Sallitteko lasten koko ajan meluta ja höpöttää turhia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raunio
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

raunio

Vieras
Olenko liian ankara,kun komennan lapsia koko ajan,menee hermo jatkuvaan meteliin..7-ja 5-vuotiaat tytöt räkättävät,juoksevat,heiluvat ihan koko ajan..Eivät KOSKAAN leiki mitään rauhallisempaa..Ruokapöydässäkin kamala meteli .Mitään ei uskota ja arestia pukkaa...Mä oon oikeesti aivan hermoraunio tästä.Meteli väsyttää ja oma ääni koko ajan korkealla,koska täällä ei kuule normaalia ääntä..:(
 
Kyllä käsken olemaan hiljaa (varsinkin ruokapöydässä ), ja passitan huoneisiinsa juoksemaan ympyrää ja huutamaan. En tietenkään aina, kyllä täällä meteliä piisaa jatkuvasti, mutta silloin kun korvissa soi niin on tauon paikka. Mielellään jo aiemminkin :)
 
Meillä neljävuotias höpöttäjä. On sentään suhteellisen rauhassa, mutta puhuu KOKO AJAN. Suusta siis tulee ihan joka sekunti jotain ääntä. Jos juttu loppuu, niin loilottaa ihan muuta. Ja vaatii kuuntelemaan, kyselee koko ajan. Nukkuessaan on sentään hiljaa, tai en ainakaan kuule eri huoneeseen.

Hulluksi oon tulossa minäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja raunio:
Olenko liian ankara,kun komennan lapsia koko ajan,menee hermo jatkuvaan meteliin..7-ja 5-vuotiaat tytöt räkättävät,juoksevat,heiluvat ihan koko ajan..Eivät KOSKAAN leiki mitään rauhallisempaa..Ruokapöydässäkin kamala meteli .Mitään ei uskota ja arestia pukkaa...Mä oon oikeesti aivan hermoraunio tästä.Meteli väsyttää ja oma ääni koko ajan korkealla,koska täällä ei kuule normaalia ääntä..:(

Kiitos!!! Kiitos niin hirveästi tästä aloituksesta. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa sellainen tunne, että pää räjähtää muksujen metelöinnin vuoksi. Mulla on tosi herkät korvat ja oikeasti kärsin jatkuvasta metelistä. Lisäksi sellainen päätön kouhaaminen tekee rauhattomaksi. Hermostun ja ärsyynnyn helposti. Välillä tuntuu, että olisi taivaan lahja jos muksut menettäisivät äänensä edes päiväksi :D

Todellakin siis komennan muksuja olemaan hiljaa ja pysymään huoneissaan leikkimässä.
 
En jaksa millään kovaäänisyyttä, kiljumista, pianon paukuttamista jne. Jatkuvasti pampatan samasta asiasta, olkaa hiljaa, menkää huoneeseen jne. Ja huono omatunto vaivaa!!
 
Mä vaan kärsin siitä melusta, sillä en halua lapsista ihan samanlaisia hissuttajia kuin itse olen. Tietysti joskus se pää räjähtää ja yritän saada lapsia hiljenemään.

Eivät kyllä muuten kohella, vaan ovat suht rauhallisia, mutta äärettömän puheliaita ja kovaäänisiä... Jos koheltaisivat muuten, varmaan komentaisinkin. Mutta pelkästä puheliaisuudesta ja kuuluvasta äänestä ei mielestäni sovi alkaa koko ajan moittimaan.
 
Ei olen epämuodikas suomalainen äiti. Minusta luovuus ei katoa, vaikka vaadin muiden ihmisten huomiooonottamista. Hiljaa olemista, toisille puheenvuoron antamista, ym. käyttäytymistä.
 
Meilläkin suu paukkuu melkein koko ajan. Jos ei tule puhetta, tulee jotain joikaamista. Joskus vaan ei jaksa kertakaikkiaan enää yhtään aariaa, vaan on pakko käskeä olemaan hetki hiljaa. Ja kun ne desibelitkin on niin riivatun korkealla päiväkotipäivän jälkeen! Mä ymmärrän, että siellä pitää huutaa, jotta saa asiansa sanottua. Mutta että se jatkuu sitten kotonakin... :headwall:
 
kun töissä 12 mukulasta lähtee enempi ja vähempi ääntä,niin kyllä komennan tota omaa mukulaa olemaan hiljaa,vaikka välillä ei mikään tehoa.höpöttää,ja kiljahtelee ym.
 
Uskooko teidän lapset, kun pyydätte olemaan hiljaa? Onko teidän lapset joka paikassa yhtä kovia höpöttämään? Kun mietin vain, että mun 5v tyttö on aina äänessä, eikä millään tahdo uskoa, kun pyydän olemaan hiljaa. Ei siis silloinkaan, kun ollaan vaikka kylässä tai vaikka kirjastossa. Likka vaan pälpättää tauotta, selostaa ja selittää. Ja vaatii todellakin kuuntelijaa. Jos en kuuntele/huomioi niin alkaa vain puhua kovemmalla äänellä. Rasittavaa! Etenkin jos olen puhelimessa...
 
Riippuu ihan tilanteesta. Pääsääntöisesti meillä on saanut lapset temmeltää mielensä mukaan. Mutta ei ruokapöydässä eikä silloin, kun on vieraita. Eikä aikuisten puhetta keskeytetä. Toki jos desibelitaso nousi siihen pisteeseen, että mölyäminen kuului naapuriin, niin olen komentanut olemaan hiljempaa.
 
Joo ja ei.

Sisällä ei meillä juosta eikä sohvilla ja sängyillä pompita. Aikuisten päälle ei puhuta.

Mutta ääntä saa leikeistä lähteä, sitten kun menee riehumiseksi pitää hiljentää. Jos riehuminen ei lopu, pistetään ulos, siellä saa temmeltää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
Uskooko teidän lapset, kun pyydätte olemaan hiljaa? Onko teidän lapset joka paikassa yhtä kovia höpöttämään? Kun mietin vain, että mun 5v tyttö on aina äänessä, eikä millään tahdo uskoa, kun pyydän olemaan hiljaa. Ei siis silloinkaan, kun ollaan vaikka kylässä tai vaikka kirjastossa. Likka vaan pälpättää tauotta, selostaa ja selittää. Ja vaatii todellakin kuuntelijaa. Jos en kuuntele/huomioi niin alkaa vain puhua kovemmalla äänellä. Rasittavaa! Etenkin jos olen puhelimessa...

Onko ainokainen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
Uskooko teidän lapset, kun pyydätte olemaan hiljaa? Onko teidän lapset joka paikassa yhtä kovia höpöttämään? Kun mietin vain, että mun 5v tyttö on aina äänessä, eikä millään tahdo uskoa, kun pyydän olemaan hiljaa. Ei siis silloinkaan, kun ollaan vaikka kylässä tai vaikka kirjastossa. Likka vaan pälpättää tauotta, selostaa ja selittää. Ja vaatii todellakin kuuntelijaa. Jos en kuuntele/huomioi niin alkaa vain puhua kovemmalla äänellä. Rasittavaa! Etenkin jos olen puhelimessa...

jospa pidät kurin hänelle. kirjastossa ollaan hiljaa, ja jos ei usko, kannat kakaran ulos.

Monet vanhemmat ihmiset ovat ihmeissään kun ennen kirjasto oli lähes pyhä paikka jossa ollaan hiljaa. Nykyään lapset mekastavat siellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
Uskooko teidän lapset, kun pyydätte olemaan hiljaa? Onko teidän lapset joka paikassa yhtä kovia höpöttämään? Kun mietin vain, että mun 5v tyttö on aina äänessä, eikä millään tahdo uskoa, kun pyydän olemaan hiljaa. Ei siis silloinkaan, kun ollaan vaikka kylässä tai vaikka kirjastossa. Likka vaan pälpättää tauotta, selostaa ja selittää. Ja vaatii todellakin kuuntelijaa. Jos en kuuntele/huomioi niin alkaa vain puhua kovemmalla äänellä. Rasittavaa! Etenkin jos olen puhelimessa...

Onko ainokainen?

Ei todellakaan vaan vanhin kolmesta :/ Mutta esikoisena oli ensimmäiset 2v ainokainen ja tiedän kyllä, että silloin tuli liiaksikin mentyä tytön mukaan kaikkeen. On myös tottunut saamaan huomiota, koska oli ensimmäinen lapsenlapsi & lapsenlapsenlapsi ja oppi puhumaan tosi ajoissa. On siis ollut aina äänessä ja saanut sillä tavalla paikkansa ryhmässä. Nyt alkaa äidillä pinna kiristymään...
 
meillä on 2 kovaa höpöttäjää, puheenvuoro pitää antaa ja saada, en kestä päälle puhumista. Huutaa ja kirkua meillä ei saa muutakuin leikeissä joihin se sopii. Lasten päivään mahtuu, vilkasta menoa, rauhoittumista, keskittymistä yhteen tekemiseen, keskustelua jne. Sopivassa suhteessa kaikkea.
 
Et ainakaan ole tehokas ja saa käskyjäsi perille, jos koko ajan käskytät ja kukaan ei kuuntele.

Meillä lapsi saa pulista lähes koko ajan. Toki päälle ei saa puhua, vuoroa joutuu joskus odottamaan ja huutaminen ei ole ok. Mutta miksi lapsi ei saisi puhua, kun meillä muutkin ovat papupatoja. Riehuminen ei ole sallittua sisällä.
 
En kyllä itse aina jaksa kuunnella kolmen lapsen höpötystä ja meuhua. Mutta toisaalta, aina ei voi sellaista kieltääkään...
Niinhän se kai menee, että ensin ootellaan et lapsi oppii puhumaan ja voi että se onkin hienoa, kunnes kohta menee hermot siihen jatkuvaan kälkätykseen.
Mut osittain tää on myös oma vikani, kun en aina jaksa vastata niin etenkin kuopus jankuttaa niin kauan kunnes saa jonkun vastauksen. Mikä on ihan luonnollista kommunikointia toki.
 

Yhteistyössä