Se olin minä tänään Kampissa...

Se olin minä joka nakkasin kaksivuotiaani rattaista nurmikolle huutamaan ja vedin tuubista sipsejä yksivuotiaani kanssa jätkän raivotessa vieressä.

Puoli tuntia se huusi ja sitten se nousi ylös pyytäen pillimehua. Sai heti halin jälkeen

<3 Ihan niinkun meiän poika joskus...tosin, ei koskaan jaksa kovin kauaa huutaa vaan tulee kainaloon ja sanoo anteeks äiti ja sen jälkeen ollaan taas niinkun ei mikään ois harmittanutkaan.

 

...Ja se olin minä tänään kaupassa joka sihahdin sinulle ärsyttävä ämmä joka TUIJOTIT minun poikaani.
Onneksi itse olet lapsinesi täydellinen.
Ensi kerralla potkaisen!

 

Onko kellään lasta, joka saa affektikramppeja suuttuessaan? Voin kertoa, että ei ole kovin kiva tunne, kun lapsi huutaa kiukkuaan ja lopettaa sitten hengittämisen. Helpompi olisi ainakin julkisella paikalla antaa periksi ja suostua lapsen tahtoon.

 

Eikö kenenkään muun lapsi affektikramppeja saa?

 

Hah, arvasin että tästä ketjusta tulee pitkä, kun heitin ton kommentin päivällä ennen kuin lähdin töihin.

Itselläni on 2 lasta, eikä vielä ole päivää tullut, jolloin lapseni olisi huutanut kaupassa. En ota heitä ruokakauppoihin mukaan, vaatekaupoille otan, mutta silloin voinkin poistua kesken, jos kitinä alkaa. Mieheni ja minä vuorottelemme kauppareissuissa, eikä siellä ruokakaupassa tarvitse oikeasti käydä kun kerta viikkoon (tämän mainitsin siksi, että luulisi kaikkien miesten joko voivan käydä kaupassa/vahtia lapsia kerta viikkoon).

Mielestäni se ei ole lapsen tahdolle periksi antamista, jos poistuu esim. ravintolasta tai kaupasta kun lapsi alkaa huutamaan. Yleensä se tuntuu lapsesta pikemminkin rangaistukselta, että joutuu pois lähtemään. Sitten osaa ehkä käyttäytyä paremmin seuraavilla kerroilla.