sad mom
mulle! Ikäää lapsella 1 vuosi ja 8 kuukautta. Normisti olen töissä, mutta tänään vapaapäivällä. Oli sitten virhetikki ottaa lapsi pois hoidosta. Eihän täällä kotona pysty tekemään yhtään mitään, kun yksi vaatii huomiota hela tiden. Tää on ollut niin tätä sieltä asti, kun on oppinut konttaamaan. Koko ajan kaadutaan ja telotaan itseään ja suututaan aivan järkyttävällä huudolla, kun jotain kieltää. Koko ajan siis pitää tehdä jotain mitä ei saa. Hetkeksi jaksaa keskittyä kirjaan tms., mutta muuten meneekin sitten ihan lekkeriksi. Miten ihmeessä ton lapsen sen oppimaan EI- sanan merkityksen, kun tuijottaa vaan ja naureskelee mulle takaisin, kun kiellän. Miten ihmeessä neljän lapsen äidit saatte mitään tehtyä kotona. Tää rupeaa taas kiristämään pinnaa. Hitsit kun miehellä on joululoma samaan aikaan, olisi muuten voinut pitää lapsen hoidossa välipäivät, niin ei tarttis kuunnella tota huutoa koko ajan. Ja taas sitten huono omatunto saman tien kun ton sanoin.
Musta tuntuu, että olen yrittänyt olla jämäkkä ja määrätietoinen, rakastava ja toisaalta myös salliva, mutta tuntuu kuin opetukset menis kuuroille korville.
Eilen oli ollut isänsä kanssa kotona kun oli kipeä ja kaikki oli mennyt kuulemma hyvin. Mulle vaan huudetaan ja kiukutellaan.
Musta tuntuu, että olen yrittänyt olla jämäkkä ja määrätietoinen, rakastava ja toisaalta myös salliva, mutta tuntuu kuin opetukset menis kuuroille korville.
Eilen oli ollut isänsä kanssa kotona kun oli kipeä ja kaikki oli mennyt kuulemma hyvin. Mulle vaan huudetaan ja kiukutellaan.