kylmaarmeillä
En puhu kirjakieltä, mutta kerron kyllä rakastavani lastani päivittäin. Monta kertaa.
"Äidin Rakas", "Hyvää yötä Rakas, nuku hyvin, äiti rakastaa Sinua". "Äiti rakastaa Sinua maailman eniten" "Rakastan sua ja isiä enemmän kuin mitään muuta koko maaailmassa!
"Äidin Rakas", "Hyvää yötä Rakas, nuku hyvin, äiti rakastaa Sinua". "Äiti rakastaa Sinua maailman eniten" "Rakastan sua ja isiä enemmän kuin mitään muuta koko maaailmassa!
äiti rakastaa!
Meilläkään ei lapsuuden kodissa ikinä sellaista sanottu, ja ehkä juuri siitä syystä koen tosi tärkeänä sanoa sen joka päivä omalle lapselle.
Lisäksi sanon, että on tärkeä ja täydellinen juuri sellaisena kuin on, ettei äidin ja isin rakkautta tarvitse ikinä ansaita. Tytöillä noi paineet on nykyään niin kovat ja itsetuntoa muserretaan joka suunnalta. Meidän tyttö tosin vasta 2v, mutta vauvasta asti se avoin ja lämmin kontakti on pidettävä yllä.
Lisäksi sanon, että on tärkeä ja täydellinen juuri sellaisena kuin on, ettei äidin ja isin rakkautta tarvitse ikinä ansaita. Tytöillä noi paineet on nykyään niin kovat ja itsetuntoa muserretaan joka suunnalta. Meidän tyttö tosin vasta 2v, mutta vauvasta asti se avoin ja lämmin kontakti on pidettävä yllä.
sanon monta kertaa päivässä. mulle ei ikinä lapsena sitä sanottu, ja päätinkin heti raskausaikana että minun lapset sen kuulee päivittäin. ja ihanaa kun hekin rakastaa äitiä :heart: :heart: :heart: isovanhemmilla oli ja on yhä opetteleminen, kun mun lapset sanoo yhtäkkiä että "mummu/pappa, mä rakastan sua" mummu on oppinut vastaamaan "niin minäkin sua" mutta pappa vastaa vaan vaivaantuneena että " no sehän on hyvä...."
lissu
Sanon, päivittäin. Mulla oli aluksi vaikeuksia sanoa hellittelysanoja, ja mietin näitä asioita jo paljon raskaana ollessani. Ja tein päätöksen, että mähän opettelen kertomaan mun lapselle, kuinka paljon rakastan ja välitän. Ja kummasti se alkoi sujua, nyt en enää osaisi olla sanomatta <3
Meillä ei lapsuudenkodissa noita sanoja juurikaan käytetty, ja muistan kun erään kaverin luona kattelin vähän kateellisena kuinka läheisiä kaikki oli keskenään. Siksi tää oli mulle tärkeä asia.
Meillä ei lapsuudenkodissa noita sanoja juurikaan käytetty, ja muistan kun erään kaverin luona kattelin vähän kateellisena kuinka läheisiä kaikki oli keskenään. Siksi tää oli mulle tärkeä asia.
kyllä
kyllä olen opetellut sanomaan juuri siitä syystä ettei omat vanhemmat koskaan sitä ole minulle sanoneet
Sanon, koen sen tärkeänä. Ja minusta on ihanaa, että lapset sanoo sen minullekin spontaanisti. :heart:
Äiti
Minulle ei koskaan lapsena sanottu kulta, muru, rakas, rakastan sinua tai edes tykkään sinusta.
Mutta jostain syystä minun on kuitenkin helppo sanoa se miehelleni, ja omille lapsilleni
Päivittäin sanon "olet ihana" "Olet rakas" "Rakastan sinua" "tykkään sinusta" jne.
Mutta jostain syystä minun on kuitenkin helppo sanoa se miehelleni, ja omille lapsilleni
Päivittäin sanon "olet ihana" "Olet rakas" "Rakastan sinua" "tykkään sinusta" jne.
--
Sanon monesti. Kysyin tänään 2,5-vuotiaalta että rakastaako tämä äitiä, niin hän sanoi "en. Isiä"
No ehkä hänkin osaa sen joskus sanoa takaisin..
No ehkä hänkin osaa sen joskus sanoa takaisin..
meillä päivä alkaa ja loppuu samaan lauseeseen:
Olet ihana, äiti rakastaa sua.
Me sanotaan myös miehen kans toisillemme, lapsen kuullen. Mä haluan opettaa mun lapselle että on ok näyttää tunteensa, vaikka muitakin on läsnä.
Olet ihana, äiti rakastaa sua.
Me sanotaan myös miehen kans toisillemme, lapsen kuullen. Mä haluan opettaa mun lapselle että on ok näyttää tunteensa, vaikka muitakin on läsnä.
**
mä sanon ltasin kun menevät nukkumaan tai jos lähden/lähtevät johonki, sit se usein myös silleen vaan tulee jos nuo on jotenki uberihania, niinku "voi kun sä oot niiiiin sulonen, mä rakastan sua ihan hirveesti"