Sanoin anopilleni sen mitä lapset..

["minä itse"]

minulle sanoivat ja anoppi suuttui totaalisesti.
Hänen mielestään minun olisi kuulunut kiittää ja kehua vaikkei asia niin olisikaan. Mun mielestä täytyy olla rehellinen ja kertoa totuus ettei jää pitämättä kalliit me&i vaatteet. Olen itsekkin hyvilläni että anoppi on kertonut rehellisesti oman kantansa minun lastenkasvatuksesta.
Esikoinen (tytär) sanoi"äiti mä en pidä tästä kun on toi kuminauha helmassa".
toinen lapsi (poika)tiuskasi"en pidä!tyttöjen paita!"
kolmas lapsi"joo,laitan hamsterien ruuaksi"
nuorin ei vielä osaa puhua joten oli ihan tyytyväinen mummin lähettämään paitaan
"Lasten suusta totuus tulee!" (ja sitähän ei kaikki kestä!)
Anteeksi mutta niin kismittää kun lapset kasvavat ja älyävät jo mumminsa pottuilun minulle(siis tässä on tapahtunut kaikenlaista ja paljon).
eivät pidä mummistaan vaikka mummi kuvittelee heidän pitävän hänestä vaikka kohtelisi minua miten vain.

 

["hep"]

jep, SINÄ itse.. It's all about you.

 

[voih]

Huh, onneksi mun anoppi hankkii meidän lapsille vain kivoja vaatteita (menee yleensä lasten kanssa kauppaan valitsemaan)... ja jos joskus sattuisi hankkimaan jotain sellaista, josta MINÄ en satu kauheasti pitämään, osaisin kyllä pitää leipäläpeni kiinni. Mitähän väliä sillä on, jos lapsi "joutuisi" joskus pitämään jotain sellaista vaatetta, joka ei ole minun/lapsen lempivaate.

 

[minä minä minä]

en kyllä tajua miksi olet opettanut lapset vihaamaan mummoaan, siksi että ei osta sinun mieleisiä vaatteita?
Olet lapsille iskostanut päähän että äiti ei niistä pidä joten tekään ette niistä pidä ja sen tulette kertomaan mummolle