Sanokaa nyt mulle että neljäs lapsi olisi katastrofi...

Kyllä lapsettomuutemme on varmaa, mutta adoptioreitti on meille todennäköinen vaihtoehto.

Onnea siihen.

Kiitos

 

Olen mä näistä kolmesta jo onnellinen. Nuorin 2v3kk. Hän oli todella vaativa vauva, koliikkia kesti 6kk, atoopikko myös kuten esikoinenkin. "onneksi" mies ei ole suostuvainen ja mulla on kierukka. Tuossa ennen joulua luulinkin olevani raskaana, mutta ne oireet olikin jotain muuta..

 

Sanokaa mulle, että kolmas ei olisi katastrofi... Kauhia kuume täälläkin...

Kolmas menee siinä kuin kaksikin

 

ei ole
mä haluun viidennen mutta en halua olla raskaana

 

toine lapsi on katastrofi.

 

Ei se varmasti mikään katastrofi olis, mutta mitäs jos olisit onnellinen kolmesta ja keskittysit vastedes elämään myös itsellesi, eikä vain lasten (niiden tekemisen) kautta.
Ala nauttia elämästä kun lapset kasvavat eivätkä vaadi enää niin paljon.

Peesi, tällä palstalla on paljon äitejä jotka tuntuvat elävän ainoastaan lastensa kautta. Tee välillä jotain muutakin!

 

Meillä yllätysnelonen on nyt 1v8kk, temperamenttinen mutta ihana ku mikä! Pois en todellakaan antaisi... Tila-auto jouduttiin ostamaan, mutta edelleen samassa 75 neliön asunnossa ollaan, sopu sijaa antaa eikä ole niin isoa alaa siivottavana!

Itselleni raskaus tosin oli aika kivulias, ja peräkkäiset raskaudet ilmeisesti vaikuttaneet luustoon niin että jaloista murtuu luita tuosta noin vaan. Yksijalkaisena monta viikkoa neljän pienen lapsen kanssa... vei voimat ja tuli ihan totaalinen uupumus, mutta alkaa jo olla voiton puolella... Ei se siis katastrofi ole, mutta ei helppoakaan!

 

Sanokaa mulle, että kolmas ei olisi katastrofi... Kauhia kuume täälläkin...

Kolmas menee siinä kuin kaksikin

Ei muuten mene...!

 

No sanokaa sit mulle ettei kolmas olis katastrofi. Miehellä kuume (hällä ei vielä lapsia) ja mä vähän kahden vaiheilla, nyt olis isotveljet vielä suht pieniä (toinen koulussa, toinen eskassa) ja kolmannelle sinällään hyvä sauma että ehtis vielä mukaan touhuilemaan edes jotenkin veljien kanssa samassa rytmissä. Ja mulla vakityö joten en ihan minimiäippärahalle joutuis. Mutta se kauhea raskaus- ja vauva-aika ei houkuttele. ja vaipat, uhmaiät, hormoonimyrskyt, imetys, kotiin jääminen, loppuis moottoripöräreissut taas vuosiksi kuten muukin aikuiselämä.
Kertokaa mulle joitain poitiivisia juttuja, jotka vois kääntää mun mieltä vauvan puoleen.