhempina toimivien rotujen sairauksiin ja luonteisiin, mietitty sopivaa yhdistelmää jne, mihin tarkoitukseen pennut tulisivat ja kenelle.
 
Voisi olla norjan harmaahirvikoiraa/länsigootanmaan pystykorvaa/sakemannia. Ihan vain ulkonäön ja luoteen perusteella :)

Itse kysymykseen. Sekarotuiset ihan ok, paitsi rahastusmielessä. Paljon näkee näitä pikkukoiramixejä myytävän rotukoiran hinnalla, vaikka oikea arvo olisi sen pari sataa. Lisöksi harvassa tuntuu olevan ne vastuulliset sekarotuisten kasvattajat, vahinkoastumiset tietysti erikseen. Ei olla yhtään perehdytty vanhempina toimivien rotujen sairauksiin ja luonteisiin, mietitty sopivaa yhdistelmää jne, mihin tarkoitukseen pennut tulisivat ja kenelle.

Tekstisi sisälsi pelkkää blaa bla bla blaa blaa blaa. Bla bla bla blaa blaa blaa.
 
On ollut seropi meillä. Ihana otus ja tykkään sekarotuisista muutenkin, miehen siskolla on yksi sellainen. Meillä vaan kävi huono säkä tuon sekarotuisen kanssa kun sillä oli kaikki roduille tyypilliset taudit ja sairaudet. Lopulta oli pakko lopettaa noin 10 vuoden iässä.
 
Riippuen mitä rotuja seropissa on. En ottaisi mitään "hankalien rotujen sekoitusta", arvaamattomia ja niitä on vaikea kouluttaa. Yks kaverini omistama rottweiler/labbis/sakemanni-seropi oli kyllä hyvin ongelmallinen tapaus. Näykki, hyppi päälle ja oli kovin kuriton pentuna, luovuttikin koiran eteenpäin, koira vaihtanut kotia tähän asti ainakin 3 kertaa...
 
Voisi olla norjan harmaahirvikoiraa/länsigootanmaan pystykorvaa/sakemannia. Ihan vain ulkonäön ja luoteen perusteella :)

Itse kysymykseen. Sekarotuiset ihan ok, paitsi rahastusmielessä. Paljon näkee näitä pikkukoiramixejä myytävän rotukoiran hinnalla, vaikka oikea arvo olisi sen pari sataa. Lisöksi harvassa tuntuu olevan ne vastuulliset sekarotuisten kasvattajat, vahinkoastumiset tietysti erikseen. Ei olla yhtään perehdytty vanhempina toimivien rotujen sairauksiin ja luonteisiin, mietitty sopivaa yhdistelmää jne, mihin tarkoitukseen pennut tulisivat ja kenelle.

Tässä ei nyt hirveesti puhuttu itse koirista, vaa ihan vain heidän omistajistaan.
Ihan samaa poppoota molemmat nii seropien ku rotukoirienki omistajat, pönttöjä löytyy molemmista....
 
Niin, suunnilleen.
Itse otin viime vuonna koiran, jonka laitoin monttuun alle 1,5-vuotiaana lonkkaniveldysplasian vuoksi. Uskaltauduin kuitenkin ottaa vielä samanrotuisen tilalle, kun näiden luonne on yleisesti ottaen niin upea ja ulkonäkö vaan kerrassaan kaunis. Pyöritin muita rotuvaihtoehtoja mielessäni ja haeskelin tietoa, mutta palasin takaisin tähän samaan. Ei vaan voi mitään. :heart:

Seropista et saa mitään, edes viitteitä. Rotukoirista sentään on jonkin sortin luonnekuvat ja tautiriskit olemassa.
 
Voisi olla norjan harmaahirvikoiraa/länsigootanmaan pystykorvaa/sakemannia. Ihan vain ulkonäön ja luoteen perusteella :)

Itse kysymykseen. Sekarotuiset ihan ok, paitsi rahastusmielessä. Paljon näkee näitä pikkukoiramixejä myytävän rotukoiran hinnalla, vaikka oikea arvo olisi sen pari sataa. Lisöksi harvassa tuntuu olevan ne vastuulliset sekarotuisten kasvattajat, vahinkoastumiset tietysti erikseen. Ei olla yhtään perehdytty vanhempina toimivien rotujen sairauksiin ja luonteisiin, mietitty sopivaa yhdistelmää jne, mihin tarkoitukseen pennut tulisivat ja kenelle.

Puhut asiaa. Hyvä esimerkki järjettömästä design-rodusta on joku mopsin ja beaglen sekoitus, "puggle". Beagleltä mahdollisesti periytyvä riistavietti tuskin on mikään toivottava ominaisuus seurakoirassa?
Monet rodut, esim. cavalier, kaipaisivat kyllä geenipoolin laajentamista, mutta summamutikassa risteyttäminen ei auta asiaa yhtään.
 
Minulla paras sekä huonoin koira ovat olleet sekarotuisia. Enemmän kuin sekarotuisuus tuohon huonoimpaan on varmaan vaikuttanut synnytyksenaikainen hapenpuute tms. , koska koira vaikuttaa kehitysvammaiselta. Ihan kiltti periaatteessa, mutta todella tyhmä, ja ei osaa puhua koiraa eikä ihmistä.
Paras koirani taas toimi kuin ihmisen ajatus, ei tarvinnut hihnaa kuin koristeeksi , osasi käskyt, puheet ja käsimerkit. 3/4 sakemanni, 1/4 husky.
 
[QUOTE="vieras";28828643]Riippuen mitä rotuja seropissa on. En ottaisi mitään "hankalien rotujen sekoitusta", arvaamattomia ja niitä on vaikea kouluttaa. Yks kaverini omistama rottweiler/labbis/sakemanni-seropi oli kyllä hyvin ongelmallinen tapaus. Näykki, hyppi päälle ja oli kovin kuriton pentuna, luovuttikin koiran eteenpäin, koira vaihtanut kotia tähän asti ainakin 3 kertaa...[/QUOTE]

Miksi yleistät?
Älä yleistä!
 
[QUOTE="vieras";28829063]Kerroin vain tosiasian eräästä tapauksesta. Miksi siitä noin loukkaannut?[/QUOTE]

Just. Vai että ihan loukkaannu. Jep jep.
Lueppa kirjoittamasi uudelleen. Etkö huomaa yleistystä.
 
[QUOTE="lässynlää";28828747]Tässä ei nyt hirveesti puhuttu itse koirista, vaa ihan vain heidän omistajistaan.
Ihan samaa poppoota molemmat nii seropien ku rotukoirienki omistajat, pönttöjä löytyy molemmista....[/QUOTE]

ja milläköhän tavoin en puhunut myös itse koirista? Jos kaksi toisiinsa sopimatonta yhdistetään toisiinsa, terveydestä piittaamatta, niin eikö se silloin vaikuta myös itse koiraan? Tälläisestä sekarotuisesta en välttämättä ajattele mitään hyvää, oli kuinka söpö tahansa.
 
Meillä on puolirotukoira, en jaksa ryhtyä tarkemmin sitä selittämään (jossain maassa luokitellaan rotukoiraksi, mutta ei täällä). Verrattuna saman rodun täydelliseen rotukoiraan (hyvän kaverini koiraan) meidän koiramme on sekä luonteeltaan että fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihan toisenlainen: ei pure eikä ole lainkaan aggressiivinen, eikä ole juossut lääkärissä rodulle tyypillisten vaivojen takia lainkaan. Näyttää jo ulospäin merkittävästi terveemmältä ja hyvinvoivemmalta kaikin puolin.

Rotukoiriakin on monenlaisia, mutta kyllä niillä erilaiset sairaudet ovat tyypillisempiä kuin seropeilla. Ajatellaan nyt vaikka ylijalostettuja koiria, joiden aivot pursuavat ulos kallosta tai jotka eivät edes kykene enää synnyttämään omin voimin.

Minun on kovin vaikea ymmärtää koirien jalostamista. On mielenkiintoista, että ihmisten kohdalla kaikenlainen rodunjalostus on ajatuksenakin jo lähes rikollista ja tuo natsit yms. mieleen, mutta koiria voi näköjään jalostaa loputtomasti, vaikka koiran elämästä tulisi pelkkää kärsimystä.

Natsikortti käytetty! :D :D Miten joku edes kehtaa vielä nykypäivänä. :D
 
Perheessämme on aina ollut sekarotuisia koiria. Ensimmäinen ei muistuttanut ulkonäöllisesti mitään rotua, oli kahden sekarotuisen koiran vahinkopentu. Eli 13-vuotiaaksi, josta puolet epileptikkona. Luonteeltaan aivan täydellinen seurakoira. Vahti pihaantulijoita mutta oli uskomattoman kärsivällinen lasten kanssa ja halusi aina osallistua leikkeihin. 10 vuoden jälkeenkin kaipaan tuota kaveria.

Toinen koira oli myös parin sekarotuisen rakkauslapsi. Tästä pentueesta sukuun tuli kaksi koiraa uros ja narttu. Uros oli selvästi enemmän vahtikoira kuin edellien koiramme, eikä niin leikkisä. Viihtyi paljon yksin ja leimautui selvästi yhteen perheenjäseneen. Ulkonäöllisesti että luonteen perusteella sisälsi ainakin pystykorvaa. Lopetettiin 14-vuoden ikäisenä kasvaimien takia. Siskonsa kuoli vain vuotta aiemmin kohtutulehdukseen.

Kolmas koiramme oli myös rakkauslapsi. Emosta löytyi ainakin kiharakarvaista spanielia ja isä muistutti ulkoisesti saksanpaimenkoiraa. Molemmat kuitenkin useamman rodun sekoituksia. Koira näyttää ihan labradorinnoutajalle mutta on hieman sirompi. Myös luonne on selvästi noutajan. Leikkisä ja seurallinen, hieman arka muita koiria kohtaan. Alkaa jo hieman harmaantua, ikää on nyt 8 vuotta mutta luonteeltaan edelleen pentumainen paukapää. Yksi lemppareitani seurallisuuden takia.

Itse ottaisin mieluiten sekarotuisen, vaikka siinä on tietyt riskit esimerkiksi sen suhteen minkä kokoinen koirasta tulee. Tähän myös vaikuttaa se, että kaikki tuntemani sekarotuiset ovat ollleet terveitä toisin kuin rotukoirat. Miehen perheen koirakin on rodulleen tyypillisesti jalkavaivainen, eikä sitä voi kunnolla edes lenkittää. Tietysti niitä terveitäkin on ja voi olla, että jos kaipaisin tiettyjä ominaisuuksia tai ulkonäköä ottaisin rotukoiran. Itse etsin koirasta kuitenkin ensisijaisesti kumppania, joten nuo asiat eivät tällä erää ole tärkeitä.
 

Yhteistyössä