I
igof
Vieras
Saan varmasti nyt kunnon skeidat niskaan, mut ihan sama!
En jaksa enää hetkeäkään kattoa tota rakkia enkä kuunnella räksytystä!!
Luulin et jaksan 2kk vauvan, 2v:n ja 4v:n lisäksi hoitaa tota koiraaki... Oli niin helppoa elämä noiden lasten kans ja sai yötki kohtuudella nukkua. Siis olin virkeä ja pirteä. Halusin tarjota kodin kodittomalle koiralle, mut se on tietenki ikävissään ja ihmeissään ja haukkua räkyttää yöt. Sisäkoira on ja hyvä käytökseltään näin muuten, mut se on niin mun perään, et koko ajan räkyttää mun perään... Ja mä en jaksa valvoa sen kans! Se haukkuminen on niin korvia huumaavaa! Ei siinä pysty kukaan nukkuu! Sit pitäis vielä jaksaa nuo lapset, jotka parahiksi sairastu meidän vanhempien lisäks just ku tuo koira tuli.
Ei oo tuo turkki helpoimmasta päästä, kun joka ulkoilun jälkeen pestävä, föönattava ja karstattava... Koira tottunu olee perheen ainokainen ja saanu kaiken huomion. Ei oikeen hiffaa, et täällä menee lapset etusijalle... Mies päivät töissä ja mun pitäs olla noiden 3 lapsen ja koiran kans kotona, lenkittää, kuunnella sitä räksytystä ja vikinää...
Huoh. Miksi, oi miksi minä en tienny miten raskasta tää koiraelämä voi olla lasten kans!! Mä jostain syystä aloin pelkää tota koiraa, ku se yön riehu ja räkytti ym ym... Alan heti tärisee ku pitäis mennä sen näkyville...
Mies sen pitäis mielellään, vaikka alkuun oli koiraa vastaan. 2v ja 4v on myös alkanu tykkää siitä pelot voitettuaan. Mut mä en.. En oo nukkunu yhtään enkä jaksa mitään!!
Mä vaan katon 2kk ikäistä, niin alan heti itkee... Se on niiiiiiiiin ihana. Lapset on niiiiiiin ihania! Ne on mulle kaikki kaikessa ja mä kärsin siitä, etten ehdi sitäkään vähää hoitaa noita sairaita, itkeviä kullannuppuja!! Säälittää, kun vauvaki itkee nälkäänsä muiden lasten lisäks, mut mä en ehdi syöttää ku koira pitää putsata ennen ku sen voi sisälle laskea. Se haukkua räkyttää mielipuolena jne, jos sen jättää ulos siks aikaa et ehtisin lapset laittaa kuntoon. Ja mä en kestä kuunnella hetkeäkään sen räksytystä.
Haluaisin niin hoitaa näitä mun ihania ihmis-aarteita kaikella rakkaudella, antaa vauvalle viipymättä ravinnon, ottaa 2v:n syliin jos se itkee ja samoin 4v:n. Ja haluaisin NUKKUA!!!!
Kaikki, jotka haaveilettekaan koirasta, lukekaa tää ja koittakaa olla viisampia kuin minä...
En jaksa enää hetkeäkään kattoa tota rakkia enkä kuunnella räksytystä!!
Luulin et jaksan 2kk vauvan, 2v:n ja 4v:n lisäksi hoitaa tota koiraaki... Oli niin helppoa elämä noiden lasten kans ja sai yötki kohtuudella nukkua. Siis olin virkeä ja pirteä. Halusin tarjota kodin kodittomalle koiralle, mut se on tietenki ikävissään ja ihmeissään ja haukkua räkyttää yöt. Sisäkoira on ja hyvä käytökseltään näin muuten, mut se on niin mun perään, et koko ajan räkyttää mun perään... Ja mä en jaksa valvoa sen kans! Se haukkuminen on niin korvia huumaavaa! Ei siinä pysty kukaan nukkuu! Sit pitäis vielä jaksaa nuo lapset, jotka parahiksi sairastu meidän vanhempien lisäks just ku tuo koira tuli.
Ei oo tuo turkki helpoimmasta päästä, kun joka ulkoilun jälkeen pestävä, föönattava ja karstattava... Koira tottunu olee perheen ainokainen ja saanu kaiken huomion. Ei oikeen hiffaa, et täällä menee lapset etusijalle... Mies päivät töissä ja mun pitäs olla noiden 3 lapsen ja koiran kans kotona, lenkittää, kuunnella sitä räksytystä ja vikinää...
Huoh. Miksi, oi miksi minä en tienny miten raskasta tää koiraelämä voi olla lasten kans!! Mä jostain syystä aloin pelkää tota koiraa, ku se yön riehu ja räkytti ym ym... Alan heti tärisee ku pitäis mennä sen näkyville...
Mies sen pitäis mielellään, vaikka alkuun oli koiraa vastaan. 2v ja 4v on myös alkanu tykkää siitä pelot voitettuaan. Mut mä en.. En oo nukkunu yhtään enkä jaksa mitään!!
Mä vaan katon 2kk ikäistä, niin alan heti itkee... Se on niiiiiiiiin ihana. Lapset on niiiiiiin ihania! Ne on mulle kaikki kaikessa ja mä kärsin siitä, etten ehdi sitäkään vähää hoitaa noita sairaita, itkeviä kullannuppuja!! Säälittää, kun vauvaki itkee nälkäänsä muiden lasten lisäks, mut mä en ehdi syöttää ku koira pitää putsata ennen ku sen voi sisälle laskea. Se haukkua räkyttää mielipuolena jne, jos sen jättää ulos siks aikaa et ehtisin lapset laittaa kuntoon. Ja mä en kestä kuunnella hetkeäkään sen räksytystä.
Haluaisin niin hoitaa näitä mun ihania ihmis-aarteita kaikella rakkaudella, antaa vauvalle viipymättä ravinnon, ottaa 2v:n syliin jos se itkee ja samoin 4v:n. Ja haluaisin NUKKUA!!!!
Kaikki, jotka haaveilettekaan koirasta, lukekaa tää ja koittakaa olla viisampia kuin minä...
