Pidin mummoani kädestä, kun hän kuoli päiväaikaan ikuiseen uneen.
Yöllä heräsin siihen, että joku katsoo minua. Katsoin vuoteestani käytävälle päin ja näin mummoni, joka katsoi minua ja lähti samantien kävelemään ja hävisi. Jouduin herättämään mieheni, koska minua pelotti. Hän käväisi katsomassa kotimme ja siellä ei ollut ketään ylimääräisiä henkilöitä.
En puhunut kokemuksestani kenellekään eikä myöskään mieheni.
Veljeni tuli käymään muutaman päivän päästä luonamme ja alkoi itse kertomaan, että oli herännyt mummon kuolemaa seuranneena yönä ja nähnyt mummon katsomassa häntä ja häviävän sitten. Siinä vaiheessa karvani nousivat pystyyn! Kerroin oman näkyni myös. Nämä "näyt" olivat tapahtuneet melkein samaan aikaan.
Ajattelin ensin itse, että tunnekokemus kuolemasta oli niin suuri, että se pisti minut näkemään näkyjä, mutta kun veljeni kertoi samasta asiasta niin näkyni ei voinut olla enää pelkkä "näky". Vieläkin vähän karmaisee, kun ajattelen sitä. Mutta uskon, että mummoni halusi vielä kerran hyvästellä meidät.