ei
Olen eronnut 5 vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vakavaa. EIkä ole vieläkään, edes haaveissa.
Lapsia on kahdelle isälle, ensimmäinen isä oli mun ensirakkauteni, se joka vei neitsyyteni, se jota kuvittelin rakastavani elämäni loppuun saakka. Kunes tämä mies ja paras ystäväni löysivät toisensa. Sain tietää asiasta ja jätin miehen. Erosta oli aikaa alle 6kk ,kun minut vei mennessään maailman ihanin mies. Komea,. huomaavainen, liian hyvä ollakseen totta. Se kosi, se liehitteli, se halusi muuttaa yhteen, perustaa perheen mun kanssa. Kertoi päivin öin, miten olen hänelle se ainoa oikea.
Joo.. menin lankaan. Löysin itseni helvetistä. Nuorin lapseni sai alkunsa raiskauksesta. Pakenin useamman lapsen yhna.
Nyt olen elänyt kohta 5 vuotta yksin, lasteni kanssa. Lapset kahdelle isälle. Näille edellä mainituille.
Edelleen olen yksin. En pysty suhteeseen. Mutta toivon että joskus pystyn. Ja joskus menen naimisiinkin. Elämäni ensimmäistä kertaa. Ja että saisin vielä yhden laspsen. Kolmannelle isälle. Sille Oikealle.
Olenko ihan typerä? Ihan idiootti? Pitäisikö jo luopua ja antaa olla? Uskoa se, että ei tule enempää lapsia, että en koskaan saa sittenkään kokea, miltä tuntuu kun mies on siinä koko raskauden ajan.. ja vielä sen jälkeen.
Minulla on vain niin vahva tunne siitä, että vielä joskus tulee yksi lapsi.
Vaan onko se jotain typerää haavekuvitelmaa, vailla todellisuuspohjaa?
Sitäpaitsi. En kai voi saada enää lapsia. Näistä miehistä viimeisin tartutti minulle oireettoman klamydian. Joka aiheutti minulle syövän esiasteen. En tule enää helposti raskaaksi. Tuskin koskaan.
Sanokaa jotain, jooko..
Lapsia on kahdelle isälle, ensimmäinen isä oli mun ensirakkauteni, se joka vei neitsyyteni, se jota kuvittelin rakastavani elämäni loppuun saakka. Kunes tämä mies ja paras ystäväni löysivät toisensa. Sain tietää asiasta ja jätin miehen. Erosta oli aikaa alle 6kk ,kun minut vei mennessään maailman ihanin mies. Komea,. huomaavainen, liian hyvä ollakseen totta. Se kosi, se liehitteli, se halusi muuttaa yhteen, perustaa perheen mun kanssa. Kertoi päivin öin, miten olen hänelle se ainoa oikea.
Joo.. menin lankaan. Löysin itseni helvetistä. Nuorin lapseni sai alkunsa raiskauksesta. Pakenin useamman lapsen yhna.
Nyt olen elänyt kohta 5 vuotta yksin, lasteni kanssa. Lapset kahdelle isälle. Näille edellä mainituille.
Edelleen olen yksin. En pysty suhteeseen. Mutta toivon että joskus pystyn. Ja joskus menen naimisiinkin. Elämäni ensimmäistä kertaa. Ja että saisin vielä yhden laspsen. Kolmannelle isälle. Sille Oikealle.
Olenko ihan typerä? Ihan idiootti? Pitäisikö jo luopua ja antaa olla? Uskoa se, että ei tule enempää lapsia, että en koskaan saa sittenkään kokea, miltä tuntuu kun mies on siinä koko raskauden ajan.. ja vielä sen jälkeen.
Minulla on vain niin vahva tunne siitä, että vielä joskus tulee yksi lapsi.
Vaan onko se jotain typerää haavekuvitelmaa, vailla todellisuuspohjaa?
Sitäpaitsi. En kai voi saada enää lapsia. Näistä miehistä viimeisin tartutti minulle oireettoman klamydian. Joka aiheutti minulle syövän esiasteen. En tule enää helposti raskaaksi. Tuskin koskaan.
Sanokaa jotain, jooko..