Saisikohan lapsi enemmän huomiota isältään jos eroaisimme?

["miu"]

Säälittää poika ( 6 v.) kun joutuu isältään huomiota kerjäämään Isänsä ei ole oikein missään vaiheessa lasta huomioinut, ei ota mukaan minnekään, eivät tee yhdessä mitään jne. Toivottu lapsi ja mies oli ylpeä pojan saadessaan. Vauva-aikana vietti hyvin vähän aikaa pojan kanssa ja ajattelin naivisti asian muuttuvan kun poika kasvaa ja voi ottaa mukaan esim. autoremppaan. Vaan kun ei voi ottaa!!! Kuulemma vaan sotkee eikä osaa mitään!!! Mitähän helvettiä pitäisi osata?! Eikö voi vain ottaa mukaan tekemään?

Syksyllä ilmoitin pojan luistelukouluun ja ajattelin tämän olevan isän ja pojan kahdenkeskeistä aikaa. Tunti/vko, vaan eihän sinne voinut pojan kanssa kahdestaan lähteä, menemättä jäi jos en lähtenyt mukaan.

Nyt olenkin alkanut miettiä, että olisiko parempi erota, että poika saisi isänsä huomion edes joka toinen viikonloppu, lomilla, miten nyt sovittaisiinkaan. Puhunut asiasta olen, ei mitään vaikutusta

 

[emppu75]

ai kun tuli paha mieli pojan puolesta... tosi vaikea vastata...

 

[toimi viisaasti]

kyllä tuo on nyt perse edellä puuhun, sanon minä näillä tiedoin, mitä annat. Lähde pois kotoa aina muutamaksi päiväksi, ajaa saman asian ilman, että tarttee katkeroitua ja puolittaa elintaso. Ei varmasti ole hauskaa sitten isän luona, jos tuntee olevansa taakka eikä ole mitään mihin paeta.

Ole sitkeä. Mies on varmasti nihkeä, jos ei kerran ole tottunut lapsen kanssa pärjäämään, eikä ole muodostanut kiinteää sidettä missään vaiheessa. Eikä kysymys tartte edes olla siitä, että ei piittaa pojasta - on vain hukassa itsensä kanssa, eikä kestä sitä avuttomuudentunnetta, joka valtaa. Kehitä heille yhteisiä hommia tehtäväksi sillä aikaa, kun olet muualla.

 

[Lunatic]

Yleensä isät muuttuu paremmiksi eron myötä.