Heippa!
Onko palstalla ketään jolla samanlaisia ajatuksia tai ehkä olet jo saanut lapsia kun sinulla on ollut ensin ko. häiriö ja olet toipilaana/paremmalla puolen. Eli kuinka ns. uskalsit lähteä yrittämään raskaaksi? Itselläni oli pahoja pakko-ajatuksia, muiden satuttamisajatuksia, kohdistuivat pahimmassa vaiheessa ihanaan kummipoikaanikin, kaikkiin läheisiini jotka on mulle tärkeitä ja muihin ihmisiin. Eli kun näin kadulla vaikka jonkun kävelevän niin halusin käydä kimppuun kuristaa/puukottaa tms syyttä suotta.
Tämä sairauteni johtuu narsistiäidistäni jota kestin n. 28 vuotta nyt olen siis 30v. Sekä eräästä sukulaispedofiilista joka teki lapsena pahaa minulle, kaikkea en muista edes. Olin näiden asioiden takia lataamossa alkuvuodesta kun jylläsivät onnellisen parisuhteen alettua päälle, tulivat viimein päivänvaloon.
Nyt Cipralex-lääkitys ollut 9kk ja auttanut sekä terapia viikottain. Näitä ajatuksia on edelleen mutta hyvin paljon lievempinä ja harvemmin, en tarvitse enää rauhoittavia ja unilääkkeitä. Ikää alkaa olla ja kumppani on mitä ihanin ja ollaan pitkään haaveiltu omasta jälkikasvusta. Olisi kiva kuulla teidän muiden samankaltaisten asioiden kanssa painivia ja miettiviä tai ihan kenen vaan, uusia näkökulmia on kiva saada.
Olen työelämässä, meillä on koira, minulla on ystäviä ja harrastuksia. Talous kutakuinkin ok ja mieheni on ihan selväpäinen ja muutenkin luotettava ja vakaa kun on jaksanut tukea minua kaiken tämän ajan
Ja minäkin muuten paitsi tällainen häiriö pääsi tulemaan...lievimmästä päästä kuitenkin sanoi hoitava lääkärinikin kun kyse on mielisairauksista.
Itelläni juuri pelkoja raskausaikaan ja ehkä enemmän vielä siihen kun mahd. lapsi syntyy että miten jaksan ja pelkään että ajattelisin hänen vahingoittamistaan vaikken tietenkään sellaista haluaisi ja tekisi. Kiitoksia jos jaksoit lukea tänne asti
Onko palstalla ketään jolla samanlaisia ajatuksia tai ehkä olet jo saanut lapsia kun sinulla on ollut ensin ko. häiriö ja olet toipilaana/paremmalla puolen. Eli kuinka ns. uskalsit lähteä yrittämään raskaaksi? Itselläni oli pahoja pakko-ajatuksia, muiden satuttamisajatuksia, kohdistuivat pahimmassa vaiheessa ihanaan kummipoikaanikin, kaikkiin läheisiini jotka on mulle tärkeitä ja muihin ihmisiin. Eli kun näin kadulla vaikka jonkun kävelevän niin halusin käydä kimppuun kuristaa/puukottaa tms syyttä suotta.
Tämä sairauteni johtuu narsistiäidistäni jota kestin n. 28 vuotta nyt olen siis 30v. Sekä eräästä sukulaispedofiilista joka teki lapsena pahaa minulle, kaikkea en muista edes. Olin näiden asioiden takia lataamossa alkuvuodesta kun jylläsivät onnellisen parisuhteen alettua päälle, tulivat viimein päivänvaloon.
Nyt Cipralex-lääkitys ollut 9kk ja auttanut sekä terapia viikottain. Näitä ajatuksia on edelleen mutta hyvin paljon lievempinä ja harvemmin, en tarvitse enää rauhoittavia ja unilääkkeitä. Ikää alkaa olla ja kumppani on mitä ihanin ja ollaan pitkään haaveiltu omasta jälkikasvusta. Olisi kiva kuulla teidän muiden samankaltaisten asioiden kanssa painivia ja miettiviä tai ihan kenen vaan, uusia näkökulmia on kiva saada.
Olen työelämässä, meillä on koira, minulla on ystäviä ja harrastuksia. Talous kutakuinkin ok ja mieheni on ihan selväpäinen ja muutenkin luotettava ja vakaa kun on jaksanut tukea minua kaiken tämän ajan
Ja minäkin muuten paitsi tällainen häiriö pääsi tulemaan...lievimmästä päästä kuitenkin sanoi hoitava lääkärinikin kun kyse on mielisairauksista. Itelläni juuri pelkoja raskausaikaan ja ehkä enemmän vielä siihen kun mahd. lapsi syntyy että miten jaksan ja pelkään että ajattelisin hänen vahingoittamistaan vaikken tietenkään sellaista haluaisi ja tekisi. Kiitoksia jos jaksoit lukea tänne asti
Vauva selvisi kuitenkin ilmeisesti ilman yhtään mitään vaurioita. 
