Se oli sitt siinä, hieman haikea on mieli.

[NeitiNasu]

Avaimet luovutettiin tänään. Ostaja oli onnellinen, muutto saatiin ajoissa tehtyä ja kaikki meni kivasti vaikka viikonloppu oli rankka ja kiireinen (myös sisko ja veli muutti samana viikonloppuna, meillä kaikilla oli sama muuttoauto ja muutettiin kimpassa toisiamme). Vaikka mieli on hyvä, samalla myös vähän haikea, se oli meidän eka oma yhteinen koti, ja nyt se on jonkun toisen. Ja mitä pidemmälle tämä prosessa menee, sitä huolestuneemmaksi mä käyn: ei ole mitään syytä, mutta huolehdin kai sitten ihan periaatteesta. Tai voiko laittaa senkin hormonaalisen toiminnan piikkiin?

Me täällä äidillä nyt majaillaan hetki, sitten omaan kotiin: tunnelma on tiivis, täällä kolmiossa asuu äiti, mun toiseksi nuorin kohta aikuinen veli, kaksi koiraa, minä, mies ja lapset. Melko mukavaa... :xmas:

 

[vieras]

Mä olen myymässä mun "vauvan" vaunuja, vähän samanlainen fiilis eli haikee.... muistan kans kun muutettiin miehen kans ekasta yhteisestä kodista pois, olihan se vähän haikeeta kans... mut nyt jo neljäs yhteinen koti menossa, ihan samanlailla se elämä uudessakin kodissa sujuu

 

[Kaiken takana on nainen]

Mun fiilistelyt meni niin koviks että meinasin perua talokaupat vaikka päästiinkin unelmataloomme.

 

[NeitiNasu]

Mä olen myymässä mun "vauvan" vaunuja, vähän samanlainen fiilis eli haikee.... muistan kans kun muutettiin miehen kans ekasta yhteisestä kodista pois, olihan se vähän haikeeta kans... mut nyt jo neljäs yhteinen koti menossa, ihan samanlailla se elämä uudessakin kodissa sujuu

Niin tietysti: ja siis yllättävän rennosti tää on sinällään mennyt, kun tiedän ett elämä jatkuu yhdessä ihan samalla tavalla muuallakin. Odotin paljon suurempaa tunnemyrskyä, mikä mulla yleensä on pahasti tapana. Mutt toisaalta, aina ennen kaikki muutokset on olleet jonkin lopun alkua, tällä kertaa ei, joten se rauhoittaa paljon tilannetta. =)