Silloin tällöin, eikä usemmin tarvitsisi sanoakaan. Tykkään siitä, että se tulee spontaanisti yllättävissä tilanteissa eikä se ole mitään kulunutta pakkopullaa, joka kuuluu sanoa kerran päivässä vähintään (juu, tämä oli kärjistys, ei tarvitse vetää hernettä nenään
). Mielestäni sellaiset pienet teot kertovat kyllä enemmän kuin sanat. Se, että huomioi toisen toiveet ruokakaupassa ilman erillistä pyyntöä, keittää aamukahvin ja tuo sen sänkyyn, nousee lapsen kanssa aikaisemmin aamulla ja antaa minun nukkua jne. Meillä näin, jollain toisilla toisella tavalla