Saiskos täältä vähän tukea? Kerrankin...

Tiedän tunteen. Oman mieheni kaatoi viime marraskuussa joku mystinen kuumetauti, sairasti ensin kotona viikon verran ja joutui lopulta yliopistosairaalaan tiputukseen (sekä nesteitä että iv-antibioottia) noin viikoksi. Joinakin päivinä oli parempi, joinakin päivinä taas tuli takapakkia ja oli huonompi. Eikä milloinkaan saatu kiinni siitä, mikä juttu oli kyseessä.

 

[QUOTE="vieras";28839064]Mitä? Eihän ap.ta pitänyt kenenkään pystyä tunnistamaan?? Kertonut monesti että on ollut niin fiksu muuttaessaa kertomuksiaan :O[/QUOTE]

Näin on, edelleen

 

Eli miehesi ei muka tunnistanutkaan nikkiäsi DD

 

Tiedän tunteen. Oman mieheni kaatoi viime marraskuussa joku mystinen kuumetauti, sairasti ensin kotona viikon verran ja joutui lopulta yliopistosairaalaan tiputukseen (sekä nesteitä että iv-antibioottia) noin viikoksi. Joinakin päivinä oli parempi, joinakin päivinä taas tuli takapakkia ja oli huonompi. Eikä milloinkaan saatu kiinni siitä, mikä juttu oli kyseessä.

Kaikkein kamalinta on se, kun ite ei voi mitenkään auttaa toista, tuntuu että mun läsnäolo vaan pahentaa miehen omaa pelkoa. Pitäis osata rauhottua jotta mieskin olis rauhallisempi

 

Eli miehesi ei muka tunnistanutkaan nikkiäsi DD

Kyllä se tunnisti sen
Mut ei se haittaa Naureskeli vaan joidenkin muiden kommenteille ja ihmetteli et miten mä jaksan täällä pyöriä

 

Mikä miehellä on? Miksi joutui sairaalaan? Toivottavasti asiat selviää,mies paranee .Ja voimia sinulle!