Sanokaa jotain

Ei mene oikein keskelle tämä päivä. Tai toisaalta päivä on hyvinkin onnellinen.

Plussasin, vaikka syön pillereitä. Odotan neljättä ihan alkumetreillä. En pysty kertomaan miehelleni; tunnen jotenkin pettäneeni hänet tulemalla raskaaksi, vaikka tämä ei todellakaan ollut suunnitelmissamme. Myös kolmas lapsemme sai alkunsa pillerivahingosta, mutta silloin alkushokin jälkeen kaikki muuttui ihanaksi ja odotus oli mitä upeinta aikaa meille kaikille.

Rakastan lapsia ja olen jotenkin salaa sisimmässäni kuumeillut jo kauan sukulaisten ja kavereiden vauvoja hoivatessani. Silti nyt päällimmäisenä ovat paniikki ja syyllisyys. Ehkä työmarkkinatilanteeni on yksi syy tähän. Olen pääsemässä urallani eteenpäin ja jotenkin ajatus uudesta mammalomasta ei sopisi tähän - ts. pelkään myös pomon reaktioita. Toisaalta, ei lapsi kysy sopivaa lokeroa kun haluaa tulla tähän maailmaan. Lähisukulaiseni ovat yrittäneet kuusi vuotta ja vihdoin, raskaiden hoitojen kautta saaneet mahdollisuuden: perheeseen odotetaan talvivauvaa. Vastustan ajatusta, että tämäkään lapsi olisi vahinko!

Saisinko tukea/omia kokemuksia/kommentteja/yyveetä? Olen todella yksin tämän asian kanssa.

 

Antaa vauvan tulla, sulla on aktiivista työelämää jäljellä vielä vuosikymmeniä. Lapsia ei kauheesti myöhempään tehdä, töitä kuitenkin!
Et kuitenkaan antaisi jo olevia lapsia pois, joten eikun uutta kehiin!
Tsemppiä!

 

En muuten ehkä vastaisi, mutta otsakkeesi melkeinpa velvoittaa vastaamaan =)

Sellaista tulee mulle mieleen, että ehkä teillä kummallakin oli koko ajan takaportti auki vielä neljännelle lapselle, jos kerran kolmaskin lapsenne oli pillerivahinko. Tiesitte alitajuisesti, että vahinko voi sattua vielä toisenkin kerran.

Kyllä sinä kuulostat rivien välistä ja muutenkin olevan onnellinen uudesta raskaudesta ja haluat tämän lapsen. Olen samaa mieltä kuin edellinen, anna palaa! Jos sulla on hyvä pomo, hän kyllä ymmärtää. ja mitä mieheesi tulee, "vahinko" on yhteinen, ei sinua yksistään voi syyttää.

Niin ihanasti se elämä joskus yllättää. Onnea ja tsemppiä!

 

ihanaa odotusta :hug:

 

Meidän kolmonen sai alkunsa vähän vastaavasti ja salaa haaveilen vielä neljännestä (ehkä??), mutta miehen reaktion arvaten se olisi aikas hirvittävä ajatus... Niinkuin kolmosen odotuskin, joka kuitenkin kääntyi hyväksi niinkuin teilläkin ja on oikea isän silmäterä
Kuule, asioilla on tapana järjestyä ja kaikki sujuu hyvin, myös työpaikallasi :flower: