meillä oli aikanaan sama tilanne-tosin olimme siinä uskossa, ettemme saa yhtään lasta.
Muutama kerta yritettiin, mutta fyysinen (ja eritoten henkinen) kunto ei antanut myötä jatkuville epäonnistumisille. Olen onnellinen tästä ainokaisesta. Ystäviä ja serkkuja n, joten ei kasva yksin. Ja viimeisenä, mutta mielestäni ei vähäisempänä; pystymme panostamaan harrastukseen ihan eri lailla, kuin jos lapsia olisi enemmän.
Minua loukkaa suunnattomasti nämä aika ajoin ilmaantuvat väännöt "Onko lasta kohtaan väärin, kun ei ole sisaruksia." Kun niitä ei aina tule. Vaikka kuinka toivoisi.
Vaikka nyt tuntuu murheelliselta, voin vakuuttaa kokemuksesta; aika parantaa, ja yksilapsisena eläminen on rikasta ja mukavaa, onnen hetkiä.