Se voi olla niin pienestä kii, se elämä =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mulish
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mulish

Aktiivinen jäsen
23.08.2007
4 296
0
36
Ikinä en anna itselleni anteeks että jätin reilu 5 vuotiaan hetkeksi pihaan yksin. Kipasin äkkiä sisällä ja ennenkuin pääsin ulos kuulin ihmeellisen rääkäisyn. Ulos päästessä lapsi naama punaisena koiran hihna kaulan ympärillä :o
Tyttö yritti pitää koiraa paikallaan mut ei auttanu.
Luojan kiitos ennätin ajoissa paikalle.
Selvittiin säikähdyksellä. Tytön kaula on ihan järkyttävän näköinen :'( Miten mulle ei tullu mielenkään että tällästä voi tapahtua :/
Koiralla siis juoksuvaijeri. Ja jälkiviisaat ihan turha tulla haukkumaan enää, se tapahtu jo ja otin opikseni.
 
Meillä ei ole koiraa, mutta lapsena oli siis kotona koiralle juoksuvaijeri pihassa ja ei mulle olisi tullut mieleenkään, että noinkin voi käydä! Usein ne vahongot sitten kyllä tulee niin, ettei ole sellaista asiaa edes osannut pelätä.
 
Tytöltä sit jälkeen päin kyselin kun oltiin kaikki rauhotuttu niin sano että se koira vaan pyöri ja pyöri. Tyttö tykkää hirveesti rapsutella koiraa ja kai se on jotenki pyörähtäny työn ympärille.
Mä oon vieläki ihan hysteerinen, hetken jo luulin että tytön menetän :'(
 
niin se vaan menee, asioita tapahtuu, tilanteesta riippuen ja salamannopeasti vielä. Vaikka sitä työn puolesta (olen lastenhoitaja) yrittää päivät pitkät ennakoida ja arvioida riskejä, silti aina jotain yllättävää saattaa sattua. Karmealla tavalla tämäkin koettuna osaat arvioida myös tällaisen riskin omassa ja lasten ympäristössä, onneksi ehdit ajoissa hätiin, anna itsellesi anteeksi!
 

Yhteistyössä