sanoin miehelleni että etsin toisen,kun mikään ei ole muuttunut, hän rupesi nukkumaan

[rva a]

Täällä ollut joskus samantapainen ongelma vaikka ei ihan noin paha.
meillä suhde muuttunut, puhuminen auttaa kummasti ja olen oppinut ,että oikea tapa ei ole puhua toiselle syyttävästi vaan ymmärtävästi, hakea yhdessä ratkaisu asiaan.

ja kuinka monta viikkoa,kuukautta ja vuotta minun pitäisi ymmärtää?

ja miksi minun pitää ymmärtää,miksi miehen ei kuulu ymmärtää?

vähän nyt tasa-arvoa, mies on saanut monta mahdollisuutta korjata asian, jokainen päivä on ollut siihen mahdollisuus,jota hän ei ole käyttänyt.


'en aio siis ymmärtää,en ymmärrä,enkä esitä ymmärtäväni, mies on vastuussa suhteen toimivuudesta ihan siinä määrin missä minäkin(kun tähän hommaan mitä kutsutaan parisuhteeksi vaaditaan kaksi)


ja toisekseen miksi sitä miestä tälläisissä asioissa aina aletaan ymmärtää, ja vaimo on se paha kun ei ymmärrä?

mies ois voinut hoitaa parhaimmillaan asian kuntoon vuosia sitten,yhdellä puhelinsoitolla lääkärille( esim. hei tässä xxxxx xxxx vaimoni kärsii haluttomuudestani,voisiko asiaa tutkia,kiitos.).

 

[rva a]

pikkuviikinki

iti vielä lisätä että miehen kanssa ei voi keskustella,koska hänen näkemys on että mitään ongelmaa ei ole. siksi toisekseen mies ei kykene syvälliseen keskusteluun, ei vaikka asiat esittäisi miten päin hyvänsä. hän ei reagoi mitenkään asiaan. enemmän hän reagoi päivän ruoka ehdotukseen, kuin siihen jos olen tästä puhunut.

 

[rva a]

no näköjään täältäkään ei saa keskustelukaveria asian suhteen.no hyvät päivän jatkot

 

[rva a(uutta purnausta)]

ei seksiä 16vrk, eikä ees enään tee mieli,niin syvästi kumppanin haluttomuus on loukannut.

en vain tiedä mitä tehdä, toinen puoli minussa sanoo että lähden ja etsin parempaa, sellaisen suhteen missä tunnen itseni naiseksi. vaikka nää ongelmat miehen puolelta korjaantuisi niin en minä pysty unohtaa,en pysty,mikä herättää kysymyksen voinko enään voida tässä suhteessa hyvin? en tiedä,vaikuttaa aika mahdottomalta.

toisaalta en haluaisi heittää kaikkea koettua roskiin,ja minut valtaa voimakas suru kun ajattelen asiaa, sitä että kaikki olisi loppu. toisaalta toivon että voisin pestä käteni tästä suhteesta ja aloittaa alusta jonkun muun kanssa.

 

[--]

Jessus, yli kaksi viikkoa ilman munaa! Ei tuommoista voi unohtaa eikä antaa anteeksi.

 

[rva a]

Jessus, yli kaksi viikkoa ilman munaa! Ei tuommoista voi unohtaa eikä antaa anteeksi.[/Q

kun miehen haluttomuus on KESTÄNY SEN NELJÄ VUOTTA! se on koko parisuhde ongelman ydin, niin sen lisäksi se 16vrk ilman on minulle liikaa! mutta tää johtuu siitä että minua ei haluta koska mies on loukannut mua haluttomuudellaan.

ja oikeesti jos eletään avioliitossa niin ei se oo mikään parisuhde jos seksiä ei ole

 

["vaimo"]

Meillä on sama juttu. Viimeisten neljän vuoden aikana meillä on ollut seksiä muistaakseni kolme kertaa, viimeksi joskus talvella. Mies ei halua, eikä halua myöskään keskustella asiasta. Lääkäriin tai terapiaan ei tietenkään suostu, koska mitään ongelmaahan ei ole kuin korkeintaan minun päässäni.

Aika rassaavaa, todella. On kausia, jolloin mietin ihan vakavissani eroa, koska kaipaan niin paljon sitä tunnetta, että olisin rakastettu ja haluttu, viehättävä nainen. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki muu hyvä tässä nykyisessä avioliitossa ja elämässä nostaa tilanteen plussan puolelle. Saa nähdä, miten käy kun lapset kasvavat. Vieläkö nelikymppisenä jaksan avioliitossa, jossa mies ei nosta katsettaan televisiosta vaikka kävelisin pitsihepenissä eteen ja avaisin häneltä vetoketjun?

 

["eee"]

Eiköhän ero ole paras vaihtoehto, jos mies ei näe mitään ongelmaa. Ette vaan sovi yhteen. Sitä ihmettelen, miksi olet hänen kanssaan alunperin edes naimisiin mennyt.

 

[--]

Jessus, yli kaksi viikkoa ilman munaa! Ei tuommoista voi unohtaa eikä antaa anteeksi.[/Q

kun miehen haluttomuus on KESTÄNY SEN NELJÄ VUOTTA! se on koko parisuhde ongelman ydin, niin sen lisäksi se 16vrk ilman on minulle liikaa! mutta tää johtuu siitä että minua ei haluta koska mies on loukannut mua haluttomuudellaan.

ja oikeesti jos eletään avioliitossa niin ei se oo mikään parisuhde jos seksiä ei ole

Nyt mä en ymmärrä. Te olette joutuneet olemaan jo neljä vuotta ilman, koska miestä ei haluta. Ja nyt kaiken kukkuraksi sä olet joutunut olemaan 16 vrk ilman, koska sua ei haluta.

Tähän yhtälöön ei löydy muuta loogista selitystä kuin se, että harrastatte seksiä mutta ette keskenänne. Mikä sinänsä on ihan normaalia joissakin avioliitoissa. Mutta mikä sitten on ongelma? Se että nyt kumpaakaan ei haluta siellä omalla tahollaan?

 

[Koettakaa ymmärtää!]

Ei ketään saa pakottaa seksiin vastoin tahtoa! :attn:

 

[Rigel]

ja oikeesti jos eletään avioliitossa niin ei se oo mikään parisuhde jos seksiä ei ole

Mitenkään en halua väheksyä ap:n kokonaistilannetta ottaen huomioon tilanteen keston, mutta puutun silti tähän.

Parisuhde voi jossakin elämänvaiheessa muuttua seksittömäksi, joko tilapäisesti tai pysyvästi. Kun ikää karttuu, tulee sairauksia tai muuta, minkä vuoksi seksin määrä vähenee tai se loppuu kokonaan. Silloin toivoisin omassa liitossani, että meillä on jotakin muuta, mikä määrittää suhteen parisuhteeksi. En tosin vielä tiedä, mitä se on.

Mutta minusta ap:n tilanne kuulostaa siltä, että takana voi oikeasti olla jokin miehen sellainen ongelma, jonka lääketiedekin tunnistaa. Mutta suhteen ongelma siitä tulee, kun mies kiistää ongelman olemassaolon.

Minusta sinulla on oikeus vaatia mies lääkäriin tai puhumaan jonnekin ongelmasta tai sitten erota. Ja kertomasi mukaan kuulostaa siltä, että mies on valintansa tehnyt. On sinun vuorosi toimia.