Sakramentti käsite ei nousekaan Raamatusta, vaan pakanallisista mysteeriuskonnoista. Katolinen kirkko, joka syntyi pakanallisen Rooman valtakunnan sisälle, oli jo omaksunut sakramenttiuskonnon harjoittamisen. Katolinen kirkko siirsi pakanallisen sakramentti- käsitteen kirkkonsa jumalanpalvelus menoihin, jättäen sakramentit olemaan, kuitenkin sillä tavalla, että se vaihtoi pakanallisille sakramentti käsitteille ns. kristilliset nimet, esim. äiti- lapsi käsite vaihtui Maria- Jeesuslapsi käsitteeksi. Opetus pakanalliseen sakramenttiin osallistumisesta, joka pelasti ihmisen pimeydestä valoon, vaihdettiin lapsikasteen ja ehtoolliseen sakramenttiin, jotka antavat pelastuksen jokaiselle, joka osallistuu näihin sakramentteihin. Näin pakanallinen epäjumalanpalvelus istutettiin katoliseen kirkkoon. Katolinen kirkko ei ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, koska Jumalan seurakuntaan ei tulla sisälle pakanallisten eikä ns. kristillisten sakramenttien kautta. Jumalan seurakuntaan tullaan sisälle sen jälkeen, kun on kuultu pelastuksen evankeliumi ja tehty parannus ja sydämen ja suun tunnustuksella julkisesti uskotaan Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan sanaan. Nämä pakanalliset sakramentti-riitit, joita katolinen kirkko harjoittaa siirtyivät perintönä myös ortodoksiseen ja luterilaiseen kirkkoon.