Sataa kaatamalla. Katselen kattohuoneistoni ikkunasta veden valelemaa kaupunkia. Lohduton näky, joka kuitenkin saa pienen virneen nousemaan suupieleeni. Mikä sen sinne nostaa, saatte ehkä joskus tietää, ehkä ette...
Puhelimen pirinä keskeyttää ajatukseni. Käännähdän laitetta kohti ärtyneenä ja päätän jättää mokoman kapineen oman onnensa nojaan. Suuntaan eteiseen, nappaan takkini ja jatkan samoilla askelilla eteiskäytävään, alas ja ulos sateiselle kadulle.
Vedän syvään henkeä ja haistelen kosteaa kaupunki-ilmaa, sen yllättävää rauhaa ja sen tarjoamaa jännitystä. Sateella ilmassa on jotain erityistä, jota muuten ei siellä haista, kiimaa... Tavallisesti pakokaasut ja parfyymit, ilmansaasteet ja katupöly peittävät sen, minkä suloinen sade nyt paljastaa sille alttiin vainun löydettäväksi.
Nostan kasvojani ja annan sadeveden valella niitä samalla kun nenäni sieppaa täydellisen tuoksun ilmasta. Ihana ihminen, seuraa vailla, tuoksuu miellyttävälle, on selkeästi halukas ja vieteltävissä... Käännän katseeni tuoksua kohti ja näen hänet. Mielihyvän vavistus kulkee päästä jalkoihini ja käännyn seuraamaan häntä. Ihana ihminen, ihana tuoksu...
Kuljen muina ihmisinä hänen rinnalleen ja aloitan keskustelun. "Ihana ilma tänään, niin raikas. Tuoksuu keväälle.", sanon katsoen häntä silmiin. Ah, kuinka hänen ihonsa tuoksu ja selvä himonsa hurmaakaan minun jokaisen aistini kuin olisin juovuksissa.
Hän katsoo hämmästyneenä takaisin ja aikoo selvästi jatkaa matkaansa, mutta jatkan jutustelua tuttavalliseen ja kevyeen sävyyn. Ulkomuotoni miellyttää häntä, näen ja aistin sen hänestä. Hänen katseistaan, eleistään, vastauksistaan... Kiedonkäteni hänen ympärilleen. Hän alkaa rentoutua.
Hän pysähtyy erään rappukäytävän kohdalle, ottaa esille avaimen ja avaa oven. Hän näyttää hieman hämilliseltä, mutta painan nenäni hänen tuoksuvaa kaulaansa vasten, nuuhkaisen kuuluvasti ja huokaan. Hän rentoutuu. Astumme yhdessä sisään rappukäytävään, nousemme kolmanteen kerrokseen ja menemme nopeasti sisään hänen asuntoonsa.
Asunto on siisti ja mukava. Ei kovin iso, mutta kodikkaalla ja miellyttävällä
tavalla sisustettu. Ja minkä jo olin aavistanutkin, asunnon keskipisteenä
komeilee iso ja kutsuva sänky.
Istun muitta mutkitta sängylle ja potkaisen kengät pois jaloistani. Kellahdan
sängylle selälleni, mutta nousen siitä saman tien kyljelleni ja seuraan hänen
liikkeitään.
Hän astuu perässäni huoneeseen ja seisoo siinä huumavana kuin muinaisten yrttitarhojen jaloin kasvatti. Samalla lujana ja kestävä, haavoittuvana ja vastaanottavaisena ja tuoksuen ah, niin halukkaalta...
Teen viittaavan eleen hänelle tulla luokseni. Hän tulee, istuu sängyn reunalle
ja antaa ottaa paidan päältään. Hän kumartuu luokseni ja suutelen hänen lämpimiä, pehmeitä huuliaan. Ne maistuvat kesälle.
Olen varsin yllättynyt tilanteesta. Koko aikana hän ei ole sanonut juuri mitään, ei edes kertonut nimeään ja silti hän on valmis, tunnen sen kätteni alla, jotka olen kietonut hänen vartalonsa ympärille.
Himoni kasvaa hänen halunsa myötä. Huulemme löytävät toisensa ja maistelevat toistensa muotoja ja makuja. Yksi toisensa jälkeen vedämme vaatekappaleen toistemme päältä kunnes jäljellä on enää kaksi samaan rytmiin elävää ja hengittävää vartaloa.
Hän on edelleen se passiivisempi osapuoli. Hän ottaa vastaan hyväilyni kätteni lipuessa hänen sulavalinjaista vartaloaan pitkin antaen kehonsa myötäillä liikkeitäni. Se ruokkii saalistajan viettiäni. Otan mitä annetaan. Käyn agressiivisemmaksi.
Taivutan häntä taaksepäin tyynyjä vasten ja nousen hänen ylleen. Virnistän
hänelle. Hän sävähtää yllätyksestä. Kiedon jalkani hänen jalkojensa ympärille ja taivutan ne irti toisistaan. Samalla kumarrun suutelemaan kiihkeästi juuri sitä kohtaa hänen kaulastaan, joka on aivan erityisen herkkä. Hänen vartalonsa myötäilee liikettäni ja antaa viimein periksi.
SE - sisällä! Huudan nautinnosta...
Puhelimen pirinä keskeyttää ajatukseni. Käännähdän laitetta kohti ärtyneenä ja päätän jättää mokoman kapineen oman onnensa nojaan. Suuntaan eteiseen, nappaan takkini ja jatkan samoilla askelilla eteiskäytävään, alas ja ulos sateiselle kadulle.
Vedän syvään henkeä ja haistelen kosteaa kaupunki-ilmaa, sen yllättävää rauhaa ja sen tarjoamaa jännitystä. Sateella ilmassa on jotain erityistä, jota muuten ei siellä haista, kiimaa... Tavallisesti pakokaasut ja parfyymit, ilmansaasteet ja katupöly peittävät sen, minkä suloinen sade nyt paljastaa sille alttiin vainun löydettäväksi.
Nostan kasvojani ja annan sadeveden valella niitä samalla kun nenäni sieppaa täydellisen tuoksun ilmasta. Ihana ihminen, seuraa vailla, tuoksuu miellyttävälle, on selkeästi halukas ja vieteltävissä... Käännän katseeni tuoksua kohti ja näen hänet. Mielihyvän vavistus kulkee päästä jalkoihini ja käännyn seuraamaan häntä. Ihana ihminen, ihana tuoksu...
Kuljen muina ihmisinä hänen rinnalleen ja aloitan keskustelun. "Ihana ilma tänään, niin raikas. Tuoksuu keväälle.", sanon katsoen häntä silmiin. Ah, kuinka hänen ihonsa tuoksu ja selvä himonsa hurmaakaan minun jokaisen aistini kuin olisin juovuksissa.
Hän katsoo hämmästyneenä takaisin ja aikoo selvästi jatkaa matkaansa, mutta jatkan jutustelua tuttavalliseen ja kevyeen sävyyn. Ulkomuotoni miellyttää häntä, näen ja aistin sen hänestä. Hänen katseistaan, eleistään, vastauksistaan... Kiedonkäteni hänen ympärilleen. Hän alkaa rentoutua.
Hän pysähtyy erään rappukäytävän kohdalle, ottaa esille avaimen ja avaa oven. Hän näyttää hieman hämilliseltä, mutta painan nenäni hänen tuoksuvaa kaulaansa vasten, nuuhkaisen kuuluvasti ja huokaan. Hän rentoutuu. Astumme yhdessä sisään rappukäytävään, nousemme kolmanteen kerrokseen ja menemme nopeasti sisään hänen asuntoonsa.
Asunto on siisti ja mukava. Ei kovin iso, mutta kodikkaalla ja miellyttävällä
tavalla sisustettu. Ja minkä jo olin aavistanutkin, asunnon keskipisteenä
komeilee iso ja kutsuva sänky.
Istun muitta mutkitta sängylle ja potkaisen kengät pois jaloistani. Kellahdan
sängylle selälleni, mutta nousen siitä saman tien kyljelleni ja seuraan hänen
liikkeitään.
Hän astuu perässäni huoneeseen ja seisoo siinä huumavana kuin muinaisten yrttitarhojen jaloin kasvatti. Samalla lujana ja kestävä, haavoittuvana ja vastaanottavaisena ja tuoksuen ah, niin halukkaalta...
Teen viittaavan eleen hänelle tulla luokseni. Hän tulee, istuu sängyn reunalle
ja antaa ottaa paidan päältään. Hän kumartuu luokseni ja suutelen hänen lämpimiä, pehmeitä huuliaan. Ne maistuvat kesälle.
Olen varsin yllättynyt tilanteesta. Koko aikana hän ei ole sanonut juuri mitään, ei edes kertonut nimeään ja silti hän on valmis, tunnen sen kätteni alla, jotka olen kietonut hänen vartalonsa ympärille.
Himoni kasvaa hänen halunsa myötä. Huulemme löytävät toisensa ja maistelevat toistensa muotoja ja makuja. Yksi toisensa jälkeen vedämme vaatekappaleen toistemme päältä kunnes jäljellä on enää kaksi samaan rytmiin elävää ja hengittävää vartaloa.
Hän on edelleen se passiivisempi osapuoli. Hän ottaa vastaan hyväilyni kätteni lipuessa hänen sulavalinjaista vartaloaan pitkin antaen kehonsa myötäillä liikkeitäni. Se ruokkii saalistajan viettiäni. Otan mitä annetaan. Käyn agressiivisemmaksi.
Taivutan häntä taaksepäin tyynyjä vasten ja nousen hänen ylleen. Virnistän
hänelle. Hän sävähtää yllätyksestä. Kiedon jalkani hänen jalkojensa ympärille ja taivutan ne irti toisistaan. Samalla kumarrun suutelemaan kiihkeästi juuri sitä kohtaa hänen kaulastaan, joka on aivan erityisen herkkä. Hänen vartalonsa myötäilee liikettäni ja antaa viimein periksi.
SE - sisällä! Huudan nautinnosta...