Tässä "taustaillessani" muiden töideni ohella kiinnitin huomioni ketjuun, missä joku katkeroituneen oloinen perusvosu kitisi muiden itseaiheutettujen ynnä omaan saamattomuuteensa perustuvien ongelmiensa lisäksi sitä kuinka vähän saa palkkaa tekemästään työstä.
On tietysti aiheellinen kysymys jo sekin voidaanko näitä lähihoitajien pikkupuhteita edes työksi sanan varsinaisessa merkityksessä nimittää, mutta jätetään sen asian puiminen johonkin toiseen kertaan.
Itsestään selvää kuin taivaan syvä sini konsanaan on se, että tuskin kukaan pystyy vakavalla naamalla väittämään että nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää olisi edes mahdollista kuvitella ilman sairaanhoitajia.
Itseäni on useaankin otteeseen mietityttänyt sitäkin enemmän lähihoitajien rooli siellä missä he ns. työtään tekevät.
Jokainen ihminen iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja jolla on elämässään henk.koht. asiat enemmän tai vähemmän persiillään, haluaa lähihoitajaksi.
Miksi ihmeessä?
Ilmeisesti ammattinimikkeet "lähihoitaja" ja "lähihoidettava" ovat asianomaisilla menneet pahasti sekaisin.
Jälkimmäistähän ammattia hoidetaan pääsääntöisesti jossain keskikalja räkälässä viikonloppuisin kun omat mukulat on jätetty puoliväkisin hoitoon naapuriin että itse edes joskus pääsisi rentoutumaan.
Itse luulin että "joskus" on jotain muuta kuin joka viikonloppu ja perjantaista sunnuntai iltaan.
On se komeata katsoa kun nämä nykyisen ammattinsa harjoittajat hoipertelevat siideripäissään kylänraittia jonkun alkoholiongelmaisen automaalarin käsipuolessa ja "ihan vaan kaverina" juttelevat kuinka lapset ovat hänelle tärkeitä ja kuinka hän ei ole ikinä mennyt sänkyyn ekoilla treffeillä.
Ensimmäiseen tulikin jo otettua kantaa ja jälkimmäiseen voi mielipiteensä luoda sen jälkeen kun on lukenut sukupuolitautien esiintyvyydestä kertovia tilastoja.
Viikko kuluukin sitten mukavasti rahapulaa valitellen ja naapureilta tupakkia vippaillen.
Lähihoitajia on liikaa, eikä heidän sinänsä arvokkaalla työllään ole hyvällä tahdollakaan ajateltuna mitään merkitystä.
Syrjäytyneen ihmisen itsetunnolla ja työmoraalilla varustettu ihminen on kuitenkin käytännössä niin aikaansaamaton ihminen ettei ole mitään sellaista työtä joita ei oikeat sairaanhoitajat ehtisi tekemään omien töidensä ohella.
Lähihoitajat ovat tyhmiä. Jokainen ihminen jolla ei ole vakituista työtä, parisuhdetta, tai edes jonkinasteista sitoutumista vaativaa koulussa hankittua ammattia, pyrkii jostain kumman syystä lähihoitajaksi.
Lisään viimeiseen vielä sen että vaikka kuinka yritän en muista kuulleeni keneltäkään muunlaisia suunnitelmia.
Tässä tapauksessa on rehellisyyden nimissä sanottava myös se että tässä nimenomaisessa asiassa tyhmyys koituu siunaukseksi, koska asian omainen ei itsekään osaa surra omaa tilaansa senkään jälkeen kun tästäkin koulusta tulee pakit.
Oliko se niin, tässä jo melkein unohdin, että joku kysyi miksi lähihoitajien palkka ei ole yhtä hyvä kuin sairaanhoitajien?
:xmas:
On tietysti aiheellinen kysymys jo sekin voidaanko näitä lähihoitajien pikkupuhteita edes työksi sanan varsinaisessa merkityksessä nimittää, mutta jätetään sen asian puiminen johonkin toiseen kertaan.
Itsestään selvää kuin taivaan syvä sini konsanaan on se, että tuskin kukaan pystyy vakavalla naamalla väittämään että nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää olisi edes mahdollista kuvitella ilman sairaanhoitajia.
Itseäni on useaankin otteeseen mietityttänyt sitäkin enemmän lähihoitajien rooli siellä missä he ns. työtään tekevät.
Jokainen ihminen iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja jolla on elämässään henk.koht. asiat enemmän tai vähemmän persiillään, haluaa lähihoitajaksi.
Miksi ihmeessä?
Ilmeisesti ammattinimikkeet "lähihoitaja" ja "lähihoidettava" ovat asianomaisilla menneet pahasti sekaisin.
Jälkimmäistähän ammattia hoidetaan pääsääntöisesti jossain keskikalja räkälässä viikonloppuisin kun omat mukulat on jätetty puoliväkisin hoitoon naapuriin että itse edes joskus pääsisi rentoutumaan.
Itse luulin että "joskus" on jotain muuta kuin joka viikonloppu ja perjantaista sunnuntai iltaan.
On se komeata katsoa kun nämä nykyisen ammattinsa harjoittajat hoipertelevat siideripäissään kylänraittia jonkun alkoholiongelmaisen automaalarin käsipuolessa ja "ihan vaan kaverina" juttelevat kuinka lapset ovat hänelle tärkeitä ja kuinka hän ei ole ikinä mennyt sänkyyn ekoilla treffeillä.
Ensimmäiseen tulikin jo otettua kantaa ja jälkimmäiseen voi mielipiteensä luoda sen jälkeen kun on lukenut sukupuolitautien esiintyvyydestä kertovia tilastoja.
Viikko kuluukin sitten mukavasti rahapulaa valitellen ja naapureilta tupakkia vippaillen.
Lähihoitajia on liikaa, eikä heidän sinänsä arvokkaalla työllään ole hyvällä tahdollakaan ajateltuna mitään merkitystä.
Syrjäytyneen ihmisen itsetunnolla ja työmoraalilla varustettu ihminen on kuitenkin käytännössä niin aikaansaamaton ihminen ettei ole mitään sellaista työtä joita ei oikeat sairaanhoitajat ehtisi tekemään omien töidensä ohella.
Lähihoitajat ovat tyhmiä. Jokainen ihminen jolla ei ole vakituista työtä, parisuhdetta, tai edes jonkinasteista sitoutumista vaativaa koulussa hankittua ammattia, pyrkii jostain kumman syystä lähihoitajaksi.
Lisään viimeiseen vielä sen että vaikka kuinka yritän en muista kuulleeni keneltäkään muunlaisia suunnitelmia.
Tässä tapauksessa on rehellisyyden nimissä sanottava myös se että tässä nimenomaisessa asiassa tyhmyys koituu siunaukseksi, koska asian omainen ei itsekään osaa surra omaa tilaansa senkään jälkeen kun tästäkin koulusta tulee pakit.
Oliko se niin, tässä jo melkein unohdin, että joku kysyi miksi lähihoitajien palkka ei ole yhtä hyvä kuin sairaanhoitajien?
:xmas:
Vähän väliähän eräskin tietty nikki morkkaa lähihoitajia, mutta tarpeellista ja arvokasta työtä teette. 
