Meillä on kaksi sekarotuista koiraa. Ensimmäinen tuli perheeseemme "vahingossa", ihan extempore otettiin se huonoista oloista ihan pentuna, arka oli kuin mikä, nälkiintynyt ja vailla kunnon kontakteja ihmisiin. Meillä oli silloin ennestään yksi melko vanha puhdasrotuinen koira.
Tästä pennusta tuli upea koira ja sitä on edelleen. Äärettömän ystävällinen kaikille, kiltti, todella helppo koira. Sen emo oli suomenpystykorva tai ainakin sen näköinen, voi olla sekarotuinen sekin, ja isäksi epäiltiin naapurin harmaata norjan hirvikoiraa ja ulkoisesti näihin rotuihin käykin. Koira on nyt 7 vuotta, aina ollut täysin terve ja helppo koira. Toki haukkuu, mutta ei tyhjästä, vaan aina sillä jotain ilmoittaa, mutta täällä maalla asuessa se on se tärkein koiran virka eikä mikään ongelma
Ei karkaile, vaan pysyi pihassa silloinkin, kun piha oli "avoin". Jos ongelmaa etsii, on tällä koiralla pohjaton ruokahalu, joka johtunee pentuajan nälkiintymisestä, ja taipumus lihomiseen, joten herkkupalojen suhteen joutuu olemaan tarkkana, ettei pääse liiaksi lihomaan. Syö mitä vain, kotiruuan tähteet ovat herkkua, koiranruuatkin käy sorttiin katsomatta, mutta pääasiassa syö raakaruokaa; lihaa ja luita jne.
Kun vanhasta koirastamme aika jätti, etsimme ihan tarkoituksellisesti uudeksikin koiraksi sekarotuista, vähän samankaltaista "alkukantaisempien" rotujen sekoitusta ja sellainen löytyikin - nuorempi sekarotuisemme on hirvikoiran ja sekarotuisen ajokoiran risteytys, ja vallan upea tapaus tämäkin, ikää on nyt 5 vuotta ja koira parhaimmillaan. Tämän koiran pentuaika oli edellista haastavampi, ensimmäiset 1,5 vuotta järsi kaikkea, mutta sitten murkkuikä meni ohi ja se tapa jäi. Lisäksi tällä koiralla on kovempi jahtaamisvimma, mikä ilmeni ohikulkevien (maalla asutaan, ohi menee pieni yksityistie n. 50 metrin päässä talosta, mutta aina siitä joku asukas välillä kulkee) jahtaamisena ja sen seurauksena aidattiin piha-alue + yksi niitty + pala metsää "koiranhäkiksi" n. 400 metrillä aitaa eli asumme nyt koko perhe hehtaarin kokoisessa koiranhäkissä. Tämäkin koira vahtii, haukkuu, jos joku tulee pihaan, mutta ei juurikaan ohikulkevia (toinen haukkuu nekin), on todella oppivainen ja hyvluontoinen koira, eikä ole tälläkään ollut koskaan mitään terveysongelmia. Ja samanlainen ruokavalio tälläkin, tosin tämä säännöstelee itse ruuantarvettaan, ts. syö mikä maistuu ja jättää loput.
Kumpikin koira nauttii maalla asumisesta, saalistavat hiiriä ja myyriä ja kaikkea, mitä vain kiinni saavat, päivät viettävät kesäisin ulkona touhuten omiaan. Molemmilla on erittäin helppohoitoiset turkit, pesu kahdesti vuodessa riittää ja harjaus karvanlähtöaikaan keväällä, muuta niille ei tarvitsekaan tehdä. Etukynsiäkään ei tarvitse kesäaikaan leikata, kun kaivavat niin paljon, että kynnet pysyvät lyhyinä.. Vaikea kuvitella, että enää ikinä ottaisin rotukoiraa, ainakaan tänne maalle, ehkä sitten vanhana johonkin senioriasuntoon joku pikkuisen sylikoiran
Nämä koirat ovat minulle järjestyksessä 4. ja 5. koira ja siis ensimmäiset sekarotuiset.
