Sairas puoliso

  • Viestiketjun aloittaja Tärkee
  • Ensimmäinen viesti
Tärkee
jos jonkun puoliso on sairas niin ettei voi tuottaa toiselle parisuhteeseen/ liittoon kuuluvaa hellyyttä eikä seksiä, niin onko teidän mielestäne tämä sairas velvollinen tyydyttämään toisen nämä em. tarpeet?
vai voiko hän pakottaa tämän toisen elämään rinnallaan ilman hellyyttä ja seksuaalista kanssa käymistä jopa useiden vuosien ajan?
 
Voikukka
Alkuperäinen kirjoittaja kanelinkukka:
mun on pakko udella että millä tavalla pitää olla sairas ettei voi hellyyttä antaa tai tyydyttää tarpeita?ei tuu mieleen kun joku halvaus..eli siis riippuu sairaudesta.. ?
en tiedä varmaa, mut eiks eräällä täällä ollu miekkonen joka vetsi kipuun aina ja et jopa hellä kosketus pehentaa!?!
 
mietin tuota äsken ja tulin siihen tulokseen että etes sairas ihminen ei voi olettaa että toinen olis ilman hellyyttä yms, loppuelämän. siinä pitäsi vaan keksiä keino miten se sairas vois sen hellyyden antaa tai sitten sen pitäs vain ymmärtää jos hellyyttä hakee muualta
 
lökds
No mun mielestä tuossa ei ole sairauden kanssa tekemistä vaan yleensä parisuhteen kanssa, oli terve tai ei. parisuhteessa tunnusomaista on hellyyden ja seksuaalisuuden osoittaminen, muutenhan kyseessä olisi kaverisuhde. Jos toinen osapuoli ei pysty tai halua kumppaniaan tyydyttämään, mutta he kuitenkin haluavat jostakin syystä olla yhdessä, niin silloin toiselle täytyy antaa vapaus tyydyttää ne tarpeensa muualla. Ketään ei voi pakottaa tyytdyttämään toisen tarpeita eikä myöskään voi pakoittaa olemaan selibaatissa pelkkään parisuhteeseen vedoten.
 
Blue
Jos mun mies olisi parantumattomasti sairas ja joutuisin ilman seksiä olemaan niin sovittaisiin että hoitaisin hommat sivussa huomaamatta. Joskus ollaan tästä puhuttukin, ja samoin tekisi miehenikin. Rakkaus on valtavan suurta mutta fyysinen tarve meillä molemmilla myös iso. Väliaikaisen tauon kestaisi kyllä, loppuelämää ei.
 
resiina
Mielenkiintoinen aloitus ja kysymys. Näiden pohtiminen on hieman hankalaa, jossei elä ko. tilanteessa konkreettisesti. Tällainen tilanne voi tulla kenelle tahansa, milloin tahansa. Mistäkö tiedän?

Meillä tilanne tosiaankin on tämä ap:n kuvaama, eli puolisoni on sairautensa vuoksi henkisesti ja fyysisesti kykenemätön seksuaaliseen kanssakäymiseen. Näin on ollut jo useamman vuoden ajan. Emme tiedä kauanko tilanne tulee vielä jatkumaan (mahdollisesti pysyvästi) ja valitettavasti siihen ei ole parannusta saatavilla, tutkittu on. Täysin seksitöntä, tavallista platonista hellyyttä on toki, mutta edes alasti lusikassa nukkuminen ei herätä puolison haluja millään tasolla. Hankaluus on siinä, että koska fyysinen puoli ei onnistu ja henkinenkin on poissa, ei puolisollani ole haluja (tai oikeastaan enää edes ymmärrystä millaista on haluta toista) ottaa minun seksuaalisuuttani huomioon. Hän ei itse kaipaa mitään sellaista, eikä siis ymmärrä minun terveenä kaipaavan, joten yksipuolinen "vaihtoehtoisin keinoin tyydyttäminen" on myös pois pelistä.

Kieltämättä ovat prioriteetit menneet uusiksi. Aika ei poista ongelmaa, se vain antaa itselle aikaa kasvaa ja kehittyä tämän asian ja siihen suhtautumisen kanssa. Kun huoli toisen jaksamisesta väistyy akuuttitilanteen poistuessa ja arki tulee kuvioihin, on hetkittäin vaikea muistaa toisen olevan pitkäaikaissairas. Vointi saattaa muuten olla hetkittäin hyväkin, mutta tämä yksi asia ei lähde nousukiitoon edes vähäisissä määrin hyvinäkään hetkinä.

Tasaisin väliajoin maailmani tuntuu romahtavan, kun hakkaan päätä seinään pettymyksen, katkeruuden ja kohliutuneen itsetuntoni kanssa. Huonoina hetkinä TV:n seksikohtaus tai netistä luettu pihtausvuodatus saa kyyneleet silmiin välittömästi. Hyvinä päivinä uskottelen itselleni haluavani panon sijasta rakastavan, luotettavan ja samalla aaltopituudella toimivan puolison. Tiedän, ettei pitäisi joutua valitsemaan, mutta nämä kortit on meille annettu ja niiden puitteissa tulee päätöksetkin tehdä. Eli joko tai.

Yritämme puhua asiasta mahdollisimman paljon, mutta myös puolisoni itsetunto on tässä vuosien rytinän saatossa pahasti kolhiutunut. Toisaalta olemme hitsautuneet lähemmäksi toisiamme kuin koskaan. Toisaalta tässä yhdessä, parisuhteen peruspilarissa, olemme toisillemme kuin vieraat ihmiset. Aloitteen tekeminen on molemmille hankalaa ja kiusallista, ja useimmiten jää kokonaan tekemättä koska lopputulos on tiedossa. Yritämme fyysistä puolta satunnaisin väliajoin, aina epäonnistuen. Näinä hetkinä on vaikea peittää pettymystään, tekisi mieli huutaa puolisolle suorat sanat. Hetkittäin huomaan kuolaavani puutteessa telkkarissa esiintyviä hyvännäköisiä ja pönkitän heikkoa itsetuntoani tulemalla äärimmäisen persoksi vieraiden ihmisten pienille, viattomillekin kohteliaisuuksille. Olen menettänyt seksuaalisuuteni kokonaan, kuin myös puolisoni. Olemme asian kanssa samassa veneessä.

Olemme puhuneet pettämiseen suhtautumisesta suhteemme alkuaikoina, ja olemme molemmat hyvin tiukkoja uskottomuuden suhteen. Hiljattain asiasta ei ole puhuttu. Toivon, että puolisoni vieläkin luottaa uskollisuuteeni, koska siitä en tule kaiken tämän jälkeenkään lipsumaan. En voisi edes ajatuksen tasolla ehdottaa "halujeni täyttämistä vaivihkaa muualla", koska tiedän miten syvän ja pysyvän särön tällainen heittokin rakkaimpani sydämeen tekisi.

Annan silti puolisoni nauttia antamastani hellyydestä hänen ehdoillaan. Pyrin osoittamaan hänelle epäonnistumisenkin hetkinä (tai nimenomaan juuri niinä hetkinä), että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on, eikä hänen minun edessäni ole tarvis häpeillä tai tuntea huonommuutta. Annan hänelle turvallisuuden tunteen siitä, että vaikka hän onkin sairas, hän voi luottaa olevansa minulle rakkainta tässä maailmassa, enkä ole menossa mihinkään. Pyrin tukemaan ja kannustamaan häntä kaikessa. Lopulta tärkeintä minulle olisi hänen hyvä olonsa ja mahdollinen terveeksi tulemisensa. En voi omalla toiminnallani lisätä hänen taakkaansa enää entisestään alleviivaamalla omia halujani, kyllä hän ne jo tietää. Hän ei vain ole kykeneväinen tekemään niille mitään. Puolisona velvollisuuteni on ottaa osa taakasta, ei lisätä sitä. Yritän jatkuvasti asettaa itseni puolisoni asemaan, se helpottaa itsekkäissä hetkissä. Elämme kuin ystävät, mutta puolisoni onkin paras ystäväni.

Kaiken se kestää. Pakottaa ketään ei tietenkään voi, minäkin olen itse päätökseni tehnyt. Päätöksen pysyä puolisoni rinnalla.

Pahoittelut pitkästä vuodatuksesta, sattui ajankohtainen aihe, jota pohdin usein. Niin kuin varmasti tekstistä näkyy.
 
Aappe
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Jos mun mies olisi parantumattomasti sairas ja joutuisin ilman seksiä olemaan niin sovittaisiin että hoitaisin hommat sivussa huomaamatta. Joskus ollaan tästä puhuttukin, ja samoin tekisi miehenikin. Rakkaus on valtavan suurta mutta fyysinen tarve meillä molemmilla myös iso. Väliaikaisen tauon kestaisi kyllä, loppuelämää ei.
Jos mies kuitenkin pystyy normi työt ym. jutut kodin ulkopuolella hoitaa, kuinka sit? eli seksi ja läheisyys ainoa jotka ei onnistuis.

ja kuinka kauan oisit valmis elämään tauolla?
 
resiina
Olepa hyvä. Oli mukava avata taas omaa päätä pitkästä aikaa. Jos sinulla ja puolisollasi on vastaava tilanne päällä, jaksamista ja tsemppiä päätöksesi kanssa - mikä se sitten ikinä onkaan. Jääminen tai jättäminen, kumpikaan ei ole helppo päätös ja sen päätöksen voit tehdä vain sinä itse.
 
resiina
Toivottavasti tekstistäni ei jäänyt kuva, että yritän olla joku pyhimys tai saati että vaadin moista muilta. Ymmärrän varsin hyvin myös jättämispäätökset rankan elämäntilanteen vuoksi, mutta yritän leimata ne omassa mielessäni itsekkäiksi, jotta en pallottelisi niillä itse liiaksi ja tarjoaisi itselleni lähtemisen mahdollisuutta vaihtoehdoksi vaikeina aikoina.

Tekstistäni saanee myös kuvan siitä, että hetkittäin olen itsekin kovin väsynyt tähän kaikkeen, enkä vuosienkaan jälkeen aina jaksa suhtautua tähän kovin ymmärtäväisesti ja jaksavasti. Takapakkia tulee aina välillä.
 
yksinäinen
Alkuperäinen kirjoittaja resiina:
Olepa hyvä. Oli mukava avata taas omaa päätä pitkästä aikaa. Jos sinulla ja puolisollasi on vastaava tilanne päällä, jaksamista ja tsemppiä päätöksesi kanssa - mikä se sitten ikinä onkaan. Jääminen tai jättäminen, kumpikaan ei ole helppo päätös ja sen päätöksen voit tehdä vain sinä itse.
Hienosti kirjoitit ja erittäin kypsä ja VAHVA olet!
Voisitko kertoa,mikä sairaus miehelläsi on?
 
resiina
Fyysinen sairaus, joka vaikuttaa koko kehon toimintaan. Operaatiot ovat vielä pitkänkin ajan jälkeen sairastumisesta pahasti kesken. Sairaudesta johtuva lievä masennus ja vahva, pysyvä lääkitys tuovat puolestaan mukanaan erinäisiä liitännäisongelmia, eli ongelmat eivät rajoitu vain fyysiseen puoleen.
 
kiitän
Alkuperäinen kirjoittaja resiina:
Suosittelen myös vastaavassa tilanteessa oleville hakemaan vertaistukea esim. internetin avulla. Oli itselleni aivan ehdoton jaksamisen jatke.
mistä sivuilta esim. sitä vertaistukea vois saada? tai puhelimista?
 
resiina
Käytin vertaistukena vain netin tarjoamia keskusteluja ja infosivuja, en lainkaan puhelinta tai tukiryhmiä. Googlettamalla "sairas puoliso", "pitkäaikaissairas puoliso", "puolison/vaimon/miehen sairaus" tai vaikkapa "sairastuneen omainen" löytyy paljon tietoa ja keskusteluja aiheesta. Joskus myös yleiset puolison haluttomuuteen liittyvät keskustelut koin hyviksi, mutta koska sairauden tuoma aspekti puuttuu, ne eivät aivan heijastele omaa tilannettani (tarkoitan siis tällaisia "puoliso pihtaa" -ketjuja). Vaikka eteen tulisi johonkin toiseen sairauteen liittyvä nettisivu, suosittelen tutustumaan. Sairaan kanssa elävien puolisoiden tunneskaalat eivät eroa niin voimakkaasti, oli sairaudessa kyse sitten masennuksesta tai syövästä. Joten suosittelen pitämään avoimen mielen. Itse olen lueksinut tarinoita esim. syöpään, MS-tautiin, polvivammaan tai mielenterveysongelmiin sairastuneiden puolisoiden tuntemuksia, koska löydän niistä paljon samaa kuin itsestäni, vaikka sairaus on eri kuin omalla puolisollani.

Lisäksi hain puolisoni sairaudesta sekä sen liitännäisongelmista mahdollisimman paljon monipuolista ja kattavaa faktatietoa. Tieto auttaa ymmärtämään, millaisessa maailmassa toinen elää, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Monella sairaudella on omat nettisivunsa, joihin kannattaa tutustua. Jotkin myös tarjoavat omaisten tukiryhmiä. Mikäli olet omaishoitajana edes jollain tasolla, myös heistä löytyy netistä kattavasti tietoa.

Pyrin pitämään keskusteluyhteyden auki kumppaniini, mutta koska hän ei aina jaksa oman taakkansa päälle käydä minun mahdollisesti negatiivisia tunteitani läpi, on minulla hänen lisäkseen yksi luottohenkilö, jolle puran tarvittaessa arkeamme (tämä henkilö voi olla ystävä tai netin kautta löydetty, anonyymi tuttava).

Ihmiset käsittelevät asioita eri tavoin, mutta itse hyödyn suuresta tiedon määrästä ja toisten, vastaavassa tilanteessa elävien kertomusten lukemisesta.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kanelinkukka:
mun on pakko udella että millä tavalla pitää olla sairas ettei voi hellyyttä antaa tai tyydyttää tarpeita?ei tuu mieleen kun joku halvaus..eli siis riippuu sairaudesta.. ?
Esim. itsellä tulee mieleen tilanne jossa olin noin 3kk sairaalassa vuodelevossa. Itse en alkuun saanut käydä edes vessassa. Että siinä on toisen seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen hiukan hankalaa.
 

Yhteistyössä