se tuntuu pahalta edelleen

Kuinka silloin joskus sua satutettiin paljon, olit jo tottunut jäämään yksin jossain vaiheessa ja osasit pitää tunteet kylminä, ettei sattuisi liikaa. Yksi satutti sua niin pahasti, että sai itseään koota pitkään, luottaakseen enään kehenkään.
Päätit, ettei kukaan tuu sun elämään enään, sua ei satuteta.
Kunnes välit lämpeni pitkäaikaisen ystävän kanssa, se autto sua nousemaan ylös, oli valmist tekemään kaikkensa saadakseen sut luottamaan ja puhumaan asioista. Ajan kanssa asiat meni eteenpäin, muutitte yhteen, saitte lapsia, olitte onnellisia. Asiat näytti ja tuntu hyvältä, mutta vanhat asiat kummittelivat koko ajan. Yksinjäämisen pelko oli suuri, kokoajan.
Luotit toiseen täysin,ainakin omasta mielestäsi, mutta jos toinen oli lähdössä johonki, valmistauduin, että hän ei tuu kotiin, ei ehkä ikinä tai palaa kertoakseen , että on löytynyt toisen.
Kun se ei ole yöllä kotona, itket ja pelkäät, tuntuu pahalta...

Miksi vanhat asiat kummittelevat,eivätkä anna elää normaalisti?

 

Kun mä olin nuorempi niin mua satutettiin todella pahasti. Sen jälkeen en ole uskaltanut heittäytyä yhteenkään suhteeseen kunnolla. Ja sen takia varmaan ykskään suhde ei ole pitkään toiminnut.

Odotan sitä päivää kun vanhat asiat ei enää kummittele ja pystyisin luottamaan toiseen ihmiseen täysin. Vaan tuntuu että sitä päivää ei koskaan tule.

 

välillä mietinki, että olisiko parempi olla vain yksin. Kukaan ei satuttaisi, mutta toista rakastaa niin paljon, ettei halua luopua vaik pelottaa.

 

musta myös tuntuisi et luovuttaisin jos alkaisin elää yksin...mut tuntuu niin pahalta kun mies lähdössä lähiaikoina ulos kavereiden kanssa!