Sanokaas nyt ettei tässä ole hätää?

Eli mulla on nyt parin viikon aikana ollut muutama syöpäpanikointi ja pääsin niistä yli. Sitten eräs kaveri sanoi, että kohta sulle tulee uusi. Menin heti sen jälkeen vessaan ja siellä jostain syystä sitten aloin katsoa yhtä luomea tuolla ihan alaselän sivussa. Ja päätinkin panikoitua siitä.

Luomi on sentin halkaisijaltaan suunnilleen, ehkävähän alle ja ollut siinä "aina". Luomen ulkonäkö ei myöskään ole muuttunut yhtään, mutta koska se ei ole ihan täysin symmetrinen niin panikoiduin nyt siitä, että mitäs jos siinä kuitenkin on syöpä. Tiedän, että se on jo vuosia ollut tuon näköinen. En tiedä onko raskausajat ikäänkuin venyttäneet sitä... kai luomi venyy myyn ihon tavoin raskausaikana kun vatsa kasvaa ja tuo on juuri sellaisessa kohtaa, että taatusti nahka venyy siitä.

Mutta eihän mun nyt tuon takia tarvi pelätä mitään syöpää vaan voin rauhoittua? Luomen värikään ei ole muuttunut vuosien saatossa mihinkään ja se on ns. ihan rauhallisen näköinen eikä se tunnu mitenkään tai mitään. Ainoastaan sen reunat ei ole ihan tasaiset ja epäilen, että ellei se ole alkujaan sellainen ollut niin se on muuttunut raskausaikana. Joka tapauksessa tiedän, että se on ollut tuollainen jo pitkään. Juuri loppuraskaudessa mietin, että ei se ainakaan ole viimeisessä raskaudessa venahtanut tms. lisää.

Olkaa kilttejä ja rauhoitelkaa mua.

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

Joo mies on sairastanut pari vuotta sitten syövän ja on kyllä parantunut siitä. Itse olen ollut hieman luulosairas ihan lapsesta asti ja suunnilleen aina vain odottanut sitä, että koska se ihosyöpä iskee minuun. Ihosyöpää pelkään juuri eniten. Suvussani ei ole mitään syöpää ollut "ikinä". Vauva on nyt 2kk ja tuo kolmas raskausaika laukaisi jotenkin nuo syöpäpelot isompina kuin aiemmin. Nyt synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään kunnes viime viikolla iski muutama ja sain rauhoitettua mieleni niistä ja jälkitarkastuksessa näytinkin yhtä nyppyä lääkärille ja sain mielenrauhan itselleni. Ellei tuo kaveri olisi tietävänä sanonut, että kohta panikoin taas niin en olisi nyt kehittänyt paniikkia tästä. :/

 

Luomet voi muuttua vaikkei niissä syöpää olekaan. Itse olen poistanut muutaman haittaavan luomen. Olleet sen verran koholla, että meinasi aina raapaista ne rikki. Jos se sinua hirveästi mietityttää, varaa aika terveyskeskukseen luomen poistoon. Sieltä se sitten lähetetään tutkittavaksikin samalla ja pääset eroon paniikistasi ja samalla luomesta, jota ei tarvitse sen jälkeen tuijotella.

 

Luomet voi muuttua vaikkei niissä syöpää olekaan. Itse olen poistanut muutaman haittaavan luomen. Olleet sen verran koholla, että meinasi aina raapaista ne rikki. Jos se sinua hirveästi mietityttää, varaa aika terveyskeskukseen luomen poistoon. Sieltä se sitten lähetetään tutkittavaksikin samalla ja pääset eroon paniikistasi ja samalla luomesta, jota ei tarvitse sen jälkeen tuijotella.

No kyllä minäkin tuota yritän itselleni sanoa. Mutta kun tuo ei edes ole muuttunut.... Sano nyt, että kun siinä ei ole mitään muutosta tapahtunut niin eihän siinä voi silloin syöpääkään olla? Ajattelin että näytän vauvan 4kk lääkärissä sitä neuvolalääkärille.

 

Rauhotu hyvä ihminen ! Hyvähän se on seurata luomia (mulla ei riittäs aika eikä kiinnostus, on aika monta pientä luomea), mutta jos mitään muutosta ei ole, niin unohda koko juttu. Ja jos sua oikeesti pelottaa, niin käy näyttään lekurissa.

 

sulla ei ole syöpää. sulla ei varmasti ole syöpää! ja unohda koko luomi! sitä varmasti rupee panikoimaan ku alkaa liian syvällisesti miettiin tuommoisia.
naapurissani asuu todellinen PANIKOIJA! se aattelee yön hiljaisina tunteina semmoisiaki että AATTELE jos joku lapsista vetää vaikka valtimon auki ja AATTELE ku se veri lentää ja AATTELE ku se siihen sun syliin kuolee verenhukkaan! :kieh:

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

Joo mies on sairastanut pari vuotta sitten syövän ja on kyllä parantunut siitä. Itse olen ollut hieman luulosairas ihan lapsesta asti ja suunnilleen aina vain odottanut sitä, että koska se ihosyöpä iskee minuun. Ihosyöpää pelkään juuri eniten. Suvussani ei ole mitään syöpää ollut "ikinä". Vauva on nyt 2kk ja tuo kolmas raskausaika laukaisi jotenkin nuo syöpäpelot isompina kuin aiemmin. Nyt synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään kunnes viime viikolla iski muutama ja sain rauhoitettua mieleni niistä ja jälkitarkastuksessa näytinkin yhtä nyppyä lääkärille ja sain mielenrauhan itselleni. Ellei tuo kaveri olisi tietävänä sanonut, että kohta panikoin taas niin en olisi nyt kehittänyt paniikkia tästä. :/

:hug: Yritä ottaa rauhallisesti. Tuo nimimerkki "luomia poistettu" sanoi fiksusti. Multakin on 2 oudoksi mennyttä luomea poistettu, mutta ne menee aina tarkistetavaksi ja vaikka olivat selvästi muuttuneet, ne oli ihan normaaleja ja kaikki ok.
Terveyskeskuksessa käynti voisi tuoda mielenrauhan, jos vielä kovasti olet huolissasi myöhemminkin.

 

sulla ei ole syöpää. sulla ei varmasti ole syöpää! ja unohda koko luomi! sitä varmasti rupee panikoimaan ku alkaa liian syvällisesti miettiin tuommoisia.
naapurissani asuu todellinen PANIKOIJA! se aattelee yön hiljaisina tunteina semmoisiaki että AATTELE jos joku lapsista vetää vaikka valtimon auki ja AATTELE ku se veri lentää ja AATTELE ku se siihen sun syliin kuolee verenhukkaan! :kieh:

Muistan kun viime kesänä kurkkasin tuota luomea ja sitten ajattelin, että mitäs jos siinä onkin syöpä. Sitten muistutin itseäni, että sehän on aina ollut tuollainen ja unohdin koko jutun. Miksi en nyt meinaa osata tehdä samaa? :/

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

Joo mies on sairastanut pari vuotta sitten syövän ja on kyllä parantunut siitä. Itse olen ollut hieman luulosairas ihan lapsesta asti ja suunnilleen aina vain odottanut sitä, että koska se ihosyöpä iskee minuun. Ihosyöpää pelkään juuri eniten. Suvussani ei ole mitään syöpää ollut "ikinä". Vauva on nyt 2kk ja tuo kolmas raskausaika laukaisi jotenkin nuo syöpäpelot isompina kuin aiemmin. Nyt synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään kunnes viime viikolla iski muutama ja sain rauhoitettua mieleni niistä ja jälkitarkastuksessa näytinkin yhtä nyppyä lääkärille ja sain mielenrauhan itselleni. Ellei tuo kaveri olisi tietävänä sanonut, että kohta panikoin taas niin en olisi nyt kehittänyt paniikkia tästä. :/

:hug: Yritä ottaa rauhallisesti. Tuo nimimerkki "luomia poistettu" sanoi fiksusti. Multakin on 2 oudoksi mennyttä luomea poistettu, mutta ne menee aina tarkistetavaksi ja vaikka olivat selvästi muuttuneet, ne oli ihan normaaleja ja kaikki ok.
Terveyskeskuksessa käynti voisi tuoda mielenrauhan, jos vielä kovasti olet huolissasi myöhemminkin.

Millä tavalla sun oli luomet muuttuneet?

 

anteeksi. mulla on huono ilta itellä. väärään ihmiseen taas sen sitte puran. :ashamed:

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

Joo mies on sairastanut pari vuotta sitten syövän ja on kyllä parantunut siitä. Itse olen ollut hieman luulosairas ihan lapsesta asti ja suunnilleen aina vain odottanut sitä, että koska se ihosyöpä iskee minuun. Ihosyöpää pelkään juuri eniten. Suvussani ei ole mitään syöpää ollut "ikinä". Vauva on nyt 2kk ja tuo kolmas raskausaika laukaisi jotenkin nuo syöpäpelot isompina kuin aiemmin. Nyt synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään kunnes viime viikolla iski muutama ja sain rauhoitettua mieleni niistä ja jälkitarkastuksessa näytinkin yhtä nyppyä lääkärille ja sain mielenrauhan itselleni. Ellei tuo kaveri olisi tietävänä sanonut, että kohta panikoin taas niin en olisi nyt kehittänyt paniikkia tästä. :/

:hug: Yritä ottaa rauhallisesti. Tuo nimimerkki "luomia poistettu" sanoi fiksusti. Multakin on 2 oudoksi mennyttä luomea poistettu, mutta ne menee aina tarkistetavaksi ja vaikka olivat selvästi muuttuneet, ne oli ihan normaaleja ja kaikki ok.
Terveyskeskuksessa käynti voisi tuoda mielenrauhan, jos vielä kovasti olet huolissasi myöhemminkin.

Millä tavalla sun oli luomet muuttuneet?

Ne oli menneet melkein mustiksi lyhyessä ajassa. Mutta kaikki oli siis täysin ok. Mulla on todella paljon luomia ja käyn vuosittain niiden takia sairaalassa tarkistuksissa. Siellä ovat kertoneet paljonkin faktaa noista jutuista. Älä huoli :hug:

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

Joo mies on sairastanut pari vuotta sitten syövän ja on kyllä parantunut siitä. Itse olen ollut hieman luulosairas ihan lapsesta asti ja suunnilleen aina vain odottanut sitä, että koska se ihosyöpä iskee minuun. Ihosyöpää pelkään juuri eniten. Suvussani ei ole mitään syöpää ollut "ikinä". Vauva on nyt 2kk ja tuo kolmas raskausaika laukaisi jotenkin nuo syöpäpelot isompina kuin aiemmin. Nyt synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään kunnes viime viikolla iski muutama ja sain rauhoitettua mieleni niistä ja jälkitarkastuksessa näytinkin yhtä nyppyä lääkärille ja sain mielenrauhan itselleni. Ellei tuo kaveri olisi tietävänä sanonut, että kohta panikoin taas niin en olisi nyt kehittänyt paniikkia tästä. :/

:hug: Yritä ottaa rauhallisesti. Tuo nimimerkki "luomia poistettu" sanoi fiksusti. Multakin on 2 oudoksi mennyttä luomea poistettu, mutta ne menee aina tarkistetavaksi ja vaikka olivat selvästi muuttuneet, ne oli ihan normaaleja ja kaikki ok.
Terveyskeskuksessa käynti voisi tuoda mielenrauhan, jos vielä kovasti olet huolissasi myöhemminkin.

Millä tavalla sun oli luomet muuttuneet?

Ne oli menneet melkein mustiksi lyhyessä ajassa. Mutta kaikki oli siis täysin ok. Mulla on todella paljon luomia ja käyn vuosittain niiden takia sairaalassa tarkistuksissa. Siellä ovat kertoneet paljonkin faktaa noista jutuista. Älä huoli :hug:

Huih! Mä menisin shokkiin jos löytäisin mustaks muuttuneen luomen. Mutta hyvä kuulla, että nekään ei välttämättä ole silti mitään syöpää. Tämä tieto ehkä rauhoitti mua nyt eniten. Mutta näytän tota luomee tolle lääkärille kun vauvalla on lääkärineuvola niin saan mielenrauhan ja ehkä se ois parasta poistattaa.

Mulla on varmaan joku paniikki tosta, että joutuisin lopettamaan imetyksen. Kun aina kun tämä syöpäpaniikki iskee niin suren sitä, että pitäis lopettaa imetys. Liittynee siihen, että meille ei tule luultavasti enää enempää lapsia ja haluan tätäkin imettää mahdollisimman pitkään ja jos ois syöpä niin multa vietäis se imetyskin.

Onko tolkkua?

 

Kannattaisko sun käydä jossain jutteleen noista sairastumisen pelostasi? Jos noita panikointeja on siis ollut useita lyhyen ajan sisään.

 

Tää aihe liippaa aikas läheltä. Oon huomannu itse kolmannen muksun jälkeen tarkkailevani itseäni tarkemmin/reagoivani omaan kroppaani ja sen muutoksiin herkemmin. Luulisin sen johtuvan siitä että lapset ovat pieniä ja oma suojeluvaisto pelaa "ylikierroksilla". Sitä pelkää että itselle tapahtuu jotain (sairastuu), ja lapset kärsii. Välillä vaikeata tämä äitinä oleminen, huolehtii ihan turhista asioista. Mä olen yrittänyt itselleni sanoa että huolehtisin omasta terveydestäni/lapsien "orpoontumisesta" vasta sitten jos oikeasti jotain käy. Mutta se on vaikeeta. Itsella olo on jo onneksi hieman parantunut. Luulen että olo helpottaa kun muksut kasvaa ja ei ole niin kiinni äidissään. Koitahan jaksaa!

 

Ota ihan iisisti :hug: Miksi sulla on ollut pari sellaista panikointia? Onko joku sun läheinen sairastunut?

Joo mies on sairastanut pari vuotta sitten syövän ja on kyllä parantunut siitä. Itse olen ollut hieman luulosairas ihan lapsesta asti ja suunnilleen aina vain odottanut sitä, että koska se ihosyöpä iskee minuun. Ihosyöpää pelkään juuri eniten. Suvussani ei ole mitään syöpää ollut "ikinä". Vauva on nyt 2kk ja tuo kolmas raskausaika laukaisi jotenkin nuo syöpäpelot isompina kuin aiemmin. Nyt synnytyksen jälkeen ei ole ollut mitään kunnes viime viikolla iski muutama ja sain rauhoitettua mieleni niistä ja jälkitarkastuksessa näytinkin yhtä nyppyä lääkärille ja sain mielenrauhan itselleni. Ellei tuo kaveri olisi tietävänä sanonut, että kohta panikoin taas niin en olisi nyt kehittänyt paniikkia tästä. :/

:hug: Yritä ottaa rauhallisesti. Tuo nimimerkki "luomia poistettu" sanoi fiksusti. Multakin on 2 oudoksi mennyttä luomea poistettu, mutta ne menee aina tarkistetavaksi ja vaikka olivat selvästi muuttuneet, ne oli ihan normaaleja ja kaikki ok.
Terveyskeskuksessa käynti voisi tuoda mielenrauhan, jos vielä kovasti olet huolissasi myöhemminkin.

Millä tavalla sun oli luomet muuttuneet?

Ne oli menneet melkein mustiksi lyhyessä ajassa. Mutta kaikki oli siis täysin ok. Mulla on todella paljon luomia ja käyn vuosittain niiden takia sairaalassa tarkistuksissa. Siellä ovat kertoneet paljonkin faktaa noista jutuista. Älä huoli :hug:

Huih! Mä menisin shokkiin jos löytäisin mustaks muuttuneen luomen. Mutta hyvä kuulla, että nekään ei välttämättä ole silti mitään syöpää. Tämä tieto ehkä rauhoitti mua nyt eniten. Mutta näytän tota luomee tolle lääkärille kun vauvalla on lääkärineuvola niin saan mielenrauhan ja ehkä se ois parasta poistattaa.

Mulla on varmaan joku paniikki tosta, että joutuisin lopettamaan imetyksen. Kun aina kun tämä syöpäpaniikki iskee niin suren sitä, että pitäis lopettaa imetys. Liittynee siihen, että meille ei tule luultavasti enää enempää lapsia ja haluan tätäkin imettää mahdollisimman pitkään ja jos ois syöpä niin multa vietäis se imetyskin.

Onko tolkkua?

Ymmärrän kyllä. Jotkut tuollaiset asiat voi saada pelkäämään asioita, joista kuitenkin tietää loppujen lopuksi, että ei tarvitsis pelätä. Ja jos haluaa tarkistaa asian, niin se on onneksi helppo tehdä.
Hyvää ja rentoa vauva-arkea sulle

 

Menehän lääkäriin ja kerro noista sairauden peloistasi. Itsellä juuri tytön syntymän jälkeen puhkesi aivan kamalat pelot, järki ei sanonut mitään kun jokin sairaus iski Vähintään joka päivä oli joku syöpä, joka toinen päivä aivoveritulppa ym.ym. Lääkäri sitten jutteli pitkään mun kanssa, otettiin suuri verenkuva ja kaikkea mahdollista. Kaikki arvot olivat hyviä. Lisää juteltuaan lääkäri teki diagnoosin ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö. Sain lääkkeet ja kuukauden lääkkeitä syötyäni pelot hävisivät. Silloin tällöin käy mielessä että entäs jos mulla onkin se ja se syöpä mutta nykyisin ne osaa käsitellä järjellä!!!

 

Olen samanlainen. Äitini haukkui aina luulosairaaksi minua. Nyt vaan pelkään usein lasteni vuoksi ja kuvittelen mitä heille voi tapahtua.

Ja kahdestaan miehen kanssa emme ole käyneet kuin muutaman kerran missään lapsiperheaikana, jota on kestänyt jo kohta 10 vuotta. Alan miettiä autossa, että jos tulee kolari, lapsilta menee molemmat vanhemmat.

 

Kiitos helpottavista vastauksista teille!