Joo, olen harventanut itsekin täällä käymistä. Huomaa, että on parempi mieli ja enemmän aikaa muulle kivalle ja hyödylliselle.
Sama täällä. Sixten Korkman sanoo sunnuntain Hesarissa, että some on myrkkyä.
Kiitos kolumnilinkistä.
”Jos kymmenen vuotta sitten tapahtui jokin asia, jonka nyt muistaa loukanneen, siitä ei ole pakko kertoa kaikille viiden sivun esseellä. Näpertelyn sijaan voisi edes joskus yrittää ajatella isosti ja miettiä tykönään, mikä meitä yhdistää.”
Eilinen uutinen ulkoavaruuden kuvauksesta sai miettimään miten paljon galakseja
on, ja avaruus laajenee koko ajan.
Olin matkalla. Menomatkalla kävin ostamassa vesipullon ja ihmettelin yhden naisen ääliömäistä käyttäytymistä myyntitiskillä. Tulomatkalla ostin kahvit, ja jonossa oleva ystävällinen nainen sanoi, että mene vain ensin laitan vain Loton vetämään.
Netissä on mahdotonta tietää millaisten ihmisten kanssa vaihtaa ajatuksiaan.
Oman hyvinvointini kannalta olen tullut tulokseen, että jätän nettikirjoittelun menneisyyteen. Koronavuosina olisin taatusti keksinyt parempaakin tekemistä.
Eilen seisoin koronajonossa. Ulkomaalaistaustainen nuori mies rokottajana ihaili ulkonäköäni. Totesin siihen, että minua on aina kehuttu. Matkan jälkeen vatsavaivaisena
selvisin hyvin tunnin jonotuksesta.
Maailma on täynnä hyvää luettavaa ja kivoja blogeja, joista tulee hyvä mieli.
Suosikkisaippusarjassani syötiin pizzaa ravintolassa. Ehkä jaksan tänään lähteä pizzalle.